Tunneliretki Requenaan

Hola!

Nyt ollaankin sitten jo yli puolen välin tätä vaihtovuotta. Kääks! Vaikka sitä paljon varoiteltiin, en osannut ajatella, että tämä tulisi menemään näin nopeasti! Onneksi minulla on kuitenkin vielä neljä kuukautta jäljellä!

Ei nyt perjantaina, vaan 10.2., menimme host-perheeni kanssa syömään lounasta Valenciaan juhlistaaksemme jo hieman etukäteen host-äitini syntymäpäiviä. Host-vanhempani olivat valinneet nimenomaan erään tietyn paikan, joka olisi meille yllätys. Niinpä ajelimme ensin Valencian halki, kunnes saavuimme eräälle thaimaalaiselle ravintolalle. Minä jo vähän osasin jo aavistellakin kohdettamme, sillä host-siskoni on lähdössä ensi vuonna Thaimaahan vaihto-oppilaaksi, joten ymmärrettävästi host-perheeni espanjalaisille (tai ainakin minun host-perheelleni) tyypilliseen tapaan haluavat valmistautua kunnolla. Ruoka ravintolassa oli oikein maukasta! Itseäni on vähän jäänyt harmittamaan se, kun viimeksi Thaimaassa käydessäni olin niin nirso ruokien suhteen, ja söin melkein joka kerta vain sandwicheja tai hampurilaisia… Mutta nyt sain uuden mahdollisuuden! (vaikka tiedän kyllä, että näissä ravintoloissa se ruoka ei ole aivan sellaista kuin itse paikan päällä).

          Ravintolan omisti pariskunta, joista toinen oli Espanjasta ja toinen Thaimaasta. Minun host-vanhempani kertoivat tarjoilijalle Irenen tulevasta vaihtovuodesta, ja ruokailun jälkeen ravintolan thaimaalainen omistaja/kokki tuli juttelemaan meille. Hän sanoi, että voisi ilomielin antaa perheelleni hänen ystäviensä numeroita ja voisi vaikka itsekin tavata uudelleen Irenen kanssa, jotta voisi opettaa hänelle pari sanaa thaita ja kertoa joistain paikallisista tavoista. Minä seurasin keskustelua vierestä suu auki ihmetellen, miten maailmassa on vielä noin kivoja ihmisiä, jotka ihan ventovieraille alkavat tarjota kielenopetusta, mutta myöhemmin sain kuulla, että tällaisen henkilön löytäminen oli ollut host-vanhempieni mielessä jo alusta alkaen. Ilmeisesti tämäkin on vain osa espanjalaista avointa luonnetta.

Thaimaalaisen ravintolan ruoka oli todella herkullista!

Lauantaina menin ensiksi aamulla kuoroharjoituksiin, joiden jälkeen lähdin junalla taas Valenciaan. Junassa tapasin tänne nyt tammikuussa tulleen australialaisen AFS vaihtarin, joka asuu aivan viereisessä kylässä. Juttelimme yhdessä koko matkan, ja perillä tapasimme tutorimme Carlan, jonka kanssa menimme lounaalle. Juttelimme kuulumisiamme, kaikki jo sujuvalla espanjalla, ja vaihdoimme kuulumisia ja kokemuksia. Ruuan jälkeen käppäilimme hieman ympäri keskustaa, ja kävimme ex tempore museossa, jossa oli antiikin Rooman aikaisten rakennelmien jäänteitä (Aboa Vetuksen tyyliin). Minusta on vieläkin vain niin uskomatonta, että jotain niin vanhaa on voinut säilyä tähän päivään asti! Ja samaa mieltä oli australialainen ystäväni Matilda. Myöhemmin kuljeksimme yhdessä Valencian keskustassa kaikkia ihania vanhanaikaisia taloja ihastellen. 

Valencian katedraalin aukio.

Ja Valencian katedraali (aiemminkin jo eiintynyt postauksissani)

Valencian kauppahalli  

Matilda ja minä olimme kunnollisia turisteja ja yritimme kuvata kaikkea mahdollista :D

Valentian, eli antiikin Rooman aikaisen Valencian jäänteitä

Tämä oli ilmeisesti roomalainen kylpylä joskus ennen muinoin...

...Ja heti sen vierestä löytyikin sitten hautausmaa.

Minä vain niin rakastan näitä ihania taloja, joita on koko Valencian keskusta täynnä!

<3<3!!!

Matilda pysähtyi kysymään, että miksi tuolla on ankka päässä...?

Illalla menimme yhdessä kavereideni kanssa Alziraan (läheiseen pieneen kaupunkiin) McDonaldsiin syömään (mikä täällä on aika luksusta). Olen syönyt nyt lähiaikoina kyllä aivan liikaa roskaruokaa, enkä ymmärrä, miten nämä paikalliset täällä pysyvät niin laihoina vaikka syövät varmaan vielä enemmän kuin minä! xD Jälkiruoaksi tilasimme kuuluisat McFlurryt, jotka ovat kyllä todella herkullisia!

Sunnuntaiaamuna lähdin host-vanhempieni kanssa noin puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevan Corberan kylään, jossa järjestettiin markkinat. Nämä markkinat ovat kuulemma kuuluisia tuoreesta hedelmä- ja vihannesvalikoimastaan. Siellä kyllä olikin ihanan näköisiä tuoreita hedelmiä, joiden joukkoon kuuluivat kevään ensimmäiset mansikat. Ja mitkä hinnat! En tainnut nähdä yhtäkään tuotetta, jonka kilohinta olisi ollut yli kolme euroa! Esimerkiksi niiden mansikoiden kilohinta taisi juuri olla sen kolme euroa, kun Suomessa pulitat litrasta kuusi. Markkinoilla oli myös ihan tavallisten ruoka- ja vaatekojujen lisäksi kirpputorikojuja, joiden joukkoon kuului mitä epämääräisimpiä asioita. Siellä oli tavaraa rikkinäisistä radioista ja imureista vanhoihin kaukosäätimiin (ilman telkkaria) ja paripuoliin kenkiin. En kyllä tajua, kuka sellaista roinaa ostaa, mutta eihän sitä näistä espanjalaisista koskaan tiedä ;D.

Siinä olisi muun muassa vanhoja kaukosäätimiä tarjolla...

Ja siinä... ööö... kenkiä?

...ja eläimiäkin löytyy...

Parasta olivat ihanat hedelmät ja vihannekset!

Maisemat olivat myös aika hienot! 

Sunnuntai-iltapäivällä harjoittelimme taas akrobatiaesitystämme, joka on kotitehtävämme liikunnasta. Esitämme teoksemme nyt maanantaina, ja omamme on vielä aika lailla kesken… Mutta eiköhän me siitä jotenkin hengissä selvitä! Illalla tein ensimmäisen tortilla de patatasini, mikä on siis hyvin tyypillinen ruoka täällä Espanjassa. Se on eräänlainen peruna-sipulimunakas, ja sen valmistuksessa on muutama kikka, jotka opin nyt tuona sunnuntaina. Ihan hyvä siitä ilmeisesti tuli, kun se katosi melkein kokonaan jo samana iltana. :D

Maanantaina 13.2. oli host-äitini viralliset synttärit. Tein hänelle syntymäpäivälahjaksi täytekakun, johon laitoin, ah, niin ihania pakastevadelmia (en ollut saanut marjoja varmaan sitten Suomesta lähtöni). Minulla oli kuitenkin hieman ongelmia rakkaan Thermomixini kanssa. Thermomix on siis eräänlainen monitoimikone, jolla voi sekoittaa, murskata, keittää ja tehdä ties mitä muuta. Minun suomalaisille aivoilleni se oli kuitenkin hieman hankala, kun en oikein tiennyt, millä nopeudella ja kuinka kauan minun sitä piti pyörittää, jotta olisin saanut vatkattua munat ja sokerin vaahdoksi. Aikaisemmin olin nimittäin yrittänyt vatkata sillä kermaa, minkä tuloksena oli vain ollut ällöttävää kerma-voisekoitelmaa. Nyt sitten vatkasin niitä hemmetin munia sillä varmaan 45 minuuttia, eivätkä ne vain suostuneet vatkautumaan. Sitten pyysin vihdoin ja viimein host-vanhemmiltani apua, ja he sanoivat, että salaisuus on hitaassa vatkaamisessa. Loppujen lopuksi sain munani vatkattua ja kakun uuniin, ja myöhemmin onnistuin jopa kerman vatkaamisessa!

Tässä suurin viholliseni keittiössä

Kakkusaattue

Toinen kakku minun ja toinen Paulan käsialaa :D

Ja tässä myös synttärisankari pääsi kuvaan xD

Illan päätteeksi menimme syömään illallista kiinalaiseen ravintolaan.

Torstaina sain idean leipoa laskiaispullia. En ole kyllä ihan varma, milloin se laskiainen oli, mutta eikös se yleensä helmikuussa ole? Niinpä tein pullataikinan, johon ei luojan kiitos tarvittu Thermomixia, ja sain aikaan ihan hyvän satsin pullia. Näytin host-perheelleni, miten niitä syödään laiskiaisena kermavaahdon ja hillon kanssa, ja siitähän host-perheeni vasta innostui, ja alkoi seuraavina päivinä syödä pullia aamu- ja välipalaksi niin, että tunkivat sinne väliin vaikka mitä, kuten esimerkiksi kinkkua ja juustoa tai hunajaa ja luonnonjugurttia. Mikäs siinä, tulipahan pullastakin tehtyä espanjalainen versio! :D (ja se jugurtti ja hunaja oli oikeasti aika hyvää, mutta lievästi sanottuna aika vaikea syödä sotkematta :’D)

Laskiaispullien valmistusta.

Viime viikon perjantaina vietimme mukavaa leffailtaa kavereideni Lauran ja Dianan kanssa. Katsoimme elokuvan 50 Shades of Grey, sillä seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä katsomaan sen kakkososa. Totta puhuen se leffa oli kyllä todella outo, eikä kyllä todellakaan lukeutunut leppareihini, mutta nytpähän ainakin tiedän, mistä kaikki aina puhuvat. :D

Lauantaina lähdimme aamulla host-perheeni kanssa retkelle Requenan kylään Castelloniin. Se kylä on tunnettu lihatuotannostaan ja viineistään, sekä sen vanhoista maanalaisista tunneleistaan. Host-siskoni Irene käy erityisillä matikankursseilla yliopistolla, ja tämä oli oikeastaan hänen ja hänen luokkatoveriensa luokkaretki, mutta sinne sai myös tällä kertaa tulla heidän perheensä mukaan. Aluksi menimme vanhaan kirkkoon, joka oli kuitenkin tehty ihan tavalliseksi näyttelytilaksi. Siellä oli pystyssä näyttely erilaisista geometrisistä muodoista ja pinnoista. Näytteillä oli muun muassa 3D-printterillä tehtyjä geometrisiä otuksia.

          Sittemmin Irene jäi opiskelemaan lisää geometriaa luokkansa kanssa, ja me muut lähdimme tutkimaan Requenaa. Menimme ensiksi paikallisille markkinoille tutkailemaan, mutta en kuitenkaan raaskinut ostaa mitään. Sitten kävimme Requenan linnan alle kaivetuissa tunneleissa, jotka Requenan valloittamista yrittäneet olivat rakentaneet asettaakseen sinne pommeja ja räjäyttääkseen koko linnan. Sittemmin luolia oli käytetty muun muassa sienten viljelykseen. xD

          Luolien jälkeen kävimme eräässä kuuluisassa kirkossa, joka tuhoutui pahoin joissain pommituksissa. Nyt kirkko oli kuitenkin restauroitu, ja siinä yhdistyivät mielestäni hienosti vanha ja moderni arkkitehtuuri! Sen erikoisuutena oli, että vanhan holvikaton suuria reikiä ei ollut korjattu, vaan niiden päälle oli yksinkertaisesti rakennettu lasikatto, josta auringonvalo pääsi täyttämään koko huoneen.

          Kirkon jälkeen kaappasimme mukaamme Irenen ja kävimme vielä Requenan kuuluisien viinikellarien museossa. Museo koostui ikivanhoista luolista ja tunneleista, joita oli ennen vanhaan käytetty ties mihin tarkoituksiin, muun muassa viinin, ruuan ja ihmisten luiden säilytykseen (ei kuulemma näiden kaikkien yhtä aikaa). Erikoisinta näissä luolissa olivat suuret viiniruukut, jotka oli jätetty tunneleihin ilmeisesti koskemattomina. Ne olivat korkeampia kuin täysikasvuiset miehet!

          Luolareissun jälkeen käppäilimme vielä hieman kaupungilla, sillä ilma oli aivan upea! Pian kuitenkin väsyimme aamuisen aikaisen herätyksen painaessa päälle, ja lähdimme takaisin kotiin.

Eräästä kirkosta oli tehty näyttelytila, jossa nyt pidettiin näyttely geometriasta. 

Siellä kerrottiin mm. millaisia kaavoja tietynlaisten muotojen
 tekemiseen tarvitaan. (Tuon selittäjäjäbän olisi kyllä pitänyt pestä hiukset...)

Siellä oli myös näytilla 3D-tulostimella tehtyjä kuvioita.

Ja tässä on tuo samainen kirkko ulkopuolelta. 

Requenan markkinat.

Requenan linnan alla olevien tunneleiden suu.

Ja sitten itse tunnelit.

Tässä on Requenan linna, joka valitettavasti oli kiinni. 

Suuri osa Requenan taloista oli maalattu valkoisiksi, mikä on
 kuulemma perinteinen tapa pitää kesällä talot mahdollisimman viileinä. 

Maisemaa kuuluisille viinipelloille. 

Tässä on se lasikattoinen kirkko. Sitä ei enää nykyään käytetä
 uskonnollisiin tarkoituksiin, vaan se on ennemminkin museo. 

Katto oli aika vaikuttava, ja oli hauska, miten koko
rakennuksessa yhdistyi niin uusi kuin vanhakin.

Sitten käväisimme niissä toisissa luolissa, joissa säilytettiin mm. viiniä ja viljaa.

En ihan saanut selvyyttä, kuinka vanhoja nuo viinitynnyrit olivat,
mutta todella hyvin ne olivat säilyneet kaikki nämä vuodet! 

Käppäilyä Requenassa

Requenan härkätaisteluareenan lippuluukulla. Liput ovat kuulemma aina erihintaisia
 riippuen siitä, ostatko aurinko (sol)- vai varjopaikan (sombra) (varjo on siis kalliimpi,
koska silloin ei häikäise silmiin).

Illalla Laura ja hänen kaverinsa olivat kutsuneet minut heidän kanssaan elokuviin katsomaan 50Shades darker –elokuvaa. Ensin menimme syömään italialaiseen ravintolaan, jossa tilasimme kaikki pitsaa. Täällä on todella outoa, jos tykkäät ananaksesta pitsassasi, mutta onneksi löysin hengenheimolaisekseni Martan, joka ainoana kaveriporukastaan tykkää ananaksesta pitsassaan!

          Tämä 50 Shadesin toinen osa oli huomattavasti ensimmäistä parempi! Ei sekään ehkä aivan ykkössuosikikseni noussut, mutta sai asemat kategoriassa ”ihan hyvät, voisi katsoa uudelleen”. :D Joka tapauksessa minulla oli hauska ilta, ja oli kiva tutustua taas uusiin mukaviin ihmisiin!

Pitsaa ananaksella!!! <3<3

Sunnuntaina nukuin sinne jonnekin yhteen asti päivällä, ja sitten taas iltapäivällä harjoittelimme akrobatiaesitystämme. En ole kyllä aivan varma siitä, tuleeko siitä yhtään mitään, mutta ainahan voi toivoa. XD Oikealla asenteella mikään ei ole mahdotonta (toivon)!

Tähän loppuun vielä taas pieni espanjalainen fakta: Täällä on kouluissa vielä käytössä tapa, jonka luulin kuolleen sukupuuttoon viimeistään isovanhempieni sukupolven aikana. Täällä toimii nimittäin oikeasti vielä rangaistusmetodina se, että pitää kopioida jokin lause, esimerkiksi ”Muistan seuraavalla kerralla tuoda opiskeluvälineeni kuvaamataidontunnille”, vaikkapa 30 kertaa paperille ja antaa se paperi sitten opettajalle. Toinen host-siskoni kertoi, että koko hänen luokkansa piti kirjoittaa koulun kymmenen sääntöä kymmenen kertaa, mikä on siis sata lausetta!!! Tähän minä kyllä vain totean, ettei siinä ole mitään järkeä. Mitä sinä muka opit siitä, että kirjoitat jonkun lauseen miljoona kertaa johonkin. Okei, teoriassa siinä voi ehkä tulla käsi kipeäksi ja myöhemmin yhdistää tämän kivun huonoon käytökseen (? xD), mutta oli kyllä minusta vähän hassua. Minä luulin, että niin tehdään vain the Simpsonien alkutekstissä. xD

Hei ja tässä vielä yksi luokassamme vallitseva tapa: grillaamme aina
 lounaamme lämpimän patterin päällä! xD <3

Siinä olikin sitten kaikki tältä kertaa. Kiitos jos taas jaksoitte lukea kaikki löpinäni! :D

Adios y hasta luego!

-Anna 

Fiestaa fiestan perään ja Castellonin tutkimusretki

Hola!

Aika menee täällä nyt niin nopeasti, että en enää oikeastaan enää meinaa pysyä perässä. Aluksi yritin kirjoitella postauksia joka viikko, mutta nyt minun on ehkä pakko tinkiä lupauksestani ja virallisesti alkaa postaamaan joka toinen viikko, ainakin nyt toistaiseksi. Katsotaan josko sitten myöhemmin ehtisin/jaksaisin/muistaisin alkaa postailemaan taas useammin, jotta teksteistäni ei tulisi niin hirveän pitkiä.

Nyt sitten kerronkin taas kahden viime viikon/viikonlopun tapahtumista. Ei nyt viime viikonloppuna, vaan sitä edeltävänä jatkoimme vielä hieman Sant Vicentin juhlintaa (josta kerroin edellisessä blogitekstissäni), koska sade enemmän tai vähemmän pilasi varsinaisen Sant Vicentin viikonlopun. Niinpä siis lauantaina 28.1. pidettiin perinteinen ”repartición de carne” eli lihan jako (okei, kuulostaa tosi tyhmältä näin suomeksi käännettynä). Sen juuret juontuvat siitä, kun ennen vanhaan kaikilla ei ollut varaa hyvään juhlaruokaan, joten Guadassuarin kaupunki jakoi köyhille lihaa Sant Vicentin juhlintaa varten. Tänä päivänä lihan jakoa juhlitaan paraatin merkeissä, jossa kaupungin halki kulkee suuri kulkue, johon kuuluu erilaisia koristeltuja vaunuja, boleron tanssijoita suuria nukkeja. Näiden kaikkien ohella paraaatin reunoilla kulki nuoria, jotka jakoivat pieniä donitsin muotoisia kakkusia ja jotain ilmeisesti hyvin alkoholipitoista juotavaa katsojille. Monet heittelivät vaunuistaan karkkeja, pieniä sipsipusseja ja leluja kaduilla oleville ihmisille, niin kuin Suomessa penkkareissa. Ja kun Suomessa tässä tapauksessa lapset kärkkyvät muovipusseineen karkkia, täällä ne kärkkyjät olivat kylän mummoja ja pappoja, jotka toivat omat muovituolinsa katujen varteen ja siitä hyökkäilivät karamellien ja lelujen kimppuun, jos niitä sattui lähelle putoilemaan. Ja jos yritin vähänkin peittää heidän näkyvyyttään (kun menin esimerkiksi ottamaan yhtä kuvaa), sain heti kävelykepin kopautuksia nilkoilleni ja vihaisia ähinöitä siitä, kuinka minun tulisi väistyä pois tieltä xD. Kulkueen jälkeen nämä mummot ja papat lähtivät tyytyväisinä koteihinsa isot muovikassilliset täynnä tuliaisia lapsenlapsilleen.

     Yksi asia, joka on minusta todella hienoa tässä kylässä, on sen musikaalisuus, josta olen varmaan ennenkin jo kertonut. Nytkin taas paraatissa oli tietysti mukana kylän ”bändi”, eli puhallinsoitinorkesteri, jossa sekä nuoret että vanhat soittavat yhdessä täysin sydämin. Ja he soittavat niiin hyvin! En yhtään ihmettele, miksi niin moni lapsi täällä aloittaa soittamaan puhallinsoittimia, kun heillä on mahdollisuus päästä osaksi tuota mahtavaa kokonaisuutta!

Paraatia johtivat nämä jättimäiset hahmot...

...joita seurasivat näpä jättipäiset tanssijat :D

Tämä tanssi on kuulemma tyypillinen lasten tanssi

Ja tässä on perinteisiä boleron tanssijoita.
Minusta nuo heidän pukunsa ovat aivan upeita!

Nämä ihmispyramidit ovat oikeastaan viereisen kylän juttu,
mutta tänä vuonna ensimmäistä kertaa myös täällä
Guadassuarissa päätettiin kokeilla pientä ihmistornia. 

Nämä lapset heittelivät vaunutistaan karkkeja ja konfettisilppua. 

Kuten tekivät myös nämä leidit.

Ja tässä on uljas mummo/pappa rivistö, jotka ovat valmiina hyökkäämään
 herkkujen kimppuun heti tilaisuuden tullessa. xD

Lauantai-iltana menimme kavereideni kanssa jälleen ferialle, eli kylään tulleeseen tivoliin, ja tällä kertaa lähes kaikki laitteet olivat kerrankin auki! Vihdoin koko paikan täytti tivolin tunnelma, kun laitteet pyörivät ja vilkkuivat, ihmiset nauroivat ja popcornikoneet paukkuivat. Minulle kylläkin sanottiin, että yleensä varsinaisessa Sant Vicentin juhlassa paikalla olisi vielä paljon enemmän väkeä, mutta olipahan nyt vähemmän jonoa laitteisiin. Kävimme taas, kuinka ollakaan, ajamassa pari kierrosta törmäilyautoissa (nyt kuitenkin ajoimme vain kuusi kertaa, eikä sen enempää…), ja sitten kokeilimme vihdoin kauan odotettua Bomberia, joka siis on laite, joka vie kyydissäolijat ensin todella korkealle, ja pyörittää siellä aina yhden kierroksen pää alaspäin. Se oli tosi hauska laite! :D

Tässä vähän tunnelmaa ferialta. Taustalla näkyy Bomber,
 joka siis on tuo tikkumainen laite. 

Valmiina nousemaan bomberin kyytiin!

Söimme illalliseksi ferian antimia, eli ostimme pitsaa ja hampurilaisia (tiedän, todella terveellistä näin kolmena viikkona putkeen…). Sitten menimme yhdessä eräälle plazalle järjestettyyn diskoon, joita täällä kuulemma järjestetään aina välillä (kesällä enemmän kuin nyt talvella). Siellä oli ihan mahtava fiilis, vaikka en sitten kuullutkaan mitään enää koko loppu iltana, koska olimme seisseet koko ajan ihan kaiuttimien vieressä (ja musiikki oli TODELLA kovalla) xD.

Diskossa ei tullut kylmä, vaikka ulkona olikin varmaan vain 10 astetta lämmintä xD

Tämän porukan kanssa oli kiva viettää feriaa! <3<3

Sunnuntaina olikin sitten perinteiseen tapaan lepopäivä, jolloin en edes tainnut vaihtaa pyjamaani normaaleihin vaatteisiin :D.

Viime viikon aikana ei kai tapahtunut oikeastaan mitään kovin ihmeellistä. Käyn koulussa, ja minulla oli aika paljon kokeita, mutta en kyllä oikeastaan stressaa niistä, vaan keskityn enimmäkseen näiden kahden kielen (espanjan ja valencian) opetteluun. Ai niin, aloin tuossa viime viikolla yrittää jo hiukan puhua valenciaa perheeni ja joidenkin kavereitteni kanssa. Ymmärrän sitä nimitäin jo aika hyvin, mutta puhuminen onkin sitten ihan eri juttu. Uskon kuitenkin, että jos nyt vain jaksan yrittää tarpeeksi, pystyn oppimaan senkin espanjan rinnalla. Nyt kuitenkin ymmärrän, miksi niille vaihtareille, joiden host-perhe puhuu englantia, on niin vaikeaa oppia puhumaan paikallista kieltä. Nyt kun osaan jo puhua espanjaa kohtalaisen hyvin ja ihmiset täällä ymmärtävät minua ja minä heitä, tuntuu vain niin vaikealta aloittaa koko rumba alusta ja käyttää taas suurin osa aivokapasiteetista ymmärretyksi tulemiseen. Olisi vain niin suloista ja mukavaa pysyä espanjassa, koska sitä kuitenkin kaikki ymmärtävät. Toisaalta kuitenkin haluan pystyä olemaan mukana kavereideni keskustelussa, ja siihen kuuluu muun muassa keskustelun aiheen ymmärtäminen. Siksi tarvitsen valencian kieltä, koska täällä koko maailma toimii sillä.

Viime viikon perjantaina päätimme pitää kaverini Andrean synttäreiden osan 2.0, sillä kaikki kaverimme eivät päässeet ensimmäisille synttäreille. Menimme tällä kertaa pienemmällä kaveriporukalla syömään yhteen paikalliseen baariin (joita täällä on paljon!), jossa ruoka oli aivan hirmuisen hyvää! Söimme muun muassa friteerattua brie-juustoa tomaattihillon kera (kyllä, täällä tehdään hilloa kaikesta, mm. tomaatista, sipulista ja kastanjoista), joka oli suorastaan taivaallista. Varsinaiseksi illalliseksi tilasimme, kuinkas muutenkaan, bocadillot, eli täytetyt patongit. Seura oli mitä parhainta, ja minulla oli tosi kiva ilta!

Onnea Andrea! (toisen kerran xD)

Lauantaiaamuna lähdimme yhdeksän aikaan viemään Ireneä matematiikankurssille Castellonin yliopistoon. Kurssi kesti kolme tuntia, joten minä ja host-isäni kävimme sillä aikaa pienellä tutkimusretkellä Castellonin keskustassa ja rannalla. Host-isänikään ei ollut käynyt Castellonissa pitkään aikaan, joten emme oikein tienneet paikasta mitään, mutta käppäilimme leppoisasti pienellä keskusta-alueella ja kävimme muun muassa katsomassa Castellanon katedraalia, joka ei kuitenkaan ollut se pää katedraali, vaan niin sanottu co-katedraali, joka rakennettiin tavallaan tilapäiseksi, kun varsinainen katedraali tuhoutui ilmeisesti tulipalon seurauksena. Se oli vähän jo modernimpi kirkko, mutta todella kaunis. Minä en varmasti ikinä totu näiden kirkkojen massiivisuuteen. Tämä kirkko ei edes ollut isoimmasta päästä, mutta kun astuin sisälle, minulle vain tuli sellainen epäuskoisuuden tunne, kun katto kaartui yläpuolellani niin uskomattoman korkeana!

      Katedraalin jälkeen jatkoimme käppäilyämme. Yhtäkkiä host-isäni pysähtyi, sillä hän oli huomannut jotain. Minä en aluksi nähnyt mitään, mutta sitten huomasin harmaassa betoniseinässä pienen oven, jonka vieressä oli muutama leivänkuva ja seinään teipattu paperilappu, jossa luki ”horno” eli leipomo (suoraan käännettynä uuni). Astuimme sisään pieneen käytävään, joka johti syvemmälle rakennukseen. Hetken päästä eteemme aukeni ihmispaljous, joka hääri pienessä tilassa ikivanhalta näyttävän uunin ympärillä. Ja ikivanha se olikin, nimittäin 150 vuotta vanha! Ja vielä toiminnassa, kuulemma alkuperäisessä kunnossa! Siellä ei siis ollut erikseen mitään kauppapuolta, vaan vain yksi tila, jossa oli se uuni, leipomusten valmistuspiste ja myyntipöydät kaikki vähän niin kuin samassa kasassa. Ihmisiä tuli sisään huoneen molemmista päistä, ja jonotusjärjestelmä oli aika olematon, mutta pieni odottelu ei minua haitannut, kun saatoin ihastella koko homman toimintaa. Ostimme muutaman empanadillan (jotka siis ovat pasteijan tapaisia leipomuksia) meille lounaaksi ja kotiin vietäviksi ja yhden omenaleivoksen, joka oli tooodella hyvää! Oli aivan mahtavaa nähdä, kuinka paljon väkeä riitti ostajiksi; sitä lappasi koko ajan lisää molemmista ovista, vaikka ulkopuolinen mainonta oli lähes olematonta. Ihanaa, että ihmiset kannattavat vielä tällaista toimintaa!

Tässä on se katedraali, jonka nimeä en kyllä nyt valitettavasti muista.

Ja tässä on katedraalin sisälmys.

Minä vain niin rakastuin tähän pieneen leipomoon!

Ja nuo leipomukset näyttivät niin hyviltä!

Kaupunkikierroksemme jälkeen suuntasimme Graon satama-alueelle, joka on ilmeisesti tunnettu rannastaan ja siellä sijaitsevasta planetaariosta. Päivä oli melko pilvinen, mutta todella kirkas ja lämmin, ja käppäilimme hetken valkoisella hiekkarannalla ihmetellen kuinka rannalta kerättiin suuria leväkasoja kuorma-autoihin ja kärrättiin pois. Sinänsä kiva, että rannat pidetään siisteinä ja miellyttävinä oleskella!     

     Rannalta suuntasimme planetaarioon. Meillä ei ollut aikaa jäädä katsomaan mitään esitystä, mutta teimme pienen kierroksen planetaarion yhteydessä olevassa museossa. Sitten menimmekin jo hakemaan Ireneä yliopistolta ja ajoimme takaisin kotiin.

Ranta Graossa.

Ja minä rannalla :D

Tämä on ehkä paras keksintö ikinä! Rantakirjasto! Siis että kesällä
voit mennä lainaamaan rantalukemista ihan siitä rannan vierestä!!!

Hehee, ylitimme matkalla kotiin Anna nimisen joen! :D

Lauantai-iltapäivällä lähdimme pienelle kävelylle host-vanhempieni kanssa. Kävelimme lähellä oleville hedelmäviljelyksille ja sieltä yhden joen varteen. Ilma oli aivan mahtava: yli 20 astetta helmikuussa! Aurinko ei kuitenkaan porottanut, vaan pysytteli pikemminkin piilossa ohuen pilviverhon takana. Minä harjoittelin valencian puhumista, ja juttelimme mukavia. Sekin oli aika kivaa (niin kuin melkein kaikki täällä :D).

Joenvarren maisemaa.

Illalla söimme illallista pitkästä aikaa ihan vain perheen kanssa. Illallisen jälkeen Irene, joka harrastaa karatea, innostui opettamaan meille hieman itsepuolustuksen perusteita, ja sitten vietimmekin loppuillan yrittäessämme tappaa toisiamme (paperisella veitsellä kylläkin xD).

Sunnuntaina meidän piti lähteä vuorille kävelemään, mutta sää olikin niin huono, tuuli ja satoi vettä kaatamalla, että päädyimmekin sitten vain nukkumaan taas kerran. Iltapäivällä menin yhden kaverini luo harjoittelemaan akrobatiakoreografiaamme, joka meidän täytyy tehdä liikuntatuntia varten. Se siis ihan arvioidaan ja me saamme siitä kunnon arvosanan, joka on ilmeisesti yksi suurimmista arviointikriteereistä seuraavaan todistukseen. Minun puolestani voisimme kyllä Suomessakin tehdä liikuntatunneilla vain akrobatiaa ja tanssia xD. Vaikkakin on siinä kuitenkin melkoisesti työtä suunnitella melkein neljän minuutin koreografia ja harjoitella se puhtaaksi vain muutamassa viikossa…

Siinä olikin sitten taas juttua kahden viikon ajalta. Voisin tähän loppuun vielä taas kertoa pienen espanjalaisen faktan. Kun tuossa aiemmin puhuin siitä, että opettelen nyt puhumaan valencian kieltä, moni ehkä mietti, että mitä se sitten on. Minä itsekin olin aluksi hieman sekaisin, kun yhdestä suunnasta sanottiin, että täällä puhutaan valencian kieltä ja toisesta, että täällä puhutaan katalaanin kieltä. Fakta on kuitenkin se, että kielitieteellisesti valencian ja katalaanin kielet ovat yksi ja sama asia. Mutta auta armias jos menet sanomaan tämän jollekin paikalliselle! He ovat vahvasti sitä mieltä, että ne ovat kaksi aivan itsenäistä kieltä, vaikka valencia virallisesti luokitellaankin katalaanin murteeksi. Täällä ihmiset ovat kuitenkin todella ylpeitä omasta kielestään, ja hyvä niin, sillä minusta se on todella hienoa, että tämä täällä puhuttu vanha kieli on säilynyt eikä esimerkiksi kuollut sukupuuttoon, niin kuin niin monelle kielelle on nyt käymässä tai on jo aikojen saatossa käynyt!

Ihanaa viikon jatkoa teille kaikille, jotka jaksatte lukea näitä minun postauksiani! Olette kivoja! <3

Adios y hasta luego!

Anna