La feriaaa!!!

Hola!

Kääks miten aika rientää! Taas pitäisi kertoa juttuja jo kahdesta viikosta! Noh, eiköhän sitten vain aloiteta.

Noin kaksi viikkoa sitten tänne kyläämme Guadassuariin tuli kiertävä tivoli. Ja te suomalaiset varmasti heti ajattelette kojuja ja huvipuistolaitteita rakennettuna jollekin hiekkakentälle hieman kaupungin ulkopuolelle. Noh, huvipuistolaitteita kyllä löytyy, mutta ne löytyvätkin sitten ihan tuosta nurkan takaa, kylämme halkaisevan ison tien keskeltä. Sen tien nimi on siis Gran vía, eli iso tie, ja siellä on yleensä jokseenkin liikennettä, mutta nyt se on suljettu liikenteeltä, ja sitä hallitsevat karusellit, minivuoristoradat ja viikinkilaivat. Ennen tätä tivolin (joka siis on espanjaksi feria) tuloa minulle kerrottiin, että se pystytettäisiin Gran víalle, enkä minä voinut käsittää, miten se muka sinne mahtuisi, mutta kyllä se vain kuin ihmeen kaupalla mahtui. Nyt vain joillakin on ikkunasta näköala suoraan huvipuistolaitteisiin.

Siellä ne laitteet olivat keskellä tietä :D

Nurkan takaa vain näkyi yhtäkkiä neonvaloja ja kuului musiikkia. 

Ei nyt viime lauantaina, vaan sitä edeltävänä, eli 14.1., juhlimme hyvän kaverini Andrean 17-vuotis syntymäpäiviä. Meidän kaveriporukassamme on tapana järjestää yllätyssynttäreitä, joten kokoonnuimme jo perjantai-iltana koristelemaan juhlapaikkaa (yhden toisen kaverini kotia) ja muutenkin valmistelemaan yllätystä. Teimme erästäkin koristetta ainakin neljä tuntia! xD Lauantai-iltana menimme kaikki Dianalle, eli siis sinne, missä juhla järjestettiin, laitoimme loput koristeet paikoilleen, ja Diana pyysi Andreaa tulemaan sinne mahdollisimman nopeasti, sillä hänellä oli ”eräs kiireinen juttu”, tai jotain muuta vastaavaa. Niinpä Andrea tuli, astui pimeään autotalliin, ja valojen mennessä päälle kohtasi joukon hänen kavereitaan (eli siis meidät) hyppäämässä pöydän alta ja huutamassa ”yllätys!”.

Koko juhla meni tosi kivasti, ja hauskin osuus oli ehkä lahjojen avaaminen, missä Andrean piti suorittaa erilaisia haastavia tehtäviä ansaitakseen lahjansa, kuten syödä suun täydeltä kaakaojauhetta ja sanoa se suussa ”pamplona”, tanssia Shakiraa imitoiden, tai syödä kokonainen valkosipuli. Lopulta Andrea sai kuin saikin kaikki lahjansa, ja oli synttärikakun vuoro! Perinteiseen tapaan valot sammuivat ja onnittelulaulun/huudon raikuessa kynttilöillä koristeltu kakku tuotiin sisään. Sitä ei kyllä kukaan oikein jaksanut syödä, koska olimme jo ahtaneet itseemme sen verran muuta ruokaa, mutta aina on tilaa pienelle kakunmurulle.

     Kakun jälkeen menimme katsomaan, millainen meininki oli ferialla (eli tivolissa). Siellä menimme ajamaan pari kierrosta törmäilyautoilla. Ja toisin kuin Suomen tylsillä törmäilyautoilla, jotka eivät ole nimensä arvoisia, näillä sai törmäillä ihan kunnolla! Se oli aivan mahtavaa, varsinkin jos tunsi sieltä porukkaa (koko kylän nuoret ihmiset olivat kerääntyneet sinne)!

     Pari kertaa ajeltuamme palasimme Dianan kotiin, jossa otimme vielä kuvia meidän askartelemamme kehyksen kanssa. Sitten päivänsankarimme pitikin jo lähteä kotiin, ja me menimme vielä törmäilyautoille, jossa muutama kaverini ajoi vielä pari kierrosta, ja sitten me muutkin menimme kotiin. Se oli oikein hauska ilta, ja olen niin iloinen, että minulla on niin ihania ystäviä, joiden kanssa voin tehdä kaikkea tällaista hauskaa! Kiitos teille siitä, että olette olemassa!

Teimme tuon kehyksen suurella vaivalla, mutta se kannatti,
koska lopputulos on mielestäni aika hieno!

Mis amigas <3<3

Hyvää syntymäpäivää Andrea!!! <3

Tässä vielä kuva siltä illalta törmäilyautoista. :)

Seuraavana aamuna heräsin jo puoli yhdeksältä, sillä olimme sopineet kokoontuvamme kavereitteni kanssa eräälle plazalle niin sanotulle ”almuerzo popularille”, joka siis on suoraan käännettynä yleinen lounas. Eräälle kylämme ns. keskusplazoista oli katettu pitkiä pöytiä, ja plazan laidalla höyrysi suurin paella-pannu, minkä olen koskaan nähnyt! Siinä paistettiin makkaroita koko kylälle! Tämä lounas nimittäin oli kaikille ilmainen: sinun täytyy vain jonottaa ja hakea oma bocadillosi tai vaikka kaksi, ja nauttia se yhdessä kavereittesi kanssa. Vaikkakin kokonainen nakkibocadillo, eli siis patonki, jonka välissä oli nakkeja, tuntui aika raskaalta ruoalta yhdeksän aikaan aamulla, oli se sentään ilmaista, eli kai se oli sitten pakko syödä. xD No ei vaiskaan, oli se myös tosi hyvää! Ja sekin tuli havaittua, että muutkin kuin suomalaiset jonottavat paljon ilmaisia asioita! xD

 

Kuvan laatu ei ole parhain, mutta kyllä siitä se ilmeisin näkyy,
eli tuon muurikkapannun koko!

Ilmaista ruokaa!!!

Iltapäivällä menimme host-perheeni kanssa ensimmäistä kertaa heidän vuoristoasunnolleen, joka sijaitsee noin 20 minuutin automatkan päässä kylästämme. Siellä olivat myös host-äitini sukulaiset, joihin olin tutustunut loppiaisena. Ilma oli todella hieno, ja maisemat vuorilla ovat upeat! Söimme hyvin ja juttelimme mukavia, ja illan päätteeksi paistoimme vielä vaahtokarkkeja talon avotakassa (täällä on muuten todella yleistä, että taloissa on avotakka, jossa ei ole mitään lasia tai edes ritilää suojana).

Maisema vuoristoasunnolta

Viime viikon tiistaina minun piti pitää esitelmä suomalaisesta koulujärjestelmästä host-siskoni luokalle. Tai siis, minunhan piti pitää se alun perin jo lokakuussa, mutta se aina vain tuppasi lykkääntymään ja lykkääntymään. Nyt sitten kuitenkin pidin sen, ja vaikka melkein puolet luokasta olivat flunssa-aallon takia kotona kipeinä, meni esitelmäni mielestäni ihan hyvin. Oli ihanaa kun yleisöni oli niin kiinnostunut (tai ainakin kiinnostuneen oloinen) ja teki paljon kysymyksiä niin, että tilanne tuntui tuttavalliselta ja vuorovaikutteiselta. He kummastelivat silmät pyöreinä joitakin asioita Suomen kouluista, kuten sitä, että joka tunnin jälkeen on 15 minuutin välitunti, tai sitä, että tunnit ovat lukiossa ja joillain yläasteilla 75 minuuttisia. Totta puhuakseni, minulla on vähän ikävä Suomen kouluani, varsinkin lukion vapautta ja toisaalta kuitenkin järjestelmällisyyttä. Täällä muun muassa kokeita voidaan heitellä kalenteriin ihan miten sattuu ihan milloin vain. Esimerkiksi joillain oli kokeita heti vuoden ensimmäisenä koulupäivänä!

Viime viikon tosrtaina oli vanhemman host-siskoni 16-vuotis syntymäpäivä. Sinä päivänä meillä oli ruoaksi eräs erittäin kummallinen makuyhdistelmä, johon kuului riisiä, tomaattikastiketta, paistettua munaa ja paistettua banaania! Se oli kyllä omalla ainutlaatuisella tavallaan todella hyvää! Illaksi leivoin host-perheeni niin rakastamia lusikkaleipiä. Host-äitini oli myös leiponut juustokakun, ja näiden herkkujen voimilla juhlimme Irenen syntymäpäiviä illallisen yhteydessä. Hän sai lahjaksi lipun siihen samaan balettiesitykseen, johon minäkin sain lipun joululahjaksi, joten menemme sinne sitten yhdessä! :D

Hyvää syntymäpäivää Irene!!! <3

Viime viikon perjantai-iltana pidimme kavereitteni kanssa leffaillan. Menin ensiksi tekemään yhtä latinan ja kreikan projektia, sitten menimme perinteisesti yhteen baariin juomaan kokikset ja siitä sitten meille. Söimme kaikki illallisemme meillä, ja katsoimme sitten yhden elokuvan. Fiilis oli tosi mukava ja rento, ja minä rakastan tätä kulttuuria, jossa kokoonnumme syömään illallista koko kaveriporukalla vähintään kerran joka viikonloppu!

Lauantaina olikin sitten se vähän rauhallisempi lepopäivä. Sinä viikonloppuna oli tarkoitus olla suuri fiesta ja paljon kaikkia tapahtumia, mutta täällä, jossa ei ikinä sada vettä, pitikin sitten juuri sinä viikonloppuna sataa lähes taukoamatta. Niinpä lauantain juhlallisuudet siirrettiin seuraavaan viikonloppuun. Siispä nukuin pitkään, koska meillä ei ollut orkesteriharkkoja juhlapäivän takia ja otin ihan rennosti. Illalla pelasimme yhdessä perheen kanssa lautapelejä, ja he jotka minut tuntevat tietävät, että minulla oli hauskaa! Sitten söimme illallista yhdessä ja katsoimme elokuvan ”Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille” (huh, miten pitkä nimi…). Se oli oikeastaan aika hyvä, tykkäsin sen niin eriskummallisesta tunnelmasta, mutta jos olisin ollut vähän pienempi lapsi, joille tämä elokuva on ymmärtääkseni myös suunnattu, en olisi varmaan pystynyt katsomaan sitä leffaa, koska se oli aika todella pelottava! xD Oli myös ihan todella outoa nähdä Asa Butterfield, joka on siis se tummatukkainen lapsinäyttelijä tyyliin kaikissa elokuvissa, nuorena/teininä! (+hän puhui espanjaa, mikä oli outoa…)

Sunnuntaina olikin sitten Sant Vicent. Sant Vicent Mártir on Guadassuarin suojelupyhimys, ja sen takia hänen kunniakseen järjestetään aina suuri juhla. Yleensä kaikki menevät tivoliin ja käyvät laitteissa ja ostavat tivoliruokaa (hamppareita, ranskalaisia, hattaraa, karamellisoituja omenoita…) ja pitävät hauskaa koko päivän, mutta tänä vuonna vastaan tuli pari muuttujaa, nimittäin se, että ulkona satoi vettä ja oli ihan hemmetin kylmä! Yritimme silti ottaa kaiken mahdollisen ilon irti juhlasta. Tähän päivään kuuluu normaalisti se, että syödään kaikki ateriat yhdessä kavereitten kanssa. Niinpä siis aamulla menimme syömään lounasta (kylläkin jo puoli yhdeltätoista) yhteen kahvilaan. Sitten, vielä ennen kuin varsinainen sade oli alkanut, ehdimme mennä yhteen laitteeseen tivolissa. En ollut ennen käynyt semmoisessa laitteessa. Se oli semmoinen ympyränmuotoinen lava, jonka reunoilla oli penkkejä ja keskellä pehmuste. Ideana oli, että kun se lava pyörii ja heittelehtii puolelta toiselle, täytyy yrittää päästä seisomaan ja pysyä pystyssä. Se kuulosti minustakin aluksi melkoisen vaaralliselta, mutta kyllä me siitä kaikki hengissä pois selvisimme. xD

Lounaalla <3

La Olla (eli se laite, josta kerroin)

Nousin kyllä pari kertaa seisomaan, mutta
mieluummin pysyttelin istuallani xD

     Sitten alkoikin jo sataa ripotella, ja kaikki laitteet, joita oltiin jo aloiteltu availemaan, täytyi sulkea. Kaikki muut, paitsi törmäilyautot. Niinpä siis menimme sinne, ja ajattelin, että ostaisimme taas pari kierrosta, niin kuin Andrean synttäreilläkin, mutta kaverini päättivätkin ostaa 24 kierrosta… Yksi kierros kestää siis noin viisi minuuttia, ja jos nyt tässä äkkiseltään laskin oikein, 24 pääsylipulla voi ajaa kaksi tuntia, mihin siis ei kuulu autojen vaihto ja niihin pääsyyn odottelu. Minä ostin kaverini kanssa kuusi kierrosta, ja ne ajeltuamme istuskelimme sitten siellä autoradan reunalla. Jonkun täytyi koko ajan olla ajamassa jotain autoa, jotta se on koko ajan varattuna meidän kavereillemme, sillä jos sen olisi päästänyt menemään, olisi ollut lähes mahdotonta saada uusi auto takaisin. Täällä ei nimittäin mitään jonoja ollut, vaan se, kuka ensimmäisenä ehtii hypätä vapaaseen autoon, saa sen. Eikä autoa ollut myöskään pakko hylätä ajojen jälkeen, vaan voit ajaa vaikka ne 24 kierrosta putkeen, jos niin haluat, nousematta kertaakaan autosta. Ja koska törmäilyautot olivat ainoa auki oleva laite koko tivolissa, oli koko kylän nuoriso siellä. Niinpä autoihin ei todellakaan päässyt helposti! Minun oli vähän vaikea ymmärtää, miten jotkut jaksoivat olla siinä samassa laitteessa niin kauan, ja miten he raaskivat käyttää niin paljon rahaa siihen. Kuulin, että jotkut olivat käyttäneet jopa 80€ pelkästään sinä päivänä niihin autoihin (tällä rahalla saa 48 kierrosta)!

     Välillä Kävimme kaikki yhdessä syömässä. Ostimme hampurilaisateriat juhlien järjestäjien kojusta ja menimme Dianalle syömään ne. Sitten palasimme autoradalle ja olimmekin siellä sitten yhdeksään asti illalla, eli yhteensä yli viisi tuntia, kunnes menimme syömään illallista taas Dianalle. Sitten vielä juttelimme hetkisen, ja menimme kotiin nukkumaan.

Kaveriporukkamme Sant Vicentin päivänä

Ja tässä päivän päätapahtuma: los coches (=törmäilyautot)

Maanantaina oli myös juhlapäivä, ja niinpä meillä ei myöskään ollut koulua! Nukuin taas pitkään, enkä oikeastaan tehnyt koko päivänä mitään ihmeellistä. Tein vähän läksyjä ja katsoin netflixiä. Kävin myös pienellä kävelylenkillä yksikseni katsellakseni tivolin meininkiä. Seuraavana päivänä alkoikin sitten normaali arki ja koulu, mutta olipahan ainakin eletty ihana, vaikkakin sateinen fiestaviikonloppu! :D

Siinä olikin (ei niin lyhyesti xD) kaikki tärkein. Tähän loppuun haluaisin vielä kertoa yhen hauskan espanjalaisen faktan: kun täällä halutaan sanoa ”kaikki”, sanotaan ”koko maailma”, vaikka ei oikeasti tarkoitettaisi koko maailmaa, vaan vaikka esimerkiksi koko kylää tai koko kaveriporukkaa. Esimerkiksi ”Tässä kylässä koko maailma lähtee ulos Sant Vicentin päivänä (En este pueblo todo el mundo se sale en Sant Vicent) ”. Minusta se on hauska ja söpö yksityiskohta espanjan kielessä! :D

Näissä tunnelmissa toivotan teille ihanille ihmisille, jotka jaksatte lukea näitä ylipitkiä kirjoituksiani, hyvää viikonlopun jatkoa ja kaikkea ihanaa! Täällä on tänään vihdoin hyvä ilma, ja illaksi minulla on paljon ohjelmaa luvassa. Mutta siitä sitten ensi viikolla lisää!

Adios y hasta luego!

Anna