Joulu on jo ovella!

Hola!

(Kirjoitin tämän postauksen perjantaina 23.12., mutta koska minulla oli ongelmia internetin kanssa, sain sen julkaistua vasta tänään).

Huomenna on joulu!!! Odotan joulua aina suunnattomalla innolla, koska se on minusta lähes ihaninta aikaa vuodesta. Rakastan kaikkia koristeita ja valoja ja joulumusiikkia ja jouluruokaa, ja ihan vain rauhallista ja mukavaa yhdessäoloa. Vaikkakin jouluvalmisteluista on yleensä rauha kaukana. Me aloitimme jouluvalmistelut kunnolla tänään, ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänä, vaikkakin ollaan jo piparit leivottu (vaikkakin ne on vielä koristelematta) ja joulukuusi koristeltu jo ajat sitten. Mutta tänään alkoikin sitten siivoaminen. Katoimme myös pöydän jo valmiiksi huomista varten.

Loma alkoi tosiaan tänään, eli meillä oli tällä viikolla vain kolme päivää koulua. Maanantaina ei nimittäin ollut, koska täällä satoi vettä. Okei, kuulostaa tosi hassulta, mutta täällä oli siis tulvavaara, vaikka tämä meidän kylämme ei kuitenkaan ollut mitenkään todennäköisimmin missään vaarassa. En kuitenkaan todellakaan valittanut, vaan jäin ihan ilomielin kotiin xD. Koko viime viikonlopun satoi muutenkin koko ajan vettä, mikä ei kuulemma ole mitenkään normaalia. Maanantaina menimme katsomaan erästä jokea, jota ihmiset kutsuvat Kuivaksi joeksi, koska siinä ei ole koskaan vettä. Noh, tällä kertaa se oli kuin mikäkin suuri koski, jossa vesi virtasi hurjaa vauhtia repien mukanaan oksia ja muuta roskaa. Tällaisena joki on kuulemma nähty viime kerran joskus 90-luvulla. Mutta loppujen lopuksi tämä joki ei tulvinut yli muuta kuin pelloille, mikä kylläkin aiheutti suuria menetyksiä viljelijöille, mutta onneksi joki ei kuitenkaan tulvinut mihinkään kylään, jossa vesi olisi aiheuttanut suuria vaurioita ihmisten asunnoissa.

Tässä taustalla "kuiva" joki. 

Viime lauantaina meillä oli ensimmäinen konserttimme orkesterin kanssa. Olin aika lailla hermostunut, sillä tässä kylässä musiikki ei ole mikään pikkujuttu, vaan ihmiset ottavat soittoharrastuksensa yleensä hyvin tosissaan ja siksi myös taso täällä on todella kova. Välillä tunnen itseni ihan aloittelevaksi koittajaksi, vaikka olen soittanut viulua jo yhdeksän vuotta, ja orkesterissa soittamamme kappaleet olivat minulle melkoisen vaikeita, koska ne soitettiin niin nopeasti. Konsertti meni kuitenkin ihan hyvin, ja ihmiset pitivät siitä. Meidän jousiorkesterimme lisäksi siellä soitti kylän ”bändi”, joka siis koostuu pääosin puhallinsoittimista. Se orkesteri on paljon isompi kuin meidän, koska täällä todella moni soittaa jotain puhallinsoitinta. Klarinetti on varmasti kaikkein suosituin valinta. Varmaankin siksi, koska tyypillinen musiikki täällä on todella mahtipontista ja puhallinorkesterille tarkoitettua. Myöhemmin menimme orkesterissa ja bändissä soittavien ihmisten kanssa illalliselle yhteen baariin, ja siellä tutustuin uusiin ihmisiin, joista osa on samassa koulussa kanssani. Illallisella oli tosi hyvä tunnelma, vaikkakin melkoisen kova meteli :D.

Kaverini Marta soitti hienosti solistina meidän
 orkesterin soittamassa yhdessä kappaleessa. 

Sunnuntaina ja maanantaina aika lailla vain löhöilin kotona. Aloitimme host-äitini kanssa katsomaan yhtä uutta sarjaa Netflixistä, ja siinä menikin sitten melkein koko päivä xD.

Tosiaan, lupasin kertoa tässä postauksessa hieman siitä, miten joulua vietetään täällä Espanjassa/Guadassuarissa. Aloitetaan vaikka joulukoristeista, mikä on se näkyvin osa. Täällä ihmiset eivät laita paljon jouluvaloja ulos, vaan ennemminkin sisälle. Meillä on värilliset, aika ajoin eri tahtiin vilkkuvat ja väriä vaihtavat jouluvalot kiedottuna porraskaiteemme ympärille (siis ihan sisällä talossa), joulukuusessa siniset, vilkkuvat valot, mutta myös ”normaalit”, lämmintä keltaista valoa säteilevät, kynttilän muotoiset valot. Siispä, kuten stereotyyppisessä mielessäni odotinkin, täällä koristelu on hieman räikeämpää kuin Suomessa (ainakin meidän perheessä). Mutta sehän on vain hyvää vaihtelua, vaikkakin minulle se luo hieman erilaisen tunnelman kuin jouluvalot kotona Suomessa. Jotkut ihmiset kuitenkin laittavat koristeita ulos, mutta ne ovat yleensä niitä sellaisia kimallenauhoja, joita me laitamme yleensä joulukuuseen. Kadulla kulkiessa voi myös nähdä monia pieniä joulupukkeja kiipeilemässä parvekkeille, sekä ns. julisteita, joissa on kuvia Jeesuksesta ja tekstejä kuten ”Jumala on syntynyt, hyvää joulua!”. Siispä joulun uskonnollinen puoli tulee myös vahvasti esille.

Siellähän se joulupukki jo kiipeilee...

...ja siellä toinen. 

Tuossa "julisteessa" siis lukee:
 "Jumala on syntynyt. Hyvää joulua!"

Ja tässä vielä toinen versio noista julisteista.

Toinen hyvin tyypillinen koriste jouluna täällä on ns. jouluasetelma, joka on siis pienoismallina kuvattu Jeesuksen syntymä. Monet rakentavat koteihinsa kokonaisen pöydän kattavia pienoismalleja. Niissä on yleensä keskiössä talli, jossa Jeesus syntyi ja ne kaikki tyypit siellä, jotka siellä kuuluukin olla (paimenet, tietäjät, Josef ja Maria ja tietenkin Jeesus-vauva…) ja jonka ympärillä voi olla esimerkiksi peltoja tai kaupunki tai joki tai vaikka nämä kaikki kolme. Ja ihmiset oikeasti panostavat näihin! Ulkoa tuodaan kiviä ja sammalta ja kasveja tuomaan aitoa tunnelmaa, ja erilaisia pikkuisia ukkeleita ostetaan koristamaan tätä pienoismallia. Mekin teimme meidän koulussamme suuren jouluasetelman, johon teimme ukkelit ja muita koristeita muovailuvahasta. Siitä tuli todella hieno, ja se voittikin Guadassuarin jouluasetelmapalkinnon (kyllä, sellainen kilpailu järjestetään täällä oikeasti joka vuosi).

Meidän koulumme jouluasetelma voitti ykköspalkinnon
kylämme jouluasetelmakilpailussa. 

Tässä sitä vähän lähemmin: Nämä kamelit olivat ihan huikeita!! 

Minä tein tuon Jeesus-vauvan ja neitsyt Marialle pään :)

Etsi kuvasta etana xD 

Ja tässä vielä loppupääty

Ainakin tällä alueella on kuulemma tyypillistä laittaa jouluasetelmaan
 myös yksi ukkeli, joka on kakalla. En tiedä miksi, mutta se on
kuulemma tapa. Kaupoissa myydään esimerkiksi Donald Trumpeja
 kakalla näihin laitettavaksi. xD

Joulu on täälläkin perheen juhla, vaikkakin vähän isommassa mittakaavassa kuin ainakin meidän perheessä Suomessa. Perhe kokoontuu illalliselle 24. päivän iltana. Tänä vuonna on minun isäntäperheeni vuoro isännöidä tämä illallinen, ja meille tulee vieraita sekä isän, että äidin puolelta suvusta, vaikkakin minun ymmärtääkseni suurin osa vieraista on isän puolelta sukua: hänen sisaruksia ja heidän perheensä. Suomessa me kuitenkin juhlimme joulua koko päivän, mutta täällä itse juhlan vietto alkaa vasta 24. päivän illalla ja sitten ilmeisesti myös 25. päivä on juhlaa, jolloin monet menevät esimerkiksi toisten sukulaisten luo, joiden kanssa ei ollut edellisenä päivänä.

Ruoka on ilmeisesti myös hieman erilaista kuin Suomessa. Täällä ei minun tietääkseni ole mitään perinteistä pääruokaa, niin kuin Suomessa on joulukinkku, enkä ole ainakaan kuullut mistään muistakaan perinteisistä lämpimistä ruoista, mitä meillä Suomessa on esimerkiksi laatikot ja rosolli. Makealta puolelta kuitenkin löytyy perinteisiä jouluherkkuja, joita usein yhdistää yksi ainesosa: manteli. Yksi erittäin perinteinen herkku on nimeltään ”turrón”. Se on alun alkaen mantelista tehty massa, joka ei kuitenkaan ole marsipaania, vaan hiukan kovempaa. Nykyään niitä voi kuitenkin löytää tuhansia eri laatuja, kuten suklaa-, kookos- tai appelsiiniturróneja. Toinen joulupöytään kuuluva makeinen on ihan marsipaani, johon on voitu lisätä esimerkiksi pinjansiemeniä. Lisäksi löytyy herkku nimeltä ”polvorón”. En oikeastaan tiedä, mistä se on tehty, mutta sen koostumus on erittäin erikoinen, nimittäin minusta ainakin tuntuu siltä, kuin söisin hiekkaa syödessäni niitä. Aluksi se oli erittäin kummallinen makuelämys, mutta sitten siihen pikku hiljaa tottui. Noita muita edellä mainitsemiani herkkuja en ole vielä maistanut kunnolla, mutta voin seuraavassa postauksessani kertoa, millaisia makukokemuksia ne olivat.

Nyt (perjantaina) aion mennä koristelemaan pipareita host-siskojeni kanssa, joten en voi kirjoittaa enempää, mutta eiköhän tässä jo ollut melkoisesti tekstiä :).

En tiedä, ehdinkö kirjoittamaan ensi viikolla, sillä menemme perheeni kanssa Barcelonaan (jee!!!), mutta sitten ainakin kahden viikon päästä on paljon kerrottavaa!

Adios y hasta luego!

-Anna

Lomailua ja retkeilyä

Hola!

Taas on kaksi viikkoa vierähtänyt ihan huomaamatta! Se ei todellakaan ole mikään vale, kun kaikilla AFS orientaatioleireillä sanotaan, että vaihtovuosi hurahtaa ohitse niin, ettei kunnolla itsekään ehdi tajuamaan, mitä tapahtui.

Viime viikolla meillä oli vain kaksi päivää koulua, maanantaina ja keskiviikkona. Näihin kahteen päivään olikin sitten ängetty tyyliin kolme koetta yhdelle päivälle, sillä täällä ei ole mitään suunniteltua koejärjestystä, vaan opettajat voivat päättää, koska koe pidetään. Niinpä kaikki opettajat olivat jättäneet tämän suunnittelun viimetinkaan, ja tuloksena oli, että lopulta ainoat mahdolliset koepäivät olivat nämä kaksi päivää viime viikolla. Minua se ei sinänsä haitannut, sillä suurin osa kokeista oli sellaisia, joita minä en oikeastaan voinut tehdä, joten minun ei myöskään tarvinnut lukea paljon, mutta voin vain kuvitella, miten paljon stressiä luokkakavereillani on täytynyt olla näinä päivinä. Oikeasti suorastaan kaipaan suomalaisen lukion koeviikkoja, sillä silloin ainakin tietää, koska kokeet on tulossa ja niihin ehtii kunnolla varautua. Niissä on myös se etu, että on ”vain” yksi koe päivässä, ja sitä saa tehdä kaikessa rauhassa sen reilut kolme tuntia. Sitten voi mennä kotiin nukkumaan päikkärit ja kertaamaan (lukemaan) seuraavan päivän kokeeseen ilman stressiä läksyistä ja muista projekteista.

Viime viikon tiistaina olikin sitten Suomen itsenäisyyspäivä, ja täällä Espanjassa oli día de la constitución, eli joku poliittinen juhlapäivä sekin. Siispä meilläkin oli vapaapäivä, ja minä otin silloin ihan iisisti täällä kotona, enkä oikeastaan tehnyt mitään erikoista. Paitsi ai niin, kyllähän me laitoimme kodin joulukuntoon! Otimme esiin muovikuusen ja koristeet ja valot, ja teimme talosta taas vähän enemmänn jouluisen! Silloin joulumieli kohosi taas joululaulujen soidessa ja jouluvalojen vilkkuessa (kyllä, täällä jouluvalot vilkkuvat lähes aina). 

Nyt kasataan kuusi! :D

Kuusen koristelua

Ja tässä lopputulos ja iloiset tontut :D
 (ja mulla on joku vihreä ufopilkku otsassa, en tiedä mistä johtuu...)

Keskiviikkona olikin sitten taas koulua, ja kun pääsin koulusta kotiin, oli minulla se ihana tunne siitä, kun tietää, ettei tarvitse mennä kouluun kokonaiseen neljään päivään, vaan saa nukkua niiiin pitkään kuin haluaa! :D

Torstai oli vähän samanlainen löllöilypäivä kuin tiistaikin. Se oli ilmeisesti jokin uskonnollinen juhlapäivä, minkä takia se oli vapaa, mutta ei täällä minun perheessänikään ilmeisesti tarkkaan tiedetty, mitä silloin oikeastaan juhlittiin. Perjantaina oli vapaata, koska kuka nyt jaksaisi torstaina olevan vapaapäivän jälkeen enää mennä kouluun perjantaina? Tämä oli siis taas tällainen sillaksi kutsuttu päivä, jolloin ei ole koulua, koska noh… ei vaan jaksa xD. Tällaisten päivien takia Suomessa pitää siis mennä yhtenä lauantaina kouluun suorittamaan tämä koulupäivä, mutta täällä se ei ole niin nuukaa.

Perjantaina menimme siis host siskoni kanssa kaverilleni Marialle katsomaan ”Disney-maratonia”. Loppujen lopuksi katsoimme kaksi elokuvaa, joista toinen ei edes ollut Disneyn, mutta molemmat olivat tosi hyviä! Ensin katsoimme Disneyn Pocahontaksen, jonka halusin kovasti nähdä, koska en ollut nähnyt sitä niin pitkään aikaan. Sitten katsoimme yhden lempi piirretyistäni, nimittäin Anastasian. Se on minusta niin ihana leffa, ja sen katsottuaan on mukava olo koko loppu päivän! Perjantaina oli myös host vanhempieni 21. hääpäivä. Minä ja host siskoni Irene päätimme leipoa heille yllätykseksi brownie-kakun. Kaikki lähti ihan hyvin käyntiin, mutta ohje oli jokseenkin yksityiskohdaton, joten survoimme vain kaikki ainekset yhteen kulhoon, ja sitten vasta tajusimme, että munat ja sokeri olisi varmaan ensiksi pitänyt vaahdottaa… Noh, ei siinä mitään, eipähän tule liian kuohkea meidän kakusta. Sitten lisäsimme suklaavoiseoksen ja sekoittelimme. Irenellä oli suklaata kädessään, ja hän sipaisi sitä minun naamaani. Reilun koston hengessä länttäsin hieman myöhemmin suklaaseosta hänen kädelleen, ja hän päätti kostaa koston yrittämällä taas laittaa suklaata naamaani, ja siitäkös sitten syntyi kunnon suklaasota! Lopputulos oli se, että koko keittiö oli suklaassa suunnilleen lattiasta kattoon, meidän kaikki vaatteemme joutuivat heti pesuun ja löysin vielä tiistaina suklaata kengästäni. Naamamme olivat myös yltä päältä suklaassa, käsistä puhumattakaan :DD.

Illallinen onnistui hyvin. Meillä oli todella hauskaa jutellessamme kaikista maailman asioista. Host perheeni on vain niin absoluuttisen ihana! Juttelimme muun muassa siitä jonkun ilmeisesti amerikkalaisen keksimästä salaliittoteoriasta, jonka mukaan Suomea ei ole olemassa. Se oli aika kaukaa haettu, vaikkakin tämä henkilö olikin saanut koottua jokseenkin todistusaineistoa teoriaansa tukemaan, ja sain kunnon naurut ajatellessni, että joku ehkä saattaisi uskoakin sen, että Suomi on oikeasti vain merialuetta, josta japanilaiset kalastavat sushi kalansa ja kuljettavat ne sitten Siperian halki Nokian tuotteiksi naamioituina xD.

Lauantaina menin aamulla orkesteriharkkoihin. Meillä on konsertti tulossa nyt lauantaina, ja olen vielä melkoisen pihalla vähän kaikesta, mitä soitamme. Täällä opetuksen ja osaamisen taso musiikissa on niin korkea, että minä, joka suomessa pidin itseäni musikaalisena henkilönä, tunnen itseni aivan aloittelijaksi täällä muiden keskellä. Noh, olen nyt tällä viikolla yrittänyt harjoitella joka päivä, jotta selviäisin hengissä lauantain konsertista :).

Lauantai-iltapäivällä päätimme lähteä retkelle Ikeaan. Lähdimme koko muu perhe paitsi Irene, joka jäi kotiin opiskelemaan. Kiersimme ensin perinteisesti läpi koko esittelypuolen, ja tuli jokseenkin kotoisa olo, kun kaikki oli niin tuttua ruotsalaisine nimikyltteineen ja tuttuine kuoseineen ja malleineen. Ainoa poikkeava seikka oli, että tämä Ikea oli aivan valtava, ja se oli aivan täynnä väkeä. Kierroksen jälkeen pääsimme lempiosiooni, nimittäin ruotsalaiseen ruokakauppaan. Siellä oli ruotsalaisia/Suomessa myytäviä irtokarkkeja!! Ja oli sinne pari Fazerin tuttifrutti laatuakin eksynyt. Harmikseni en kuitenkaan löytänyt glögiä. Sitten ostimme kahvilasta välipalaa, minä palan Daim-kakkua ja Ikea family –kortilla ilmaisen teen. Siinä menikin sitten koko ilta, ja kun tulimme kotiin, oli kello siinä kahdeksan tai yhdeksän. Sinä iltana menin vielä yhden kaverini luokse, jossa me söimme illallista ja pelasimme Party-lautapeliä. Se oli todella hauskaa!

Tilannekuva Ikean taivaasta aka ruokaosastolta

Sunnuntaina lähdimme koko perheen sekä erään tuttavaperheen voimin retkelle San Josen luolalle, jonka sisällä virtaa joki. Ajoimme noin tunnin verran Castelloniin, jossa tämä luola sijaitsi. Se on ilmeisesti yksi pisimpiä maanalaisia jokia Euroopassa (jos ymmärsin oikein). Jo itsessään luolan ympärysseutu oli todella kaunista vuorineen ja metsineen, mutta luola oli jotain aivan maagista! Ei kylläkään mikään paikka henkilöille, joilla on ahtaanpaikankammo. Menimme siis sisään luolaan, jossa nousimme pieniin veneisiin. Jokaisessa veneessä oli kuski/opas, joka tietenkin ohjasi venettä ja kertoi luolasta ja sen historiasta. Vene lipui pitkin hyvinkin kapeita tunneleita, ja koko ajan piti varoa, ettei pää osuisi kattoon tai seiniin tai joihinkin kiviulokkeisiin, joita törrötti joka suunnasta. Eli siis tosiaan, jos sinulla on ahtaanpaikankammo, kannattaa etsiä jokin muu turistikohde jos näille seuduille sattuu. Luolassakäynnin jälkeen menimme vielä katsomaan läheisen kylän joulumarkkinoita, mutta niitä ei ollut vielä avattu, kun tulimme sinne. Odotellessa ostimme churroja, perinteisiä espanjalaisia herkkuja. Ne on niiiin hyviä! Lähdimme oikeastaan ennen kuin kojut ehtivät kunnolla aueta, mutta saimmepahan ainakin churroja :D. 

Maisemat luolan ympärillä olivat upeat!!

Haha tää taulu oli semmoisella näköalapaikalla sen luolan lähellä,
 ja siinä oli erikseen pistekirjoitusta sokeille. Ainoa ongelma oli,
 että ne pisteet oli maalattu siihen tauluun, eli niitä ei voinut tuntea xDD.

Luolan sisäänkäynti ja kartta luolasta

Tässä olemme juuri ahtautuneet veneeseemme ja
 aloitamme matkamme luolan uumeniin. 

Luola oli tosiaan aivan upea, ja oli aivan maagista
vain lipua veneellä sen kaiken läpi!

Ja tässä vielä kuva markkinoilta,
jotka olivat kylläkin jokseenkin autiot.

Koska en lauantaina löytänyt glögiä Ikeasta, päätin tehdä sitä maanantaina itse. En ollut ollenkaan luottavainen sen suhteen, että löytäisin kaikki tarvittavat ainesosat, mutta ihme ja kumma, löysin kuin löysinkin kaikki heti lähikaupasta! Jopa karpalo-mustaherukkamehua! Näillä ei siis ole perunajauhoja tai ranskankermaa kaupassa, mutta kardemumman siemeniä ja kokonaisia neilikoita kyllä löytyy! :) Glögini onnistui yllättävän hyvin, maistui aika lailla samalta kuin Suomessa kaupasta otettu versiokin. Tätä jouluherkkua minulla olikin kyllä toden teolla ikävä!

Tässä minun ylpeänä esittelemä glögiasetelmani :)

Jouluhan onkin sitten jo ensiviikolla! Vaikea kuvitella, mutta ihanaa se varmasti on, odotan sitä (ja lomaa) innolla! Voinkin sitten kirjoittaa semmoisen jouluspesiaalin ensiviikolla (näitä minun lupauksia ei aina kannata ottaa niin tosissaan…). Nyt kuitenkin…

…Adios y hasta luego!

-Anna

Ensimmäiset aavistukset joulusta

Hola!

Tänään on toinen joulukuuta! Ei kyllä toisaalta tunnu yhtään siltä, sillä vaikka täällä onkin jo ihan jäätävän kylmä (n. 10-15C)... Mutta aurinko silti jaksaa porottaa ja pimeääkin tulee vasta viiden-kuuden aikoihin, kun Suomessa ilmeisesti jo ennen neljää(?). Aamullakin kahdeksalta on jo jokseenkin valoisaa, kun menemme kouluun. Lumesta ei tietenkään ole tietoakaan. Täällä ei kuulemma juuri koskaan sada lunta, mutta eiköhän sitä yhden vuoden pärjää ilmankin ;). Muutenkin, kun ulkona palmut huojuvat tuulessa ja appelsiini- ja persimonipuut suoranstaaan notkuvat hedelmiä, on vaikea päästä kunnolla joulufiilikseen.

On kuitenkin tiettyjä pieniä seikkoja, jotka toisaalta tuovat hiukan joulun tuntua. Täällä on muun muassa pieni takka päällä melkein koko ajan, mikä tuo ihanan kotoisan tunnelman. Kun tulin tänne, luulin, että takka oli vain ns. koristekäytössä, sillä sen sisällä oli vain kynttilöitä, mutta innostukseni oli suuri, kun tässä muutama viikko sitten tulin kotiin, ja takassa paloin iloinen tuli!

Leivoin myös viime perjantaina pipareita! Niiden tuoksusta ja mausta tuli hetkellisesti oikein voimakkaastikin joulu mieleen! Ainoa, mikä puuttui, oli lämmin kupillinen glögiä, mutta olen kuullut, että sitäkin saattaisi löytyä Ikeasta. Leivoin pipareiden lisäksi myös korvapuusteja, sillä seuraavana lauantaina minun piti viedä jotain Suomesta meidän AFS-lounaalle. Leipomisessa menikin sitten koko ilta (leivoin kahteen asti yöllä...), enkä siis ehtinyt tehdä silloin mitään muuta.

Kärsivällisyys tähän hommaan alkoi jo pikkuhiljaa
hiipua siinä yhden jälkeen yöllä... :D

Lauantaina lähdimme perheeni kanssa AFS-lounaalle Valenciaan. Sinne tulivat kaikki vaihtarikaverini ja joidenkin perheet ja myös ensi vuonna alueeltamme vaihtoon lähtevät espanjalaiset. Jokainen vaihto-oppilas oli siis tuonut jotain ruokaa omasta maastaan maistettavaksi. Kaikki mitä kokeilin, oli todella hyvää, parhaimpia olivat varmaankin suklaa-kookos-leivokset Uudesta-Seelannista ja browniet Belgiasta. Myös minun korvapuustini saivat paljon kehuja, ja varsinkin kaverini Skandinaviasta sanoivat kaivanneensa kotitekoisia "kanelbullareita".

Täksi päiväksi olimme myös suunnitelleet Secret Santa -leikin, jossa siis jokaisen täytyy antaa joku pieni joululahja jollekin, mutta lahjan saaja ei tiedä, keneltä lahja on. Minä annoin tanskalaiselle kaverilleni, jonka muistan sanoneen pitävänsä pipareista, laatikollisen niitä edellisenä iltana leipomiani. Minä puolestani sain lahjaksi pienen kynttilän ja suklaata ihanalta uusiseelantilaiselta kaveriltani, joka oli liittänyt pakettiin vielä hauskan runonkin! Hän itse sai lahjaksi kuolleen kanin xD. Se oli siis sellainen kokonainen jänis, minkä voi ostaa ruokakaupasta syötäväksi... ja sai hän kyllä sitten myös suklaata xD (se kani oli siis vain eräänlainen vitsi).

Tällaisen söpön kynttilän sain lahjaksi
salaiselta joulupukiltani <3

Lounaamme jälkeen ne vaihto-oppilaat, jotka olivat tulleet tänne Espanjaan vain kolmeksi kuukaudeksi, lähtivät keskuudestamme. He lähtivät siis junalla Madridiin, josta he sitten seuraavana päivänä lähtisivät Brysseliin, ja sieltä sitten muutaman päivän päästä kotimaihinsa. Tämä oli tietysti todella surullista, kun piti jättää hyvästit kavereille, eikä tiedä, tuleeko koskaan enää näkemään heitä. Ainakin yksi oli jo kuitenkin varannut lentoliput helmikuulle, jolloin hän palaisi viikoksi meitä tervehtimään. Olisi niin outoa lähteä itse jo nyt! Tuntuu kuin olisin juuri vasta tullut tänne! Aina välillä näen painajaisia siitä, että olenkin yhtäkkiä kotona, ja minusta tuntuu, kuin minulta olisi jäänyt niin suuri osa kokemustani käyttämättä, kuin se olisi jäänyt hirvittävällä tavalla kesken. Enkä halua vielä tällä hetkellä kuvitellakaan sitä hetkeä, kun minun täytyy sanoa hyvästit host-perheelleni ja ystävilleni, enkä tiedä, koska tulen heidät seuraavan kerran näkemään. Se ehkä onkin yksi syy, miksi en ikävöi aivan älyttömästi Suomeen, sillä tiedän, että kuitenkin reilun puolen vuoden päästä palaan sinne takaisin ja voin olla siellä rakkaitten ihmisten kanssa vaikka koko loppuelämäni. Mutta kun lähden täältä, ei minulla tule olemaan mitään 100% varmuutta siitä, että tulen tänne takaisin, vaikka kyllä minä ainakin haluaisin tulla. Uskon kuitenkin, että ne, jotka tulivat tänne vain kolmeksi kuukaudeksi olivat henkisesti valmistautuneita nopeampaan lähtöön, toisin kuin minä unissani. He kylläkin antoivat vinkiksi tuleville espanjalaisille vaihtoonlähtijöille, että lähtisivät ihmeessä koko vuodeksi, eikä vain kolmeksi kuukaudeksi xD.

Lauantai-iltana meillä oli kuoromme kanssa ensimmäinen esiintyminen tänä syksynä. Lauloimme Santa Cecilian (musiikin pyhimyksen) messussa. Se meni ihan hyvin, ja monet kiittelivät esitystä. Oli ihan mielenkiintoista nähdä, millainen on espanjalainen jumalanpalvelus, vaikka tämä ei ilmeisesti ollut ihan tavallinen, muun muassa siksi, että me olimme siellä laulamassa. Se oli myös aika lyhyt. Mutta kyllä siellä ne samat Isä meidän -rukoukset ja uskontunnustukset lausuttiin, vaikka pappi vähän sekosikin sanoissa lausuessaan uskontunnustusta... Ainoita silmiinpistäviä eroavaisuuksia kappelin ja papin asun koristeellisen ulkoasun lisäksi olivat se, että ihmiset välillä polvistuivat rukoilemaan, ja se, että yhdessä vaiheessa kaikkien piti kääntyä kättelemään vierustovereitaan ja toivottamaan hyvää terveyttä tai jotain sellaista.

Tässä kaunis kuoromme! :D

Esityksen jälkeen menimme illalliselle kuoron kanssa, ja sieltä menin muutaman uuden kaverini kanssa käppäilemään ympäri kylää. Tutustuin siis muutaman kuorokaverini kavereihin. Täällä kun kaikki ihmiset ovat niin mukavia ja avoimia!

Sunnuntaina host-perheeni ystäväperhe Ibizalta ja toinen täältä kylästä tulivat syömään lounasta meille. Host äitini oli laittanut oikein hyvää pastaa, ja yksi heidän kavereistaan oli tehnyt herkullisia minipizzoja, joissa oli pekonia ja vuohenjuustoa! Kuten sunnuntait täällä yleensä, tämäkin sunnuntai meni melko rauhallisissa merkeissä nukkuen ja läksyjä tehden.

Siinäpä oli sitten tärkeimmät kuulumiset tältä viikolta! Voisin tähän yhteyteen laittaa vielä yhden jännän faktan Espanjasta: Täällä ihmiset eivät käytä perunajauhoja!Tai ranskankermaa, Tai oikeastaan mitään hapanmaitotuotteita. Tai kaardemummaa tai pomeranssinkuorta. Siispä täällä leipoessa saa aina vähän soveltaa. En ollut koskaan tulut ajatelleeksi, että perunajauhot olisivat jotenkin suomalainen juttu, mutta täällä perheeni ei ollut koskaan kuullut puhuttavankaan sellaisista. Sitten kysyin, mitä te sitten käytätte, kun teette kiisseleitä, ja vastaukseksi sain, että he eivät tee kiisseleitä. Ranskankerman kuvittelin olevan jokseenkin Keski- ja Etelä-Euroopassa tunnettua, onhan sen nimikin nimenomaan Ranskan kerma. Mutta siitäkään ei oltu koskaan kuultu. Kaardemummasta oltiin kuultu, mutta vain koktailien teon yhteydessä. Minun täytyi siis ensin murskata kokonaisia kaardemumman siemeniä, jotta sain niistä rouhetta korvapuusteihini. Kyllä se kuitenkin toimi ihan hyvin :). Pomeranssinkuori minun piti jättää kokonaan pois pipareistani.

Siinä oli tämän hetkiset fiilikseni. Tänään lauloimme kreikan tunnilla joululauluja kreikaksi, ja siitä sain taas vähän lisäbuustia joulumieleen. Alan varmaan nyt itsekin kuuntelemaan joululauluja suomalaisen siskoni linkaamalta soittolistalta. Hyvää joulunodotusta sinne Suomeen, pitäkää hauskaa availlessanne joulukalentereita!

Tässä vielä kuva eiliseltä lenkiltä jouluisista maisemista. :)

Adios y hasta luego!

-Anna