Perheeni tuli käymään!

Hola!

Okei, pakko myöntää että tämä minun kirjoitteluni on nyt jäänyt vähän vähemmälle viime aikoina… Yleensä jaksan kirjoittaa postauksen, mutta sitten alkaakin se melkeimpä vielä raskaampi osuus, nimittäin kuvien metsästys ja karsinta. Joten, pahoittelen suuresti, ja yritän olla tulevaisuudessa aktiivisempi!

Nyt kerron hieman viime- ja edellisviikon tapahtumista. Kaksi viikkoa sitten perjantaina, eli 31.3. vietimme iltaa kaverini Lolan luona. Ilta ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin, mutta meillä oli todella kivaa, kun söimme illallista yhdessä ja katsoimme elokuvaa.

Lauantaina lähdin iltapäivällä Valencian keskustaan tapaamaan AFS-tutoriani. Menimme yhdessä hänen ja kahden vaihto-oppilaskaverini kanssa juomaan perinteistä valencialaista juomaa nimeltä horchata, joka on jotain pirtelön ja jäähilejuoman väliltä. Minä en pidä siitä kauheasti, joten otin itselleni jättimäisen mansikkapirtelön kermavaahdolla ja mansikkakastikkeella :D. Juttelimme siitä, miten meillä menee, ja kaikilla meni ilmeisesti ihan hyvin. Minulla ainakin menee aivan loistavasti!

          Juttelutuokiomme jälkeen menimme kavereideni kanssa hetkeksi shoppailemaan, sillä minun piti tappaa aikaa odotellessani kahta vaihtarikaveriani Murciasta, jotka olivat tulossa meille yöksi. He tulivatkin sitten siinä kahdeksan maissa, ja menimme yhdessä syömään heidän kanssaan. Sitten lähdimme kotia kohti, ja matkalla jaoimme taas perinteisesti kokemuksiamme vaihtoajaltamme. Illalla menimme vielä hetkeksi katsomaan ns. host-serkkuni esiintymistä hänen bändinsä kanssa yhteen baariin kylässäni, mutta olimme jo aika väsyneitä, ja hetken päästä menimmekin jo kotiin nukkumaan.

          Kavereideni ollessa meillä tajusin vielä korostetummin, kuinka onnekas olen, kun olen saanut näin hyvän host-perheen! Kaverini Murciasta eivät olleet uskoa silmiään kun näkivät talon, jossa asun ja kun he tutustuivat host-perheeseeni. Minä vain tunsin niin suurta kiitollisuutta siitä, että onni on kohdellut minua näin hyvin!

          Sunnuntaina heräsimme aikaisin aamulla, sillä olimme lähdössä taas Valenciaan osallistuaksemme Holirun –nimiseen juoksutapahtumaan, jossa on ideana, että koko lenkin ajan kaikkien päälle heitetään kaiken värisiä pulvereita niin, että kaikki ovat erittäin värikylläisiä kisan jälkeen. Osallistuimme tähän kisaan yhdessä muiden vaihtareiden kanssa, ja se oli todella hauskaa! Sää oli mitä kaunein ja tunnelma oli aivan mahtava! Koska kaikki tungeksivat aina niillä värienheittopaikoilla, ei sitä matkaa oikein voinut juosta, mutta oli oikein kiva kävellä aurinkoisessa säässä ihan yltä päältä väripulverissa ihanien kavereiden ympäröimänä!

          Juoksumatkan jälkeen eräällä isolla kentällä järjestettiin vielä musiikkitapahtuma, jossa, kuinkas muutenkaan, väripulveri taas täytti ilman! Musiikki soi ja pulveria oli joka paikassa! Konsertin jälkeen päätimme lähteä vielä Valencian keskustaan hengailemaan. Menimme syömään Subwayhin (minä ensimmäistä kertaa seitsemään kuukauteen!), ja ihmiset katselivat vähän ihmeissään kun me kuusi kummajaista (jotka näytimme siltä, kuin yksisarvinen olisi oksentanut päällemme, näin nyt kaveriani lainaten) marssimme keskellä kaupunkia. Siellä törmäsin erääseen pariskuntaan, jonka kuulin keskustelevan suomeksi, ja sanoin siitä kaverilleni, joka heti innostui ja lähti juoksemaan heitä kiinni huutaen (englanniksi): ”Hei! Oletteko te Suomesta?” He kääntyivät ihmeissään katsomaan meihin päin, ja minä kerroin, että minäkin olin Suomesta, ja niin me juttelimme hetken aikaa. Oli todella outoa kuulla suomea ihan keskellä Valenciaa, jossa on niin tottunut kuulemaan espanjaa tai valencianoa!

Nyt varmaan ymmärrätte, miksi ihmiset katsoivat meitä hieman oudoksuen... xD
Tässäkin metrossa yksi nainen tuli kysymään, mistä me olimme tulossa sen näköisinä.

Suomen kielestä ja Suomesta puheen ollen, seuravana päivänä, eli 3.4., perheeni Suomesta tuli tänne minua katsomaan (ja perheeseeni sisllytän myös mummoni, jonka mukana olo teki kaikesta entistä parempaa!). Jos oli outoa kuulla puhuttavan suomea Valencian keskustassa, niin sepä vasta outoa olikin, kun perheeni tutut suomalaiset kasvot kurkistivat ensimmäisen kerran ovestamme sisään! Oli kyllä todella hassua, että he ihan yhtäkkiä vain olivat täällä, minulle niin tutussa mutta heille niin vieraassa paikassa! Mutta se oli tietenkin vain hyvällä tavalla outoa, ja oli niin ihanaa, kun perheeni tuli tänne! Vietimme mielestäni aivan loistavan ja varsin tapahtumatäyteisen viikon!

          Tiistaina kävimme muun muassa katsomassa Valencian kaupungin eri nähtävyyksiä: Valencian katedraali (jonka torniin veljeni ja äitini juoksivat ties kuinka monta sataa rappusta ylös ja alas ehkä kymmenessä minuutissa xD, ja jonka sisälle veljeni oli pakko päästä katsomaan tuhat vuotta vanhaa kättä) Serranon tornit, Valencian puistoksi muutettu joki ja siellä liukumäkipuisto Gulliver. Se iltapäivä oli oikein mukava, varsinkin kun aurinko paistoi ja sai pitkästä aikaa olla ihan vain oman perheen kanssa!

         

Torstaina menin aamupäivällä kouluni kanssa luokkaretkelle Sagunto-nimiseen kaupunkiin, jossa oli eräänlainen Kreikka-/Roomaviikko. Kylässä oli paljon antiikin Rooman aikaisia jäänteitä, kuten myös jäänteitä myöhemmiltä aikakausilta. Ihastuin siihen kylään heti! Aamusta teimme yhdessä yhden aktiviteetin, jossa meille kerrottiin, miten antiikin Kreikassa ja Roomassa kirjoitettiin, esimerkiksi mitä materiaaleja käytettiin nykyisen paperin sijaan ja mitä välinettä käytettiin kynän vastikkeena. Lopuksi saimme harjoitella kirjoittamaan roomalaisia aakkosia ja kirjoittaa oikealla musteella papyrukselle.

          Iltapäivällä menimme katsomaan teatteriesitystä kaupungin roomalaiseen teatteriin, joka oli kylläkin niin restauroitu, ettei siitä ollut paljon roomalaista jäljellä. Tunnelma oli kuitenkin tärkein, ja se oli mielestäni oikein kohdillaan. Näimme kreikkalaisen tragedian nimeltä Andromaca, joka oli ihan hyvä, vaikkakin näyttelijät puhuivat aika vaikeaselkoista espanjaa niin, että en ihan saanut kaikesta selvää, varsinkaan niistä kymmenen minuutin monologeista. Kokemuksena se oli kuitenkin todella hieno. Retkemme päätteeksi ostin vielä eräästä paikallisesta leipomosta roomalaista leipää, jota siis tehtiin ikivanhojen reseptien mukaan. Se oli todella herkullista!

          Perheeni oli ollut sillä välin rannalla, ja illalla menimme vielä yhdessä syömään hienoon ravintolaan. Rantalomakohteessa, jossa perheeni oli majoittunut, ei ollut sillä hetkellä ketään, sillä lomakausi ei ole vielä alkanut, ja sen takia koko paikka oli ihan autio, ja vain se yksi ravintola oli auki (ainakin niistä, mitä me näimme). Ruoka siellä oli todella hyvää, ja veljeni söi muun muassa härän häntää xD.

Perjantaina menin kouluni kanssa filosofian luokkaretkelle erääseen museoon sillä välin, kun perheeni oli shoppailemassa. Museossa oleva näyttely ei ollut ihan perinteinen, vaan kuljimme pitkin pimeitä käytäviä eri huoneisiin, jossa aina joku ääni selitti jotain, ja monesti oli esimerkiksi videoita tai patsaita, jotka havainnollistivat sitä, mitä se ääni selitti. Se puhui valencianoksi, joten en oikeastaan ymmärtänyt siitä yhtään mitään, mutta visuaaliset efektit olivat hienoja!

          Luokkaretken jälkeen tapasin perheeni keskustassa ja menimme yhdessä syömään. Sieltä he sitten heittivät minut kotiin ja menivät itse Culleraan (eli sinne, missä asustivat sen viikon). Minä laittauduin valmiiksi, sillä sinä iltana minulla oli kuoroesitys kylämme kirkossa. Niinpä siis perheeni saapui taas meille kahdeksan aikoihin, ja he tulivat yhdessä host-perheeni kanssa katsomaan kuoroesitystäni.

          Samana päivänä sattui olemaan host-isäni syntymäpäivä, joten esitykseni jälkeen menimme kaikki meille, jonne tilasimme bocadillot lähibaarista ja söimme illallista yhdessä. Näin host-perheeni tutustui oikeaan perheeseeni ja päinvastoin! Myös host-isäni sisko sekä hänen tyttärensä ja tämän poikaystävä olivat mukana, ja meillä oli todella mukava ilta. Eräs hauska hetki oli, kun host-serkkuni poikaystävä esitteli itsensä sanomalla ”my name is Jesus” (lausuen sen englantilaisittain), mikä on heille ilmeisesti ihan normaalia (koska täällä on oikeasti aika palkon Jeesus-nimistä porukkaa), mutta meidän suomalaisten korviimme se kuulosti aika hassulta xD.

Sinä iltana oli myös ensimmäinen kerta, jolloin menin kylämme kirkkoon.
 Se oli sisältä todella hieno, ollakseen niinkin pienen kylän kirkko,
melkeimpä jopa vähän liioiteltu.

Siskoni Suomesta jäi meille sinä iltana yöksi, ja muu perheeni lähti nukkumaan vuokrakämppäänsä Culleraan. Menimme siskoni kanssa vielä illalla hetkeksi ulos kavereitteni kanssa, niin että siskoni sai vähän makua espanjalaisesta illanvietosta. Hän oli kylläkin ihan väsymyksestä kuollut, mutta sehän vain kuuluu asiaan täällä xD. Seuraavana aamuna heräsimme ja söimme kunnon maittavan aamupuuroaamiaisen takapihallamme auringon lämmössä, mikä oli jotain todella ihanaa ja virkistävää. Sitten lähdimme pienelle lenkille, mikä oli sinänsä virhe, koska oli jo niin kuuma, että hyvä kun en käpertynyt rusinana sinne lenkkipolulle. Sitten tulikin jo muu perheeni meille, ja söimme yhdessä paellaa host-perheeni ja perheeni kanssa. Myös ystäväni Maria oli mukana, ja maittavan ruoan jälkeen pelasimme kaikki yhdessä pöytäjalkapalloa, ensin Suomi-Espanja –ottelu, ja myöhemmin muita variaatioita. Se oli kyllä hauskaa (ja äänekästä) puuhaa! Sitten esitimme vielä perheelleni bolero –nimistä espanjalaista perinnetanssia, jota olimme opetelleet koulussa, ja yritimme myös opettaa sitä halukkaille. Iltapäivä sujuikin siinä vallan mukavasti, ja sen päätteeksi menimme vielä pienelle kävelylle appelsiiniviljelmille.

          Kävelylenkin jälkeen päätimme vielä mennä katsomaan erästä juhlamuseota viereisessä kylässä, mutta siellä järjestettiinkin muotinäytös vanhanaikaisista hääpuvuista, eikä varsinainen näyttelyösio ollut auki. Päätimme siis jäädä katsomaan hetkeksi muotinäytöstä, jossa esiteltiin hääpukuja 1900-luvun alusta 2000-luvulle saakka.

          Päivä oli erittäin lämmin, tapahtumatäyteinen ja hyvätunnelmainen, ja sen kruunasi vielä yhden kaverini synttärit, joihin osallistuin siskoni kanssa kun muu perheeni oli jo lähtenyt heidän asunnolleen. Yksi erittäin hyvistä kavereistani, Diana, täytti 17 vuotta. Järjestimme hänelle yllätyssynttärit, vaikkakin hän osasi jo aika lailla aavistaa sen, sillä yllätyssynttäreiden järjestäminen on meidän kaveriporukkamme tapa. Meillä oli oikein hauskaa, kun söimme, tanssimme ja otimme kuvia hänelle tehdyssä Frozen-aiheisessa kuvakehyksessä!

Siinä oli paellaa koko porukalle.

Paljon onnea Diana!

Sunnuntai olikin sitten viimeinen päivä, kun perheeni Suomesta oli täällä. Aamulla he tulivat hakemaan minua ja Ainoa, ja kävimme katsomassa ensimmäistä kylässäni järjestettävää pääsiäisviikon paraatia, joista kerron tarkemmin seuraavassa postauksessani (jonka toivon saavani kirjoitettua pian!!). Oli siis palmusunnuntai, ja perinteen mukaan järjestettiin paraati, jossa ihmiset kantoivat tietyllä metodilla valmistettuja valkoisia palmunoksia ja oliivinoksakimppuja (jotka muistuttivat aika lailla saunavihtoja). Mekin saimme omamme!

          Paraatin jälkeen menimme kahden perheeni kanssa jäähilejuomille erääseen baariin, ja perheeni Suomesta sai maistaa ensimmäistä kertaa horchataa, joka on perinteinen juoma täällä Valenciassa. Sen jälkeen menimme meille, jossa perheeni hyvästeli host-perheeni, ja me lähdimme (siis suomalainen perheeni ja minä) Culleraan viettämään päivää rannalle. Minä en ollut aikaisemmin käynyt Culleran rannalla, ja se oli mielestäni oikein kiva paikka! Vaikkakin itse Cullera oli kaupunkina aika ruma, sillä kaikki rakennukset oli vain nopeasti kyhätty mahdollisimman korkeiksi ja turisteja vetäviksi. Ranta ja maisemat olivat kuitenkin hienot, vaikkakin se rannan osa, mihin me menimme, oli aika turistipainotteinen. Vielä se ei kuitenkaan ollut mitenkään täynnä, koska turistikausi ei ollut vielä kunnolla alkanut.

          Olen ollut täällä Espanjassa nyt jo seitsemän kuukautta, mutta en ollut vielä kertaakaan mennyt rannalle saatika sitten uinut meressä. Host-perheeni sanoi, että vesi olisi vielä kylmää, mutta ei se ollut! Ihan hyvin pystyi uiskentelemaan ihan pitkiäkin aikoja, kunhan ensin vain tottui veden lämpötilaan! Minä, Sebu ja iskä ainakin viihdyimme siellä vaikka kuinka kauan!

          Lounaaksi päätimme ostaa perinteisen bocadillon sijaan crepejä, joita myytiin eräässä pikku puodissa. Se oli mukavaa vaihtelua, ja ne olivat tosi hyviä! Kruunasimme vielä rantapäivän menemällä erääseen tosi söpöön jätskibaariin, josta jokainen sai herkulliset jätskit. Sen jälkeen menimme kämpille, ja perheeni pakkasi kamansa, minkä jälkeen lähdimme vielä syömään illallista. Kohtasimme taas saman ongelman: melkein mikään paikka ei ollut vielä auki. Onneksi kuitenkin löysimme yhden paikan, minkä ruoka ei kyllä ollut ihan gourmet-tasoa, mutta vältti siinä missä muukin. Kaikkein tärkeintä oli, että olimme siellä kaikki yhdessä, ja nautimme illallista vielä viimeisen kerran tuleviin kahteen ja puoleen kuukauteen. Tunnelma ei ollut mitenkään haikea, ainakaan minun mielestäni, niin kuin ehkä silloin, kun olin vasta lähdössä Espanjaan, vaan iloinen tästä jälleennäkemisen mahdollisuudesta. Näemmehän kuitenkin toisemme taas niin pian, varsinkin kun ainakin minulla tämä aika tuntuu huitelevan ohitse pikajunan vauhtia.

          Illalla vanhempani heittivät vielä minut tänne Espanjan kotiini, ja sanoivat vielä heipat host-perheelleni ja minulle. Nyt se ei kuitenkaan tuntunut pahalta, niin kuin ennen tänne tuloa, vaan ilmassa oli vain hyvälaatuista odottamisen tunnelmaa siitä, että kohtahan me taas nähdään! Minulla oli kyllä aivan loistava viikko, ja toivon, että heilläkin oli!

Siinä onkin sitten multiperhepotretti! <3

Olen muuten todella pahoillani, että nämä kirjoitukset tulevat erittäin jäljessä aikataulusta! Yritän kiriä jossain kohtaa, mutta viime aikoina on tapahtunut niin paljon kaikkea, että niistä voisi kirjoittaa vaikka romaanin! Yritän kuitenkin hieman tiivistellä xD.

Adios y hasta luego

-Anna