Espanjalaista koulunkäyntiä ja Valencian tutkimusretki

Hola!

Nyt on sitten tullut kuukausi vietettyä täällä Espanjan auringon alla. Kaikki on lähtenyt mielestäni hyvin käyntiin, ja minulla on ollut oikein hauskaa, mutta alan pikkuhiljaa aavistella ensimmäisen ns. "ikävävaiheen" alkamista. Tällä hetkellä kaipaan esimerkiksi ruisleipää niiiin paljon! Täällä syödään samaa patonkia päivästä toiseen, esim. lounaaksi minulla on aina sama (hyvä kylläkin) leipä, joka alkaa jo pikkuhiljaa tursuta korvista ulos... Ja näen lähes joka yö unta, että olen joko tullut takaisin Suomeen tai olen vasta lähdössä tänne Espanjaan. Mutta siis, orientaatioleirin mukaan tämä on kaikki varsin normaalia, eikä se ikävä minua vielä sinänsä vaivaa, koska minulla on niin paljon tekemistä koulun ja harrastusten kanssa, etten edes ehdi kauheasti ikävöidä.

Tästä siirrynkin sitten smoothisti päivän aiheeseen, eli espanjalaiseen kouluun. Juuh, se on siis hyvin erilaista suomalaiseen kouluun verrattuna, mikä ei varmaankaan ole yllätys kenellekään. Ensinnäkin, tunnit kestävät 55 minuuttia, ja välitunteja on päivässä vain kaksi (ja tämäkin ilmeisesti vaihtelee eri koulujen välillä). Tämä siis tarkoittaa sitä, että ensimmäiset kolme tuntia pidetään yhteen putkeen ilman minkäänlaista taukoa. Sitten on puolen tunnin välitunti, jonka aikana syödään lounas (joka siis tietenkin otetaan mukaan kotoa). Välitunnin jälkeen on taas kaksi tuntia putkeen, sitten taas 20 min välkkä ja lopuksi vielä päivästä riippuen yksi tai kaksi tuntia. Oppituntien pituudet ja määrä ovat melko samanlaisia kuin monilla Suomen yläasteilla, mutta yhden vuoden lukiossa olon aikana ehdin jo tottua pitempiin tunteihin (ja siihen, että päivässä on vain kolme-viisi tuntia). Myös välitunnittomuus tuntuu hieman oudolta, mutta toisaalta mukavalta, koska laiskana ihmisenä nautin siitä, ettei minun tarvitse pomppia luokkien ja välituntialueiden välillä koko ajan, vaan voin istua samassa luokassa vaihtamatta paikkaa (kyllä, täällä ei myöskään vaihdeta luokkia usein, vaan opettaja tulee oppilaiden luokse).

Koulumme IES Guadassuarin julkisivu

Espanjalainen lukio kestää siis kaksi vuotta. Pääpiirteissään näille kahdelle vuodelle voi valita joko ns. tiedelinjan taikka kirjallisuus/kielet -linjan. Minä käyn täällä nyt siis bachilleraton (eli lukion) ensimmäistä kurssia kirjallisuuslinjalla. Tämä tarkoittaa, että minulla on kaikille pakolliset aineet, eli filosofia (outoa, että pakollista...), valencian kieli, espanja, liikunta, englanti ja "tutoria" (joka siis vastaa hieman Suomen lukioiden RO-tuokioita ja on näin ollen maailman turhin tunti viikossa) ja kirjallisuus/kielet -linjan oppiaineita, eli latinaa, kreikkaa (näitä kieliähän on sitten mukava opiskella kielellä jota ei ymmärrä :))),  historiaa, kuvista ja oppiainetta nimeltä cultura científica, jossa käsittelemme ajankohtaisia tiedeuutisia yms. Valencianon kielestä olen tällä hetkellä saanut vapautuksen, eli minun ei tarvitse osallistua oppitunneille eikä tehdä läksyjä tai kokeita. Espanjan tunneilla en myöskään voi tehdä paljon mitään, sillä onhan se vähän vaikeaa ruveta analysoimaan tekstilajeja yms. vieraskielisestä tekstistä. Äitini Suomesta kuitenkin lähetti minulle Suomesta ostamansa espanjan perusteet sisältävän oppikirjan ja siihen liittyvän harjoituskirjan (kiitos paljon siitä!! <33), joiden tehtäviä olen sitten tehnyt espanjantunneilla.

Suuri ero, jonka huomaan espanjalaisen ja suomalaisen opetustekniikan välillä on se, ettei täällä Espanjassa tehdä juuri ollenkaan ryhmätöitä. Oppitunnit koostuvat täällä lähinnä läksyjen tarkastuksesta (johon menee aina valtavasti aikaa) ja opettajan höpötyksestä satunnaisilla oppilaille esitetyillä kysymyksillä höystettynä. Englannin tunnilla olemme yhden ainoan kerran tämän kuukauden aikana tehneet puheharjoituksen parin kanssa, ja kreikan tunnilla pelasimme kerran lautapeliä joukkueittain, mutta siihen se ryhmätyöskentely sitten jääkin.

Vielä yksi asia, johon ehdin tottua ensimmäisen lukiovuoteni aikana on se, että koulun alueelta voi poistua koska tahansa. Välkällä voi esimerkiksi käydä kaupassa tai ruokatunnilla Subissa. Mutta täällä Espanjassa koulun alueelta yksin ilman lupaa poistuminen on varmaankin se rikoksista pahin. Koulua ympäröivät metalliaidat, jotka ovat päivisin aina kiinni. Kaikkein naurettavinta on, ettei koulun alueelta saa poistua ILMAN VANHEMPAA, vaikka tämä vanhempi olisi antanut siihen luvan. Siispä torstaisin, kun meillä olisi viimeinen tunti valenciaa eikä minun tarvitsisi osallistua tunnille, vaan voisin lähteä kotiin, en yllätys yllätys saakaan lähteä, ellei jompikumpi vanhemmistani tule hakemaan minua koulusta (siis keskellä päivää, jolloin yleensä ihmiset ovat töissä!!!) :))). En, vaikka vanhempani erikseen ilmoittaisivat koululle, että heidän puolestaan se olisi ok. Kaiken kukkuraksi kotini on noin 50 m päässä koulustani... voiko turhauttavampaa olla?!

Okei, se siitä rageemisesta. Tähän väliin pieni tietoisku espanjalaisista outouksista: Kaikilla täällä on sama nimi! Lukiessani espanjan oppikirjoja Suomessa, luulin, että samojen nimien käyttö johtuu vain kirjantekijöiden mielikuvituksen puutteesta, mutta ei. Itse asiassa en ole tähän mennessä tavannut vielä yhtäkään Pedroa, ja vain yhden Jorgen, yhden Jesuksen ja yhden Carmenin. Sen sijaan jo pelkästään meidän luokallamme, jolla on 35 oppilasta, on neljä Albaa, kolme Mariaa, kaksi Vanessaa, kaksi Elenaa, kaksi Maria (nimi on siis Mar=Meri), kaksi Vicenteä ja kaksi Andreaa. Ja nämä siis ovat vain meidän luokkamme oppilaat. Sen lisäksi tiedän vielä kaksi Vicenteä lisää, kaksi Elenaa lisää, kaksi Lauraa (siis joista toinen on meidän luokalla ja toinen on latinanopettajani), kaksi Beatrizia, kaksi Ireneä, kolme Paulaa... jne. Olisi varmaan lyhyempi lista, jos kirjoittaisin vain niiden henkilöiden nimet, joiden kaimoja en ole vielä tavannut.

Tähän loppuun vielä pikaiset kuulumiset: Viime viikon perjantaina en oikeastaan tehnyt juuri mitään. Host-siskoni Paula oli kipeänä, ja vietimme iltaa katsomalla Once Upon a Time -sarjaa Netflixistä (täällä Espanjan Netflixissä on viisi kautta OUAT:ia, ja kuudennesta kaudesta tulee joka viikko uusi jakso!!!). Lauantaina minulla oli aamulla orkesteriharkat. Päivällä leivoimme host-äitini ja Paulan kanssa pieniä marsipaanihedelmiä, jotka paistettiin uunissa (aluksi ne maistuivat minusta oudoilta, mutta muutaman maistettuani aloin pitämään niistä). Iltapäivällä lähdimme host-isäni kanssa Valencian kaupunkiin tutkimaan kaupunkia. Ajoimme sinne avoautollamme, jonka kyydistä oli kätevä katsella Valencian nähtävyyksiä ulkopuolelta. Valencia on oikein kaunis kaupunki sekä modernilta, että vanhalta puolelta. Kaupungin halki kiemurtelee kuivatettu joki (joka siis kuivatettiin tulvaongelmien vuoksi muistaakseni 50- tai 60-luvulla), joka on nyt täytetty viheriöivillä puistoilla, lenkkipoluilla ja urhelukentillä. Kävimme Santa María de Valencian katedraalissa, jossa oli jonkun pyhän Vicentin käsi (yäk!) ja jonka kellotorniin kiipesimme (207 askelmaa). Kävimme myös muutamissa muissa kirkoissa pikaisesti, sekä yhdessä museossa. Host-isäni vei minut myös jäätelölle paikkaan, jossa hän oli kuulemma aina käynyt pienenä.

Marsipaanihedelmiä tekemässä

Ja tässä maukas (ja söpö!) lopputulos

Pieni pala modernia Valenciaa

Ja tässä pienen söpön luostarin "pieni ja yksinkertainen"
kirkko

Santa María de Valencia ulkoa...

...ja sisältä

Ja tässä, hyvät ystävät, on sen jonkun pyhän
Vicentin vasen käsivarsi. 

Valencia katedraalin tornista nähtynä

Tällä kellolla oli joku hieno nimi,
jota en nyt sitten tietenkään muista.

Tornien aina niin mukavat
ahtaat kierreportaat 

Santa Marían pääovet

Eräässä museossa

Jätskillä <3

Valencia illalla (ja mä)

Illalla lähdimme käväisemään kotona syömässä, ennen kuin lähtisimme taas Valenciaan katsomaan suurta ilotulitusta. Paluumatkan tunnelma oli jokseenkin upea. Pakko myöntää, että vuosi sitten tähän aikaan en osannut kuvitellakaan, että vuoden päästä istuisin 120km/h ajavan avoauton kyydissä moottoritiellä Espanjan yössä kuunnellen kasarimusaa tukka hulmuten!

Illalla tosiaan menimme host-isäni siskon luokse Valenciaan katsomaan ilotulitusta, joka oli kyllä todella hieno! Minua jo varoiteltiinkin siitä, että kun espanjalaiset ilotulittavat (onkohan se edes mikään sana...), he tekevät sen oikein kunnolla ja kuuloaistia säästelemättä!

Hahaa Valenciassa on Suomenkatu!!

Kunnon ilotulitteita maasta
taivaaseen (kirjaimellisesti)

Eikä ollut mikään ihan pieni meteli...

Sunnuntaina menimme katsomaan host-siskoni Irenen konserttia, jossa hän siis soitti yhdessä orkesterinsa kanssa. Myöhemmin iltapäivällä menin kaverini Marian kanssa pelaamaan padelia, joka on hieman tenniksen kaltainen peli. Ei siitä oikein tullut mitään, kun ei meistä kumpikaan osannut pelata, mutta niin kuin täällä olen tähän mennessä jo niin monesti kuullut: poco a poco.

Irenen konsertissa

Ja konsertin jälkeen (ja minullahan
tietenkin suomalaisena on aina kylmä...)

Seuraava kunnon loma meillä on täällä vasta jouluna, mutta onneksi täällä on paljon kaikenlaisia pikku fiestoja, jotka ovat vapaapäiviä. Onneksi myös huomenna keskiviikkona on sellainen, joten voin nukkua rauhassa ja näyttää huomenna vähemmän zombielta.

Hauskaa huomista työpäivää teille! :D

-Anna