La feriaaa!!!

Hola!

Kääks miten aika rientää! Taas pitäisi kertoa juttuja jo kahdesta viikosta! Noh, eiköhän sitten vain aloiteta.

Noin kaksi viikkoa sitten tänne kyläämme Guadassuariin tuli kiertävä tivoli. Ja te suomalaiset varmasti heti ajattelette kojuja ja huvipuistolaitteita rakennettuna jollekin hiekkakentälle hieman kaupungin ulkopuolelle. Noh, huvipuistolaitteita kyllä löytyy, mutta ne löytyvätkin sitten ihan tuosta nurkan takaa, kylämme halkaisevan ison tien keskeltä. Sen tien nimi on siis Gran vía, eli iso tie, ja siellä on yleensä jokseenkin liikennettä, mutta nyt se on suljettu liikenteeltä, ja sitä hallitsevat karusellit, minivuoristoradat ja viikinkilaivat. Ennen tätä tivolin (joka siis on espanjaksi feria) tuloa minulle kerrottiin, että se pystytettäisiin Gran víalle, enkä minä voinut käsittää, miten se muka sinne mahtuisi, mutta kyllä se vain kuin ihmeen kaupalla mahtui. Nyt vain joillakin on ikkunasta näköala suoraan huvipuistolaitteisiin.

Siellä ne laitteet olivat keskellä tietä :D

Nurkan takaa vain näkyi yhtäkkiä neonvaloja ja kuului musiikkia. 

Ei nyt viime lauantaina, vaan sitä edeltävänä, eli 14.1., juhlimme hyvän kaverini Andrean 17-vuotis syntymäpäiviä. Meidän kaveriporukassamme on tapana järjestää yllätyssynttäreitä, joten kokoonnuimme jo perjantai-iltana koristelemaan juhlapaikkaa (yhden toisen kaverini kotia) ja muutenkin valmistelemaan yllätystä. Teimme erästäkin koristetta ainakin neljä tuntia! xD Lauantai-iltana menimme kaikki Dianalle, eli siis sinne, missä juhla järjestettiin, laitoimme loput koristeet paikoilleen, ja Diana pyysi Andreaa tulemaan sinne mahdollisimman nopeasti, sillä hänellä oli ”eräs kiireinen juttu”, tai jotain muuta vastaavaa. Niinpä Andrea tuli, astui pimeään autotalliin, ja valojen mennessä päälle kohtasi joukon hänen kavereitaan (eli siis meidät) hyppäämässä pöydän alta ja huutamassa ”yllätys!”.

Koko juhla meni tosi kivasti, ja hauskin osuus oli ehkä lahjojen avaaminen, missä Andrean piti suorittaa erilaisia haastavia tehtäviä ansaitakseen lahjansa, kuten syödä suun täydeltä kaakaojauhetta ja sanoa se suussa ”pamplona”, tanssia Shakiraa imitoiden, tai syödä kokonainen valkosipuli. Lopulta Andrea sai kuin saikin kaikki lahjansa, ja oli synttärikakun vuoro! Perinteiseen tapaan valot sammuivat ja onnittelulaulun/huudon raikuessa kynttilöillä koristeltu kakku tuotiin sisään. Sitä ei kyllä kukaan oikein jaksanut syödä, koska olimme jo ahtaneet itseemme sen verran muuta ruokaa, mutta aina on tilaa pienelle kakunmurulle.

     Kakun jälkeen menimme katsomaan, millainen meininki oli ferialla (eli tivolissa). Siellä menimme ajamaan pari kierrosta törmäilyautoilla. Ja toisin kuin Suomen tylsillä törmäilyautoilla, jotka eivät ole nimensä arvoisia, näillä sai törmäillä ihan kunnolla! Se oli aivan mahtavaa, varsinkin jos tunsi sieltä porukkaa (koko kylän nuoret ihmiset olivat kerääntyneet sinne)!

     Pari kertaa ajeltuamme palasimme Dianan kotiin, jossa otimme vielä kuvia meidän askartelemamme kehyksen kanssa. Sitten päivänsankarimme pitikin jo lähteä kotiin, ja me menimme vielä törmäilyautoille, jossa muutama kaverini ajoi vielä pari kierrosta, ja sitten me muutkin menimme kotiin. Se oli oikein hauska ilta, ja olen niin iloinen, että minulla on niin ihania ystäviä, joiden kanssa voin tehdä kaikkea tällaista hauskaa! Kiitos teille siitä, että olette olemassa!

Teimme tuon kehyksen suurella vaivalla, mutta se kannatti,
koska lopputulos on mielestäni aika hieno!

Mis amigas <3<3

Hyvää syntymäpäivää Andrea!!! <3

Tässä vielä kuva siltä illalta törmäilyautoista. :)

Seuraavana aamuna heräsin jo puoli yhdeksältä, sillä olimme sopineet kokoontuvamme kavereitteni kanssa eräälle plazalle niin sanotulle ”almuerzo popularille”, joka siis on suoraan käännettynä yleinen lounas. Eräälle kylämme ns. keskusplazoista oli katettu pitkiä pöytiä, ja plazan laidalla höyrysi suurin paella-pannu, minkä olen koskaan nähnyt! Siinä paistettiin makkaroita koko kylälle! Tämä lounas nimittäin oli kaikille ilmainen: sinun täytyy vain jonottaa ja hakea oma bocadillosi tai vaikka kaksi, ja nauttia se yhdessä kavereittesi kanssa. Vaikkakin kokonainen nakkibocadillo, eli siis patonki, jonka välissä oli nakkeja, tuntui aika raskaalta ruoalta yhdeksän aikaan aamulla, oli se sentään ilmaista, eli kai se oli sitten pakko syödä. xD No ei vaiskaan, oli se myös tosi hyvää! Ja sekin tuli havaittua, että muutkin kuin suomalaiset jonottavat paljon ilmaisia asioita! xD

 

Kuvan laatu ei ole parhain, mutta kyllä siitä se ilmeisin näkyy,
eli tuon muurikkapannun koko!

Ilmaista ruokaa!!!

Iltapäivällä menimme host-perheeni kanssa ensimmäistä kertaa heidän vuoristoasunnolleen, joka sijaitsee noin 20 minuutin automatkan päässä kylästämme. Siellä olivat myös host-äitini sukulaiset, joihin olin tutustunut loppiaisena. Ilma oli todella hieno, ja maisemat vuorilla ovat upeat! Söimme hyvin ja juttelimme mukavia, ja illan päätteeksi paistoimme vielä vaahtokarkkeja talon avotakassa (täällä on muuten todella yleistä, että taloissa on avotakka, jossa ei ole mitään lasia tai edes ritilää suojana).

Maisema vuoristoasunnolta

Viime viikon tiistaina minun piti pitää esitelmä suomalaisesta koulujärjestelmästä host-siskoni luokalle. Tai siis, minunhan piti pitää se alun perin jo lokakuussa, mutta se aina vain tuppasi lykkääntymään ja lykkääntymään. Nyt sitten kuitenkin pidin sen, ja vaikka melkein puolet luokasta olivat flunssa-aallon takia kotona kipeinä, meni esitelmäni mielestäni ihan hyvin. Oli ihanaa kun yleisöni oli niin kiinnostunut (tai ainakin kiinnostuneen oloinen) ja teki paljon kysymyksiä niin, että tilanne tuntui tuttavalliselta ja vuorovaikutteiselta. He kummastelivat silmät pyöreinä joitakin asioita Suomen kouluista, kuten sitä, että joka tunnin jälkeen on 15 minuutin välitunti, tai sitä, että tunnit ovat lukiossa ja joillain yläasteilla 75 minuuttisia. Totta puhuakseni, minulla on vähän ikävä Suomen kouluani, varsinkin lukion vapautta ja toisaalta kuitenkin järjestelmällisyyttä. Täällä muun muassa kokeita voidaan heitellä kalenteriin ihan miten sattuu ihan milloin vain. Esimerkiksi joillain oli kokeita heti vuoden ensimmäisenä koulupäivänä!

Viime viikon tosrtaina oli vanhemman host-siskoni 16-vuotis syntymäpäivä. Sinä päivänä meillä oli ruoaksi eräs erittäin kummallinen makuyhdistelmä, johon kuului riisiä, tomaattikastiketta, paistettua munaa ja paistettua banaania! Se oli kyllä omalla ainutlaatuisella tavallaan todella hyvää! Illaksi leivoin host-perheeni niin rakastamia lusikkaleipiä. Host-äitini oli myös leiponut juustokakun, ja näiden herkkujen voimilla juhlimme Irenen syntymäpäiviä illallisen yhteydessä. Hän sai lahjaksi lipun siihen samaan balettiesitykseen, johon minäkin sain lipun joululahjaksi, joten menemme sinne sitten yhdessä! :D

Hyvää syntymäpäivää Irene!!! <3

Viime viikon perjantai-iltana pidimme kavereitteni kanssa leffaillan. Menin ensiksi tekemään yhtä latinan ja kreikan projektia, sitten menimme perinteisesti yhteen baariin juomaan kokikset ja siitä sitten meille. Söimme kaikki illallisemme meillä, ja katsoimme sitten yhden elokuvan. Fiilis oli tosi mukava ja rento, ja minä rakastan tätä kulttuuria, jossa kokoonnumme syömään illallista koko kaveriporukalla vähintään kerran joka viikonloppu!

Lauantaina olikin sitten se vähän rauhallisempi lepopäivä. Sinä viikonloppuna oli tarkoitus olla suuri fiesta ja paljon kaikkia tapahtumia, mutta täällä, jossa ei ikinä sada vettä, pitikin sitten juuri sinä viikonloppuna sataa lähes taukoamatta. Niinpä lauantain juhlallisuudet siirrettiin seuraavaan viikonloppuun. Siispä nukuin pitkään, koska meillä ei ollut orkesteriharkkoja juhlapäivän takia ja otin ihan rennosti. Illalla pelasimme yhdessä perheen kanssa lautapelejä, ja he jotka minut tuntevat tietävät, että minulla oli hauskaa! Sitten söimme illallista yhdessä ja katsoimme elokuvan ”Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille” (huh, miten pitkä nimi…). Se oli oikeastaan aika hyvä, tykkäsin sen niin eriskummallisesta tunnelmasta, mutta jos olisin ollut vähän pienempi lapsi, joille tämä elokuva on ymmärtääkseni myös suunnattu, en olisi varmaan pystynyt katsomaan sitä leffaa, koska se oli aika todella pelottava! xD Oli myös ihan todella outoa nähdä Asa Butterfield, joka on siis se tummatukkainen lapsinäyttelijä tyyliin kaikissa elokuvissa, nuorena/teininä! (+hän puhui espanjaa, mikä oli outoa…)

Sunnuntaina olikin sitten Sant Vicent. Sant Vicent Mártir on Guadassuarin suojelupyhimys, ja sen takia hänen kunniakseen järjestetään aina suuri juhla. Yleensä kaikki menevät tivoliin ja käyvät laitteissa ja ostavat tivoliruokaa (hamppareita, ranskalaisia, hattaraa, karamellisoituja omenoita…) ja pitävät hauskaa koko päivän, mutta tänä vuonna vastaan tuli pari muuttujaa, nimittäin se, että ulkona satoi vettä ja oli ihan hemmetin kylmä! Yritimme silti ottaa kaiken mahdollisen ilon irti juhlasta. Tähän päivään kuuluu normaalisti se, että syödään kaikki ateriat yhdessä kavereitten kanssa. Niinpä siis aamulla menimme syömään lounasta (kylläkin jo puoli yhdeltätoista) yhteen kahvilaan. Sitten, vielä ennen kuin varsinainen sade oli alkanut, ehdimme mennä yhteen laitteeseen tivolissa. En ollut ennen käynyt semmoisessa laitteessa. Se oli semmoinen ympyränmuotoinen lava, jonka reunoilla oli penkkejä ja keskellä pehmuste. Ideana oli, että kun se lava pyörii ja heittelehtii puolelta toiselle, täytyy yrittää päästä seisomaan ja pysyä pystyssä. Se kuulosti minustakin aluksi melkoisen vaaralliselta, mutta kyllä me siitä kaikki hengissä pois selvisimme. xD

Lounaalla <3

La Olla (eli se laite, josta kerroin)

Nousin kyllä pari kertaa seisomaan, mutta
mieluummin pysyttelin istuallani xD

     Sitten alkoikin jo sataa ripotella, ja kaikki laitteet, joita oltiin jo aloiteltu availemaan, täytyi sulkea. Kaikki muut, paitsi törmäilyautot. Niinpä siis menimme sinne, ja ajattelin, että ostaisimme taas pari kierrosta, niin kuin Andrean synttäreilläkin, mutta kaverini päättivätkin ostaa 24 kierrosta… Yksi kierros kestää siis noin viisi minuuttia, ja jos nyt tässä äkkiseltään laskin oikein, 24 pääsylipulla voi ajaa kaksi tuntia, mihin siis ei kuulu autojen vaihto ja niihin pääsyyn odottelu. Minä ostin kaverini kanssa kuusi kierrosta, ja ne ajeltuamme istuskelimme sitten siellä autoradan reunalla. Jonkun täytyi koko ajan olla ajamassa jotain autoa, jotta se on koko ajan varattuna meidän kavereillemme, sillä jos sen olisi päästänyt menemään, olisi ollut lähes mahdotonta saada uusi auto takaisin. Täällä ei nimittäin mitään jonoja ollut, vaan se, kuka ensimmäisenä ehtii hypätä vapaaseen autoon, saa sen. Eikä autoa ollut myöskään pakko hylätä ajojen jälkeen, vaan voit ajaa vaikka ne 24 kierrosta putkeen, jos niin haluat, nousematta kertaakaan autosta. Ja koska törmäilyautot olivat ainoa auki oleva laite koko tivolissa, oli koko kylän nuoriso siellä. Niinpä autoihin ei todellakaan päässyt helposti! Minun oli vähän vaikea ymmärtää, miten jotkut jaksoivat olla siinä samassa laitteessa niin kauan, ja miten he raaskivat käyttää niin paljon rahaa siihen. Kuulin, että jotkut olivat käyttäneet jopa 80€ pelkästään sinä päivänä niihin autoihin (tällä rahalla saa 48 kierrosta)!

     Välillä Kävimme kaikki yhdessä syömässä. Ostimme hampurilaisateriat juhlien järjestäjien kojusta ja menimme Dianalle syömään ne. Sitten palasimme autoradalle ja olimmekin siellä sitten yhdeksään asti illalla, eli yhteensä yli viisi tuntia, kunnes menimme syömään illallista taas Dianalle. Sitten vielä juttelimme hetkisen, ja menimme kotiin nukkumaan.

Kaveriporukkamme Sant Vicentin päivänä

Ja tässä päivän päätapahtuma: los coches (=törmäilyautot)

Maanantaina oli myös juhlapäivä, ja niinpä meillä ei myöskään ollut koulua! Nukuin taas pitkään, enkä oikeastaan tehnyt koko päivänä mitään ihmeellistä. Tein vähän läksyjä ja katsoin netflixiä. Kävin myös pienellä kävelylenkillä yksikseni katsellakseni tivolin meininkiä. Seuraavana päivänä alkoikin sitten normaali arki ja koulu, mutta olipahan ainakin eletty ihana, vaikkakin sateinen fiestaviikonloppu! :D

Siinä olikin (ei niin lyhyesti xD) kaikki tärkein. Tähän loppuun haluaisin vielä kertoa yhen hauskan espanjalaisen faktan: kun täällä halutaan sanoa ”kaikki”, sanotaan ”koko maailma”, vaikka ei oikeasti tarkoitettaisi koko maailmaa, vaan vaikka esimerkiksi koko kylää tai koko kaveriporukkaa. Esimerkiksi ”Tässä kylässä koko maailma lähtee ulos Sant Vicentin päivänä (En este pueblo todo el mundo se sale en Sant Vicent) ”. Minusta se on hauska ja söpö yksityiskohta espanjan kielessä! :D

Näissä tunnelmissa toivotan teille ihanille ihmisille, jotka jaksatte lukea näitä ylipitkiä kirjoituksiani, hyvää viikonlopun jatkoa ja kaikkea ihanaa! Täällä on tänään vihdoin hyvä ilma, ja illaksi minulla on paljon ohjelmaa luvassa. Mutta siitä sitten ensi viikolla lisää!

Adios y hasta luego!

Anna

Uusi vuosi, loppiainen ja juoksukilpailuja

Hola!

Nyt on lomat lomailtu ja normaali arki aloitettu taas. Valehtelisin kyllä jos väittäisin, että oli ikävä koulua ja läksyjä ja aikaisin heräämistä ja itsensä vaatteilla paketoimista joka aamu, jotta ei jäädy koulussa. Toisaalta taas on kiva nähdä säännöllisesti kavereita ja… noh… ei nyt kyllä heti tule mitään muita positiivisia puolia mieleen, mutta joka tapauksessa, elämä on taas säännöllistä ja järjestelmällistä. En ole kuitenkaan vielä kertonut kaikista lomailukokemuksistani, kun tuohon Barcelonan matkaan meni sen verran sivuja… hups :D. Nyt kuitenkin kerron kuulumisia loppulomaltani.

30. päivänä joulukuuta, eli ei viime, vaan sitä edellisen viikon perjantaina, osallistuimme perheeni kanssa Valencian Sant Silvestre –juoksukilpailuun. Näitä kisoja järjestetään eri puolilla Espanjaa, ja niiden hauskana erikoisuutena on se, että juoksijat pukeutuvat jotenkin hauskasti, yleensä jouluteeman mukaan! Niinpä laitoimme jouluiset korvalaput korville ja tutut (siis tyllihameet) päälle ja lähdimme junalla kohti Valencian keskustaa. Juna-asemalta ulos astuttaessa meitä odotti värikkäästi pukeutunut ihmismeri, joka hytkyi ja pomppi musiikin ja rumpujen tahdissa. Erilaisten pukujen loistoa oli hauska katsella! Oli aivan valtavasti tonttuja, joulupukkeja ja joulumuoreja, mutta myös esimerkiksi banaaneja, uimareita, luolamiehiä, ja jopa dinosauruksella ratsastavia ukkeleita! Juoksimme tässä värikkäässä joukossa viiden kilometrin kiekan Valencian keskustassa rumpujen ja musiikin soidessa. Tunnelma oli katossa, ja oli tosi huvittavaa, kun ohi saattoi juosta esimerkiksi kotirouviksi pukeutuneita nuoria miehiä, tai rattaita työntävä enkeli. Vaikka juokseminen ei ole mikään minun lempiharrastukseni, pidin tapahtumasta kovasti, jaon ihanaa, että joku näkee niin paljon vaivaa ja järjestää tämän kaltaisia tapahtumia!

Tässä meidän värikäs juoksuporukka! :D

Väkeä oli aikas paljon...

...ja vielä vähän enemmänkin

Tässä me kilpailun suorittaneet tonttuset <3

Seuraavana päivänä olikin sitten uuden vuoden aatto. Meille tuli illalla ilmeisesti melkoisesti vieraita, host-vanhempieni kavereita, mutta minä menin kaverilleni viettämään vuoden vaihtumista. Odotellessamme kellon lähenevän kahtatoista, pelasimme lautapelejä ja popsimme sipsejä ja muuta pikkusyötävää alkupalaksi. Sitten tuli h-hetki, kun vuosi oli virallisesti vaihtumassa! Täällä Espanjassa, tai ainakaan näissä pikku kylissä ei ilmeisesti oikeastaan ammuta raketteja uutena vuotena, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, miten pienet ja kapeat nämä kujat täällä ovat. Uuden vuoden viettoon liittyy kuitenkin muita hauskoja perinteitä. Ehkä kaikista isoin ja korostetuin perinne on se, että kun kello lyö kaksitoista, jokaisella kellonlyönnillä on syötävä yksi viinirypäle. Niinpä siis avasimme telkkarin, jossa useammalta kanavalta tuli suorana lähetyksenä ohjelmaa, johon kuului muun muassa erään aukion (varmaankin Madridissa) kellonlyöntien kuunteleminen ja viinirypäleiden syöminen. TV-ruudulla näkyi kaksitoista pientä palloa, jotka merkkasivat viinirypäleitä, ja ne vähenivät jokaisen kellonlyönnin myötä. On oikeasti yllättävän vaikeaa tunkea niin nopeaan tahtiin viinirypäleitä suuhunsa, sillä edellistä ei ehdi syödä kunnolla, joten lopulta suuni oli aivan täynnä niitä rypäleitä, enkä edes enää saanut niellyksi yhtäkään, mutta se oli silti aika hauskaa. Haluan kokeilla sitä uudestaan ensivuonna kotona Suomessa!
     Viinirypäleiden lisäksi on kuulemma paljon muitakin erilaisia ”rituaaleja”, joita pitää suorittaa, ennen kuin astuu uuteen vuoteen. Kaikilla pitää esimerkiksi olla jotain punaista yllä, kolikko kädessä, ja pitää seistä en nyt muista oliko se oikealla vai vasemmalla jalalla, mutta kuitenkin. Se tuo kuulemma hyvää onnea uuteen vuoteen! ;)

Vanhempieni järjestämän uuden vuoden juhlan koristeluja 

Kippis ja kulaus viinirypäleillä! 

Kavereiden kanssa uutta vuotta juhlistamassa!

Sunnuntaina nukuin paljon ja pitkään, enkä ainakaan muistaakseni sitten tehnytkään mitään muuta, niin kuin en varmaan maanantaina tai tiistainakaan :D.

Keskiviikkona menin Valenciaan tapaamaan vaihto-oppilaskavereitani Tanskasta ja Puolasta. Aurinko paistoi ja meillä oli oikein leppoisa päivä. Kävimme eräässä levykaupassa ostamassa Beatlesin levyjä kaverini host-isälle reyes-lahjaksi, ja sitten menimme (minä ensimmäistä kertaa elämässäni) teekauppaan. Se oli niiin söpö paikka! Ja se tuoksu oli jotain taivaallista! Ostin sieltä host-perheelleni reyes-lahjaksi erästä hedelmäistä vihreää teetä. Jossain vaiheessa tuli tietysti nälkä, ja menimme erääseen ihanaan ravintolaan, jossa olimme jo aiemminkin käyneet, mutta jonka ruoka oli niin hyvää, että päätimme mennä sinne uudelleen! Sitten kavereitteni pitikin jo lähteä, ja minä palasin junalla kotiin. :)

Torstaina oli reyesejen aatto. Okei, pitää varmaan hieman selittää: reyes, eli kirjaimellisesti käännettynä kuninkaat, joilla siis tarkoitetaan niitä tietäjiä, jotka veivät Jeesukselle lahjoja, on täkäläinen loppiainen. Loppiainen on Suomessakin vapaapäivä, mutta en usko, että kukaan tekee silloin juuri muuta kuin nukkuu. Tai ainakaan minä en yleensä tee mitään muuta. Täällä se on kuitenkin oikeastaan vielä isompi juhla kuin joulu. Ennen vanhaan lapset saivat nimenomaan loppiaisena lahjat, eivätkä jouluna, mutta nyt kun kolapukki on vallannut maailman, saa täällä lahjoja ainakin joissain perheissä molempina päivänä!

     Ja täällä myös juhlitaan ja kunnolla! Kuten joulunakin, aattopäivä oli vielä suhteellisen normaali, mutta illalla alkoikin sitten jo tapahtua! Lähdimme host-perheeni kanssa noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Alcoy –nimiseen kaupunkiin, jossa järjestettiin suuri paraati näiden tietäjien kunniaksi. Menimme aukiolle, jossa varsinainen toiminta tapahtuisi, jo noin kaksi tuntia etukäteen, sillä väkeä oli todella paljon! Yli tunnin odottelu ahtaassa väkijoukossa ihmisten töniessä ja tuuppiessa sinua joka suuntaan kävi jo vähän ahdistavaksi suomalaiselle minälleni, mutta loppujen lopuksi tämä epämiellyttävä odotus palkittiin suuresti! Yli tuhat Alcoyn kyläläistä oli järjestänyt upean paraatin, jossa esiintyi kansoja Espanjan eri historian vaiheista, suurimmin esillä kristityt ja maurit eli muslimit. Lisäksi oli monta eri soittokuntaa ja bolerotanssijoita, sekä eläimiä, kuten hevosia, aaseja ja härkiä, ja tietäjiä varten oli hankittu jopa oikeat kamelit! Koko tämä saattue kiersi aukion, jonka toiseen päähän oli rakennettu Betlehemin seimi, ja siellä istuivat Maria ja Joosef ja Jeesus-vauva. Esiintyjiä oli niin paljon, että heiltä meni reilusti yli tunti kiertää se pikkuinen aukio, mutta toisaalta meillä yleisöllä olikin sitten hyvin aikaa katsella heidän menoaan. Viimeisenä saapuivat tietäjät yksi kerrallaan kameleillaan. He saivat oikein julkkisvastaanoton, sillä kaikki huusivat ja hurrasivat ja nostelivat pieniä lapsiaan heidän suudeltavikseen, mikä kuulemma tuottaa hyvää onnea. Lopuksi tietäjät laskeutuivat kameleiltaan ja menivät istumaan heille varattuihin tuoleihin aukion vastakkaisessa päässä seimestä. Sitten kaikki aukion valot sammuivat, tietäjiin kohdistettiin kirkas, valkoinen spotti ja Handelin Messiah –kokoelman Hallelujah chorus alkoi soimaan täysillä kovaäänisistä. Kolme tietäjää nousivat tuoleistaan ja alkoivat hitaasti kävellä kohti seimeä ja Jeesus-vauvaa. Myös kirkonkellot alkoivat soida niin paljon kuin niistä lähti, ja pian myös taivaan täyttivät värikkäät ilotulitukset. Sellaista spektaakkelia ei kyllä ainakaan Suomessa joka päivä (varmaan ikinä) näe!

     Eikä tässä vielä kaikki! Lisäksi kaduilla juoksi kokonaan mustiin pukeutuneita (naama oli myös maalattu mustaksi), pienin punaisin yksityiskohdin koristettuja lapsia ja nuoria, jotka olivat vähän niin kuin espanjalaisia tonttuja. He nimittäin kulkivat kaduilla ja aina välillä pysähtyivät yhden talon kohdalle, pystyttivät punaiset tikkaat sen seinustalle ja kiipesivät parvekkeelta sisään antamaan lapsille heidän lahjansa! Se oli ihan kuin jostain toisesta maailmasta!

     Kun olimme ihastelleet kaikkea tarpeeksi ja reyesit olivat lähteneet kotimatkalle, oli meidänkin aika lähteä. Tunnin automatkan jälkeen olimme taas rauhassa kotona, ja oli lahjojenjaon aika. Host-vanhempani olivat piilottaneet lahjamme ympäri taloa, ja meidän piti etsiä ne. Ja omg minulla on varmasti paras host-perhe ikinä, sillä he antoivat minulle (ja koko muulle perheelle myös) kolmen päivän matkan Ibizalle lahjaksi!!! Se on pääsiäislomalla huhtikuussa, ja odotan sitä jo innolla! Se oli niiiin ihana lahja!

Paljon väkeä menossa katsomaan reyesejen tuloa.

Paraatissa oli kaikenlaisia ilmestyksiä...

...Myös härkien vetämänä

Boleron tanssijoita

Kristittyjä ritareita 

Ensimmäinen tietäjä...

...ja toinen! (kolmas meni multa vähän ohi,,,,)

Tietäjät matkalla Jeesuksen luo.

Paljon räiskettä ja melua! (ja alareunassa näkyy myös jouluseimi)

Nämä tyypit menivät talosta taloon tikkaittensa kanssa ja jakelivat lahjoja lapsille.

Koko pakettienjako oli täytynyt järjestää tosi tarkasti.

Tässä me suurimman shown jälkeen'
 (kolme tuntia oltiin jo siinä vaiheessa törötetty siellä plazalla) 

Ja tässsä pääsimme yhteiskuvaan espanjalaisten tonttujen kanssa.

Perinteenä täällä on myös se, että jos lapset eivät ole olleet kilttejä vuoden aikana,
'saavat he loppiaislahjaksi vain hiiliä. Me olimme ilmeisesti tosi tuhmia,
kun saimme jokainen tällaisen hiilenpalan (joka siis oli käytännössä puhdasta sokeria)

Perjantaina olikin sitten día de los reyes, eli se varsinainen loppiaispäivä. Menimme syömään lounasta host-äitini sukulaisten luokse. Tapasin hänen perheensä nyt ensimmäistä kertaa, ja siellä olikin sitten paljon uusia kasvoja! He kaikki vaikuttivat todella mukavilta, ja lounas oli oikein onnistunut. Söimme paellan tyyppistä riisiä, ja jälkiruoaksi oli perinteinen roscón de reyes, mikä on rinkulanmuotoinen leivos/kakku, jonka sisällä on kermavaahtoa niin kuin laskiaispullassa. Tämä leivos jaetaan osiin ja kukin saa yhden palan sitä. Kakun sisälle on piilotettu yksi pieni tietäjäukkeli ja yksi papu. Se, jonka palasessa tietäjäukkeli on, on päivän kuningas/kuningatar, ja se, jonka palassa on se papu, joutuu maksamaan koko kakun :D. Minun kohdalleni ei sattunut kumpikaan, mutta lopulta kaikki saivat kokeilla kuningattaren kruunua :). Toiseksi jälkiruoaksi söimme myös vihdoin jouluna tekemämme piparkakkutalon, joka maistui jo aika lailla meidän olohuoneeltamme xD. Aluksi vain laitoimme talon pöytään ja sanoimme, että syökää, mutta kukaan ei kehdannut rikkoa sitä, joten meidän piti viedä se keittiöön ja pilkkoa se siellä ennen kuin sitä voi tarjoilla xD.

Roscón de reyes. 

Tässä onkin sitten koko suku kuvassa! 

Lauantai oli taas ihan vain lepopäivä. Edes illalla en lähtenyt mihinkään, sillä seuraavana aamuna minun täytyi herätä aikaisin. Syy siihen on seuraava: Minä, Anna, 17v., osallistuin kymmenen kilometrin juoksukilpailuun, joka järjestettiin Valencian keskustassa. Siis minä, maailman huonokuntoisin ihminen! 10km juosten??? Noh, ajattelin, että juoksen nyt ainakin sen viisi kilometriä ja katson sitten jaksanko lisää vai kävelenkö loput. Kun saavuimme lähtöviivalle, koko paikka oli täynnä tosi urheilullisen näköisiä ihmisiä, joille tämä kisa oli varmasti ihan helppo nakki. Osallistujia oli yhteensä noin 13 000. Minusta todella tuntui, etten kuulunut sinne ollenkaan, mutta sitten kun lähtölaukaus oli pamahtanut, kaikki olivat lähteneet liikkeelle ja minä jäin odotetusti ryhmän häntäpäähän, näin, että mukana oli myös vanhempia rattaittensa kanssa ja joitain ihan vain kävelemässäkin. Sää oli aurinkoinen, mutta melko kylmä, lämmintä oli vain 6 astetta. Se oli kuitenkin todella hyvä juoksusää. Myös maisemat olivat todella kivat, sillä kiersimme ensiksi Valencian modernin kaupunginosan, ja sieltä sitten sukelsimme pienemmille kaduille. Viiden kilometrin kohdalla päätin, että kyllä minä jaksan vielä ainakin yhden, ja saman päätöksen teinkin sitten jokaisen seuraavan kilometrin jälkeen, ja juoksin kuin juoksinkin koko matkan! Olin aika ylpeä itsestäni, ja koko päivään tuli tosi positiivinen buusti, vaikka olinkin sijalla 10 878 :D. Loppupäivän otinkin sitten rennosti ja tein läksyjä seuraavana päivänä alkavaan kouluun valmistautuen.

Lähtöviivalla

Valencian moderni kaupunginosa.

Valencian oopperatalo, johon menen myöhemmin katsomaan balettia :)

Voittajafiilis!

Siinä olikin sitten loppu joululomani. Pahoittelut, että postasin sen näin myöhään, ja vielä pitäisi viime viikonlopun seikkailuistani kirjoitella, mutta enköhän minä tässä nyt jossain välissä senkin ehdi tehdä. Nyt ulkona sataa kaatamalla vettä ja ukkostaa, ja minä tästä varmaan lähden ottamaan kupposellisen teetä.

Adios y hasta luego!

-Anna

Joulun viettoa ja Barcelonan reissu

Hola!

(Yhdessä kohtaa ainakin minun koneellani tekstini on peitetty jollain ihmeen valkoisella palkilla, en tiedä miksi, mutta jos maalaatte sen hiirellä siniseksi, tekstin pitäisi näkyä hyvin... Pahoittelut häiriöstä!)

Huhhuh! Nyt on joulut juhlittu ja ihana matka Barcelonaan tehty! On ollut suorastaan huikea viikko, ja minulla on tooosi paljon kerrottavaa (tästä tuli ehkä vähän liiankin pitkä teksti...), joten mennään nyt sitten suoraan asiaan.

24.12.

Kuten jo varmaan edellisessä blogitekstissäni kerroinkin, täällä joulun vietto alkaa vasta aattoiltana, kun Suomessa joulua juhlitaan ihan aamusta lähtien (ainakin meidän perheessä). Täällä siis heräsimme, söimme aamupalan ja aloitimme päivän ihan normaalisi. Kaupat olivat ihan normaalisti auki ainakin seitsemään asti illalla, joten lähdimme host-siskoni Paulan kanssa tekemään viimehetken ostoksia ruokaa ja lahjoja varten. Oli aurinkoinen päivä, ja minulle tuli kävellessä niin kuuma, että teki mieli ottaa takki pois. Tien reunuksilla näin kasvavan keltaisia ja valkoisia kukkia. Ja vaikka oma perheeni lähetteli minulle kuvia joulupöydästään ja lahjojen avaamisesta silloin, kun jonotimme leipomossa eräitä herkkuja, ei minusta oikeastaan tuntunut yhtään jouluaatolta.

Kotiin tultuamme jatkoimme vielä piparitalon koristelua ja aloimme valmistella ruokaa. Olimme tilanneet itse illallisen jostain catering-palvelusta, mutta meidän piti kuitenkin valmistella ns. alkupalan alkupaloja ja pieniä lahjapusseja vieraille. Minä viimeistelin myös vielä lahjaani host-siskoilleni, joka siis oli reseptikirja kaikista resepteistä, joita olen käyttänyt täällä ollessani, ja johon voin myös tulevaisuudessa lisätä reseptejä. Vaikka puuhastelimmekin kaikkia näitä jouluhommia, ei minusta vieläkään oikein tuntunut jouluaatolta.

Tässä erittäin kaunis piparitalomme, jonka väsäsimme ihan omin pikku kätösimme :D. 

Illalla kahdeksan aikaan saapuivat kuitenkin vieraat. Minä tein meille alkudrinkiksi glögiä, ja sitten aloitimme itse aterian. Joulukuusessa oli valot, ja kynttilät paloivat. Ihmiset nauroivat ja juttelivat, ja nyt minustakin alkoi jo tuntua joululta. Ruoka oli suorastaan taivaallista! Alkuruoaksi söin eräänlaisia lohirullia, jotka olivat ihan hyviä, mutta pääruoka oli jotain aivan uskomattoman hyvää! Luulisin, että se oli tyyliltään kreikkalainen. Se koostui eräänlaisista lampaanlihapullista, mikä kuulostaa tosi oudolta, mutta kun niihin yhdisti makeita uunijuureksia ja kreikkalaista jogurttikastiketta, se oli todellakin herkullista! En kylläkään jaksanut syödä kuin yhden kolmesta lihapullasta, koska olin jo niin täynnä alkupalasta ja alkupalan alkupalasta. :D Jälkiruokaan en siis tosiaan edes voinut koskea, koska olin jo aivan räjähtämispisteessä kaikesta muusta ruoasta, joten en voikaan nyt kertoa, miltä maistuu turrón tai täkäläinen marsipaani. :( Mutta ehkä niiden kokeiluun tulee vielä toinen tilaisuus.

Tässä kilistellään suomalaisilla glögimaljoilla! :D

Ja tässä glögimalja lähempää ja host-siskoni kaksi tuntia
väsäämät servettitaittelut.

Koko porukka koossa! 

Oih, ihailkaa, tässä näette taivaalliset lihapullat!

Minä ja host-siskoni joululahjapussiemme kanssa.
Saatiin myös lahjaksi tuollaiset jouluiset korvaläpät :D.

Vieraat lähtivät noin kahden aikaan yöllä, ja sen jälkeen avasimme lahjat. Minä olin saanut Suomesta aivan ihania paketteja, joiden sisältö oli pääasiassa kirjoja ja karkkia (en ole syönyt vielä puoliakaan niistä karkeista, joita toin tänne mukanani Suomesta xD). Pidin niistä kovasti, ja ainakin karkkivarastoni on nyt turvattu lopulle vaihtovuodelleni :D. Paras lahja oli ehkä 10-vuotiaan pikkuveljeni minulle virkkaama (?) pehmolelu ja hänen tekemänsä kortti! Ne olivat niiin söpöjä ja hienoja!! <3<3<3

Lahjojen avausta.

25.12.

Sunnuntaiaamuna meillä oli konsertti, jossa kylämme puhallinsoitinbändi ja meidän kuoromme sekä kylän lapsikuoro soitimme ja lauloimme joululauluja kylän kirkon edessä. Tunnelma oli oikein mukava ja eloisa!  Aamupäivällä saimme vielä yhdet lahjat, nimitäin lahjat host-vanhemmiltani. Minä sain lipun balettiesitykseen huhtikuussa! Se oli todella ihana lahja! Itse annoin host-vanhemmilleni yhdessä kaverini Marian kanssa tekemiäni lusikkaleipiä, ja koko perhe piti niistä kovasti!

Konsertissa oli aika paljon porukkaa. Tunnelma oli todella iloinen ja jouluinen!

Minä, host-siskoni ja kaverini Maria!

Tässä me host-vanhemmiltani saamiemme lahjojemme kanssa.

Ja tässä host-vanhemmilleni tekemä pieni joululahja.

Iltapäivällä menimme host-isäni siskon vuoristomökille, jossa oli muitakin host-isäni sukulaisia ja kavereita, ja siellä pelasimme lautapelejä takkatulen ääressä.

Keskittyneitä lautapelinpelaajia. 

26.12.

Matkamme Barcelonaan alkoi! Heräsimme aamulla aikaisin valmistelemaan lähtöä, ja pääsimme matkaan noin kymmeneltä aamulla. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli noin kahden tunnin ajomatkan päässä. Se oli pieni kaupunki nimeltä Peñiscola, jonka maisemaa hallitsi niemen kärjessä sijaitseva keskiaikainen linna. Tässä linnassa itse asiassa kuvattiin muutama viikko sitten jakso Game of Thronesin seitsemännelle kaudelle! Linna oli upea, ja todella hyvin säilynyt, ja sieltä oli aivan uskomattomat maisemat merelle ja kaupunkiin!

Kuva Peñiscolan linnasta rannalta päin katsottuna. 

Tästä kuvasta ei kyllä äkkiseltään huou jouluisuus...

Linnan muurien sisällä oli ihania valkoisia taloja!

Peñiscolan linna oli aikoinaan Papa Lunan, eli Kuupaavin koti.
 Tässä hän ystävällisesti poseeraa meidän kanssamme.

Maisemat linnan katolta olivat upeat!

Tässä hieman linnan sisäpihaa. 

En ole varmaan eläessäni nähnyt niin paljon vettä kuin tuon linnan katolta!
 Sinistä merta ei rikkonut mikään muu kuin taivaanranta!

Jatkoimme matkaamme noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Tarragonan kaupunkiin. Se on vanha roomalainen kaupunki, jota ympäröi ikivanha muuri. Näimme antiikin Rooman aikaisen amfiteatterin, sekä kilpa-ajoradan jäänteitä. Tarragona vaikutti todella viihtyisältä ja mukavalta kaupungilta!

Puisto Tarragonassa vanhan amfiteatterin lähellä.

Antiikin Rooman aikainen amfiteatteri. On niin vaikea kuvitella,
että jotain niiin vanhaa on voinut säilyä tähän päivään asti!

Tämän aukion paikalla oli ennen muinoin kilpa-ajo rata.

Illalla saavuimme uupuneina vuokraamallemme asunnolle, joka sijaitsi noin puolen tunnin junamatkan päässä Barcelonasta, söimme niitä jouluna tähteeksi jääneitä ihania lihapullia illalliseksi, ja menimme nukkumaan. Asunto oli oikein siisti ja juuri sopivan kokoinen, vaikkakin, kuten toisessa kokemassani Barcelonan asunnossa, vessan ovea ei saanut lukkoon. Tässä huoneistossa ei sentään kuitenkaan voinut nähdä keittiön ikkunasta suoraan jos joku on vessassa…

27.12.

Tiistaiaamuna heräsimme aikaisin, söimme aamupalan ja lähdimme junalla Barcelonan keskustaan. Ensimmäisenä kun kävelimme ylös juna-aseman tunnelista, näimme Gaudin (siis varmasti Espanjan kuuluisimman arkkitehdin, jos joku ei tiedä)  kuuluisan Casa Batllón, joka oli koristeltu jouluisen teeman mukaan suurilla lumipalloilla. Sitten kävelimme hieman umpimähkään edestakaisin yhtä Barcelonan pääkaduista, ja kävimme muun muassa Catalunyan aukiolla, jossa oli jonkinlainen kierrätysteema tai jotain sen tapaista, sillä aukiolle oli rakennettu kaikenlaisia soittimia erilaisista kierrätysmateriaaleista, kuten pulloista, narusta ja metalliputkista. Niinpä koko aukion täytti koko ajan jonkinlainen helinä ja kolina, kun ihmiset kokeilivat näitä soittimia. Aukion päätyyn oli rakennettu iso lava, jonka keskelle puolestaan oli rakennettu jättimäinen balettitanssijarobotti, joka liikkui taustalta soitetun musiikin tahdissa. Se oli todella upea, enkä ole koskaan aikaisemmin nähnyt mitään sellaista!

Casa Batlló

Catalunyan aukion suihkulähteistä toinen. 

Tässä muutamia niistä härveleistä, joita oli rakennettu ihmisten soitettaviksi.
Taustalla näkyy se jättiläisrobottiballeriina.

Katseltuamme hetken aukiota, tajusimme, että olimme lähteneet kävelemään väärään suuntaan sitä suurta katua, ja käännyimme takaisin. Kävelimme kadun toiseen päähän, missä oli toinen Gaudin suunnittelema talo nimeltä La Pedrera. Tätäkin taloa, kuten edellistä, ihastelimme vain ulkoa päin, sillä sisäänpääsymaksu oli n. 22 euroa henkilöltä, mikä oli meistä melkoisen paljon… Sitten lähdimme taas kävelemään tätä isoa katua pitkin sinne suuntaan, mistä olimme tulleet (sinä päivänä tuli käveltyä aika paljon tätä katua edes takaisin), ja tapasimme host-perheeni ystävän ja hänen lapsensa Gaudin Casa Batllón edessä. Heidän kanssaan kävelimme taas Catalunyan aukiolle, josta jatkoimme matkaa eteenpäin (ensin pysähdyttyämme hetkeksi vierailemaan Urban Outfitterissa xD).
Kävimme ihmettelemässä elämän meininkiä paikallisella suurella ns. markkina-alueella, joka on hieman kauppahallin tapainen mutta paljon suurempi. Siellä oli kunnon kuhina päällä, ja tunnelma oli oikein eloisa!
Sitten saavuimme taas yhdelle Gaudin kuuluisista taloista, Güellin palatsille. Sitä pääsimme ihastelemaan myös sisältä, sillä host-perheeni ystävällä oli sinne ilmeisesti joku kutsu. En ole ikinä ennen nähnyt sellaista taloa! Pakko myöntää, että Gaudin on täytynyt olla suuri nero, kun on keksinyt luoda sellaisia mielikuvituksellisia, mutta samalla toimivia elementtejä hänen töihinsä! Oli kylläkin aika vaikeaa kuvitella, että itse asuisi sellaisessa paikassa, varsinkin kun se oli niin suuri ja sisustus oli todella tummasävyistä. Nähtävyytenä se oli kuitenkin todella mielenkiintoinen! Eniten pidin talon kattoterassista, jota hallitsivat värikkäät ja hauskan muotoiset savupiiput, sekä torni, jonka sisään oli rakennettu kupoli.

La pedrera.

Matkalla törmäsimme tällaiseen söpöön nuottikauppaan! 

Sen sisustusta ei olla kuulemmaa muutettu sitten sen perustamisen vuonna 1880.

Hedelmätiski markkinoilla (huomatkaa pystyssä oleva peukku!)

Nämä puolestaan eivät ole hedelmiä, vaan marsipaanista valmistettuja makeisia!!! <33

Unohdin kertoa, mutta kävimme myös sataman lähellä syömässä eväitämme.
 Tässä Kolumbuksen patsas.

Ja tämä oli mielestäni vain aika kiva kuva satamasta, joten laitoin sen tänne :).

Eräässä kaupassa myytiin niitä kakalla olevia tyyppejä niihin jouluasetelmiin,
joista kerroin viime postauksessani! Bongatkaa sieltä lempparihahmonne!

Tunnelmaa Barcelonan kaduilta

Hauskat, tunnistettavasti Gaudin, savupiiput Güellin palatsin katolla.

Tässä me ja palatsin torni. 

Nuo savupiiput oli oikeesti aika tosi hienoja!

Güellin palatsilta jatkoimme matkaa Santa Maria del Marin katedraalille, joka siis on se katedraali, josta kirja Meren katedraali kertoo. Se oli todella massiivinen noihin Suomen kirkkoihin verrattuna, ja teki minuun suuren vaikutuksen, varsinkin kun se on rakennettu pelkästään kaupungin köyhien ja työläisten voimin, eli ei ole saanut edes rahoitusta miltään rikkaammalta taholta. Tämän katedraalin jälkeen kävimme toisessa, Barcelonan katedraalissa. Se puolestaan on ns. rikkaiden katedraali, jossa oli käytetty paljon enemmän kultaa ja muita koristeluja kuin edellisessä. Lopuksi suuntasimme katsomaan kuuluisaa, taas kerran Gaudin suunnittelemaa, Sagrada Familiaa. Se on kyllä vaikuttava rakennus! Sitä on siis nyt rakennettu jo yli sata vuotta, ja valitettavasti Gaudi itse kuoli siinä matkan varrella, eikä jättänyt piirustuksiaan kenellekään, joten kirkon rakentamista jatkettaessa on pitänyt vähän soveltaa. Gaudin omalaatuista tyyliä ei ilmeisesti joko osata tai jostain syystä haluta jäljentää hyvin, joten uuden ja vanhan osan erottaa selvästi toisistaan. Kokonaisuus on kuitenkin hieno!

Sagrada familian jälkeen menimme väsyneinä ja jalat kuolleina syömään KFC:hen, minkä jälkeen lähdimme junalla takaisin asunnollemme.

Santa Maria del Marin katedraali.

Barcelonan katedraali sisältäpäin. 

Ja tietysti Sagrada Familia.

28.12.

Lähdimme taas melko aikaisin aamulla liikkeelle. Matkamme kohteena oli eräs luonnonsuojelualue, jossa on sammuneita tulivuoria, Barcelonasta noin tunnin-parin matkan päässä. Lähestyessämme kohdettamme, maisema muuttui todella vuoristoiseksi ja Espanjan mittapuulla metsäiseksi. Lopulta näimme jopa Pyreneiden lumisia huippuja! Se oli todella kaunista! Vaikka olin melko väsynyt, en meinannut malttaa nukkua autossa, sillä halusin vain katsella maisemia.

Pian saavuimme Garrotxan vulkaanisen alueen luonnonpuistoon. Se on suojeltu alue, jolla sijaitsee kaksi sammunutta tulivuorta. Kävelimme katsomaan niitä erilaisia luontopolkuja pitkin, jotka esittelivät sekä metsäisiä, peltoisia sekä vuoristoisia maisemia. Ilma oli todella kaunis, ja välillä tarkenin ilman takkiakin! Tulivuorten lähistöllä maaperä oli semmoista punaista hiekan/soran tapaista ainesta. Ensimmäisen näkemämme tulivuoren seinämää oli kaivettu niin, että erilaiset maa-aineskerrokset näkyivät ohikulkijoille. Sitä ei kuitenkaan päässyt katsomaan kovin läheltä. Toisen tulivuoren kraatterin pohjalle kuitenkin pääsi, ja sinne oli rakennettu pieni kappelikin, vaikkakin se oli suljettu. Söimme lounaamme kraatterin pohjalla hyvästä ilmasta nauttien host-isäni ja hänen barcelonalaisen kaverinsa väitellessä siitä, tulisiko Katalonian itsenäistyä vai ei.

Matkamme alkoi kohti tulivuoria!

Näimme jotain espanjalaisille ystävilleni hyvin harvinaista, nimittäin kuuraa!
Siitä pitikin sitten ottaa monia taiteellisia kuvia :D.

Kun sitten pääsimme auringon puolelle, ilma oli todella lämmin, ilman takkia tarkeni helposti!

Toisen tulivuoren kraatteri. Siellä, missä oli varjoisaa, oli kuuraa maassa, mutta siellä, minne aurinko paistoi, pystyi ihan hyvin oleskelemaan ja syömään eväitä hyvillä mielin lämpimässä auringonpaisteessa.  

Kiipeilemässä vulkaanisella maaperällä :D.

Päivä oli oikein mukava, ja oli virkistävää käppäillä kauniissa vuoristomaisemissa!

Luonnonpuistosta suuntasimme Besalún keskiaisaiseen kylään. Se oli aivan kuin jostain elokuvasta! Sinne johti tornilla varustettu kaarisilta, ja sitä ympäröi keskiaikainen muuri. Kylään astuttaessa tuntui, kuin olisi astunut toiselle aikakaudelle, tai vähintäänkin keskiaikaa kuvaavan elokuvan kulisseihin. Ja ne, jotka minut tuntevat ja tietävät, miten hulluna olen vanhanaikaisiin juttuihin, voivat varmasti arvata, kuinka haltioissani olin kaikesta tästä!

Sisäänkäynti Besalún kylään.

Ihan kuin jostain elokuvasta!!!

Ja tässä koko kylä sen koko komeudessaan!

Ja tästä alkaa matka pikkukatujen sokkeloon.

Tuolla katolla kasvaa jotain kukkia!!!

Tämä kylä oli  kyllä absoluuttisen ihana!

Ihastuttavan, vaikkakin illan jo viiletessä kylmän, reissun jälkeen suuntasimme host-perheeni kaveriperheen luokse syömään illallista. He olivat laittaneet oikein hyvää pitsaa, ja opin myös, kuinka katalonialaiset syövät vaaleaa leipää tomaatin ja valkosipulin kera. Se oli herkullista!

29.12.

Viimeisen matkapäivämme aamuna lähdimme tutkimaan outlet-keskusta, joka sijaitsi samassa kylässä, missä meidän asuntommekin. Siellä oli juuri sinä päivänä jokin supertorstai, minkä takia hinnat olivat melkoisen alhaiset joka paikassa. Ostin itselleni uudet lenkkarit (vihdoinkin!) ja yhdessä ostimme Haribo-karkkeja host-siskojeni kanssa.

Shoppailun jälkeen menimme taas syömään niiden host-perheeni kavereiden luokse, ja tällä kertaa päivänvalossa näin, kuinka kauniilla seudulla he asuvatkaan! Tie heidän kyläänsä mutkitteli vuorten välissä ja pian eteemme aukesi kaunis vuoristokylä, jossa talot on rakennettu vuorten rinteille. Se on jotain, mitä Suomessa ei voi nähdä!

Tässä kuva kaveriperheen parvekkeelta!

Ruoka oli taas kerran hyvää, ja juttelimme ja hengailimme kaveriperheen luona jonkin aikaa. Sitten sanoimme heille heipat, ja matkamme kotia kohti alkoi. Matkan varrella pysähdyimme vielä Montblancin kylään, jota ympäröi myös keskiaikainen muuri. Nyt ulkona oli oikeasti aika kylmä, ehkä noin kaksi astetta! Silloin myös host-perheeni ymmärsi, miksi minä aina kävelen niin nopeasti: Suomessa on pakko kävellä, jottei jäädy pystyyn kadulla! Tämäkin kylä oli todella kaunis ja sen kapeilla kaduilla soiva joulumusiikki toi iloista tunnelmaa. Käppäilimme siellä vähän aikaa, ja lopulta lähdimme taas ajamaan kotia kohti.

Montblancia ympäröivä keskiaikainen muuri.

Söpöillä, jouluisilla kaduilla oli kiva käppäillä, vaikka olikin tooosi kylmä!

Tässä on Tió, joka on vähän niinkun katalonialainen joulupukki. Se tuodaan kotiin sisälle pienenä ja laihana, ja joka ilta sille pitää antaa jotain syötävää, esim. keksejä tai hedelmiä. Sitten se lihoo, ja aattona se on jo melkoisen iso. Sitten sitä hakataan kepillä (vähän ehkä rajua) ja huudetaan "kakkaa, tió, kakkaa" ja sitten sen viltin alle ilmestyy joululahjoja. :D

Tässä minä ja Paula poseeraamme kuninkaallisten, Isabelin ja Fernandon kanssa.

Illalla saavuimme kotiin väsyneinä, mutta onnellisina! Oli kyllä aivan huikea reissu!

Pahoittelen tätä tekstin määrää, mutta oli niiin paljon kerrottavaa, että en sitä huonoilla tiivistäjäntaidoillani saanut lyhemmäksi. Vielä olisi paljon kerrottavaa myös uudesta vuodesta, mutta se saa nyt odottaa ensi postaukseen! Hyvää uutta vuotta voin kuitenkin jo tässä yhteydessä toivottaa teille kaikille!

Adios y hasta luego!

-Anna