Tunneliretki Requenaan

Hola!

Nyt ollaankin sitten jo yli puolen välin tätä vaihtovuotta. Kääks! Vaikka sitä paljon varoiteltiin, en osannut ajatella, että tämä tulisi menemään näin nopeasti! Onneksi minulla on kuitenkin vielä neljä kuukautta jäljellä!

Ei nyt perjantaina, vaan 10.2., menimme host-perheeni kanssa syömään lounasta Valenciaan juhlistaaksemme jo hieman etukäteen host-äitini syntymäpäiviä. Host-vanhempani olivat valinneet nimenomaan erään tietyn paikan, joka olisi meille yllätys. Niinpä ajelimme ensin Valencian halki, kunnes saavuimme eräälle thaimaalaiselle ravintolalle. Minä jo vähän osasin jo aavistellakin kohdettamme, sillä host-siskoni on lähdössä ensi vuonna Thaimaahan vaihto-oppilaaksi, joten ymmärrettävästi host-perheeni espanjalaisille (tai ainakin minun host-perheelleni) tyypilliseen tapaan haluavat valmistautua kunnolla. Ruoka ravintolassa oli oikein maukasta! Itseäni on vähän jäänyt harmittamaan se, kun viimeksi Thaimaassa käydessäni olin niin nirso ruokien suhteen, ja söin melkein joka kerta vain sandwicheja tai hampurilaisia… Mutta nyt sain uuden mahdollisuuden! (vaikka tiedän kyllä, että näissä ravintoloissa se ruoka ei ole aivan sellaista kuin itse paikan päällä).

          Ravintolan omisti pariskunta, joista toinen oli Espanjasta ja toinen Thaimaasta. Minun host-vanhempani kertoivat tarjoilijalle Irenen tulevasta vaihtovuodesta, ja ruokailun jälkeen ravintolan thaimaalainen omistaja/kokki tuli juttelemaan meille. Hän sanoi, että voisi ilomielin antaa perheelleni hänen ystäviensä numeroita ja voisi vaikka itsekin tavata uudelleen Irenen kanssa, jotta voisi opettaa hänelle pari sanaa thaita ja kertoa joistain paikallisista tavoista. Minä seurasin keskustelua vierestä suu auki ihmetellen, miten maailmassa on vielä noin kivoja ihmisiä, jotka ihan ventovieraille alkavat tarjota kielenopetusta, mutta myöhemmin sain kuulla, että tällaisen henkilön löytäminen oli ollut host-vanhempieni mielessä jo alusta alkaen. Ilmeisesti tämäkin on vain osa espanjalaista avointa luonnetta.

Thaimaalaisen ravintolan ruoka oli todella herkullista!

Lauantaina menin ensiksi aamulla kuoroharjoituksiin, joiden jälkeen lähdin junalla taas Valenciaan. Junassa tapasin tänne nyt tammikuussa tulleen australialaisen AFS vaihtarin, joka asuu aivan viereisessä kylässä. Juttelimme yhdessä koko matkan, ja perillä tapasimme tutorimme Carlan, jonka kanssa menimme lounaalle. Juttelimme kuulumisiamme, kaikki jo sujuvalla espanjalla, ja vaihdoimme kuulumisia ja kokemuksia. Ruuan jälkeen käppäilimme hieman ympäri keskustaa, ja kävimme ex tempore museossa, jossa oli antiikin Rooman aikaisten rakennelmien jäänteitä (Aboa Vetuksen tyyliin). Minusta on vieläkin vain niin uskomatonta, että jotain niin vanhaa on voinut säilyä tähän päivään asti! Ja samaa mieltä oli australialainen ystäväni Matilda. Myöhemmin kuljeksimme yhdessä Valencian keskustassa kaikkia ihania vanhanaikaisia taloja ihastellen. 

Valencian katedraalin aukio.

Ja Valencian katedraali (aiemminkin jo eiintynyt postauksissani)

Valencian kauppahalli  

Matilda ja minä olimme kunnollisia turisteja ja yritimme kuvata kaikkea mahdollista :D

Valentian, eli antiikin Rooman aikaisen Valencian jäänteitä

Tämä oli ilmeisesti roomalainen kylpylä joskus ennen muinoin...

...Ja heti sen vierestä löytyikin sitten hautausmaa.

Minä vain niin rakastan näitä ihania taloja, joita on koko Valencian keskusta täynnä!

<3<3!!!

Matilda pysähtyi kysymään, että miksi tuolla on ankka päässä...?

Illalla menimme yhdessä kavereideni kanssa Alziraan (läheiseen pieneen kaupunkiin) McDonaldsiin syömään (mikä täällä on aika luksusta). Olen syönyt nyt lähiaikoina kyllä aivan liikaa roskaruokaa, enkä ymmärrä, miten nämä paikalliset täällä pysyvät niin laihoina vaikka syövät varmaan vielä enemmän kuin minä! xD Jälkiruoaksi tilasimme kuuluisat McFlurryt, jotka ovat kyllä todella herkullisia!

Sunnuntaiaamuna lähdin host-vanhempieni kanssa noin puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevan Corberan kylään, jossa järjestettiin markkinat. Nämä markkinat ovat kuulemma kuuluisia tuoreesta hedelmä- ja vihannesvalikoimastaan. Siellä kyllä olikin ihanan näköisiä tuoreita hedelmiä, joiden joukkoon kuuluivat kevään ensimmäiset mansikat. Ja mitkä hinnat! En tainnut nähdä yhtäkään tuotetta, jonka kilohinta olisi ollut yli kolme euroa! Esimerkiksi niiden mansikoiden kilohinta taisi juuri olla sen kolme euroa, kun Suomessa pulitat litrasta kuusi. Markkinoilla oli myös ihan tavallisten ruoka- ja vaatekojujen lisäksi kirpputorikojuja, joiden joukkoon kuului mitä epämääräisimpiä asioita. Siellä oli tavaraa rikkinäisistä radioista ja imureista vanhoihin kaukosäätimiin (ilman telkkaria) ja paripuoliin kenkiin. En kyllä tajua, kuka sellaista roinaa ostaa, mutta eihän sitä näistä espanjalaisista koskaan tiedä ;D.

Siinä olisi muun muassa vanhoja kaukosäätimiä tarjolla...

Ja siinä... ööö... kenkiä?

...ja eläimiäkin löytyy...

Parasta olivat ihanat hedelmät ja vihannekset!

Maisemat olivat myös aika hienot! 

Sunnuntai-iltapäivällä harjoittelimme taas akrobatiaesitystämme, joka on kotitehtävämme liikunnasta. Esitämme teoksemme nyt maanantaina, ja omamme on vielä aika lailla kesken… Mutta eiköhän me siitä jotenkin hengissä selvitä! Illalla tein ensimmäisen tortilla de patatasini, mikä on siis hyvin tyypillinen ruoka täällä Espanjassa. Se on eräänlainen peruna-sipulimunakas, ja sen valmistuksessa on muutama kikka, jotka opin nyt tuona sunnuntaina. Ihan hyvä siitä ilmeisesti tuli, kun se katosi melkein kokonaan jo samana iltana. :D

Maanantaina 13.2. oli host-äitini viralliset synttärit. Tein hänelle syntymäpäivälahjaksi täytekakun, johon laitoin, ah, niin ihania pakastevadelmia (en ollut saanut marjoja varmaan sitten Suomesta lähtöni). Minulla oli kuitenkin hieman ongelmia rakkaan Thermomixini kanssa. Thermomix on siis eräänlainen monitoimikone, jolla voi sekoittaa, murskata, keittää ja tehdä ties mitä muuta. Minun suomalaisille aivoilleni se oli kuitenkin hieman hankala, kun en oikein tiennyt, millä nopeudella ja kuinka kauan minun sitä piti pyörittää, jotta olisin saanut vatkattua munat ja sokerin vaahdoksi. Aikaisemmin olin nimittäin yrittänyt vatkata sillä kermaa, minkä tuloksena oli vain ollut ällöttävää kerma-voisekoitelmaa. Nyt sitten vatkasin niitä hemmetin munia sillä varmaan 45 minuuttia, eivätkä ne vain suostuneet vatkautumaan. Sitten pyysin vihdoin ja viimein host-vanhemmiltani apua, ja he sanoivat, että salaisuus on hitaassa vatkaamisessa. Loppujen lopuksi sain munani vatkattua ja kakun uuniin, ja myöhemmin onnistuin jopa kerman vatkaamisessa!

Tässä suurin viholliseni keittiössä

Kakkusaattue

Toinen kakku minun ja toinen Paulan käsialaa :D

Ja tässä myös synttärisankari pääsi kuvaan xD

Illan päätteeksi menimme syömään illallista kiinalaiseen ravintolaan.

Torstaina sain idean leipoa laskiaispullia. En ole kyllä ihan varma, milloin se laskiainen oli, mutta eikös se yleensä helmikuussa ole? Niinpä tein pullataikinan, johon ei luojan kiitos tarvittu Thermomixia, ja sain aikaan ihan hyvän satsin pullia. Näytin host-perheelleni, miten niitä syödään laiskiaisena kermavaahdon ja hillon kanssa, ja siitähän host-perheeni vasta innostui, ja alkoi seuraavina päivinä syödä pullia aamu- ja välipalaksi niin, että tunkivat sinne väliin vaikka mitä, kuten esimerkiksi kinkkua ja juustoa tai hunajaa ja luonnonjugurttia. Mikäs siinä, tulipahan pullastakin tehtyä espanjalainen versio! :D (ja se jugurtti ja hunaja oli oikeasti aika hyvää, mutta lievästi sanottuna aika vaikea syödä sotkematta :’D)

Laskiaispullien valmistusta.

Viime viikon perjantaina vietimme mukavaa leffailtaa kavereideni Lauran ja Dianan kanssa. Katsoimme elokuvan 50 Shades of Grey, sillä seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä katsomaan sen kakkososa. Totta puhuen se leffa oli kyllä todella outo, eikä kyllä todellakaan lukeutunut leppareihini, mutta nytpähän ainakin tiedän, mistä kaikki aina puhuvat. :D

Lauantaina lähdimme aamulla host-perheeni kanssa retkelle Requenan kylään Castelloniin. Se kylä on tunnettu lihatuotannostaan ja viineistään, sekä sen vanhoista maanalaisista tunneleistaan. Host-siskoni Irene käy erityisillä matikankursseilla yliopistolla, ja tämä oli oikeastaan hänen ja hänen luokkatoveriensa luokkaretki, mutta sinne sai myös tällä kertaa tulla heidän perheensä mukaan. Aluksi menimme vanhaan kirkkoon, joka oli kuitenkin tehty ihan tavalliseksi näyttelytilaksi. Siellä oli pystyssä näyttely erilaisista geometrisistä muodoista ja pinnoista. Näytteillä oli muun muassa 3D-printterillä tehtyjä geometrisiä otuksia.

          Sittemmin Irene jäi opiskelemaan lisää geometriaa luokkansa kanssa, ja me muut lähdimme tutkimaan Requenaa. Menimme ensiksi paikallisille markkinoille tutkailemaan, mutta en kuitenkaan raaskinut ostaa mitään. Sitten kävimme Requenan linnan alle kaivetuissa tunneleissa, jotka Requenan valloittamista yrittäneet olivat rakentaneet asettaakseen sinne pommeja ja räjäyttääkseen koko linnan. Sittemmin luolia oli käytetty muun muassa sienten viljelykseen. xD

          Luolien jälkeen kävimme eräässä kuuluisassa kirkossa, joka tuhoutui pahoin joissain pommituksissa. Nyt kirkko oli kuitenkin restauroitu, ja siinä yhdistyivät mielestäni hienosti vanha ja moderni arkkitehtuuri! Sen erikoisuutena oli, että vanhan holvikaton suuria reikiä ei ollut korjattu, vaan niiden päälle oli yksinkertaisesti rakennettu lasikatto, josta auringonvalo pääsi täyttämään koko huoneen.

          Kirkon jälkeen kaappasimme mukaamme Irenen ja kävimme vielä Requenan kuuluisien viinikellarien museossa. Museo koostui ikivanhoista luolista ja tunneleista, joita oli ennen vanhaan käytetty ties mihin tarkoituksiin, muun muassa viinin, ruuan ja ihmisten luiden säilytykseen (ei kuulemma näiden kaikkien yhtä aikaa). Erikoisinta näissä luolissa olivat suuret viiniruukut, jotka oli jätetty tunneleihin ilmeisesti koskemattomina. Ne olivat korkeampia kuin täysikasvuiset miehet!

          Luolareissun jälkeen käppäilimme vielä hieman kaupungilla, sillä ilma oli aivan upea! Pian kuitenkin väsyimme aamuisen aikaisen herätyksen painaessa päälle, ja lähdimme takaisin kotiin.

Eräästä kirkosta oli tehty näyttelytila, jossa nyt pidettiin näyttely geometriasta. 

Siellä kerrottiin mm. millaisia kaavoja tietynlaisten muotojen
 tekemiseen tarvitaan. (Tuon selittäjäjäbän olisi kyllä pitänyt pestä hiukset...)

Siellä oli myös näytilla 3D-tulostimella tehtyjä kuvioita.

Ja tässä on tuo samainen kirkko ulkopuolelta. 

Requenan markkinat.

Requenan linnan alla olevien tunneleiden suu.

Ja sitten itse tunnelit.

Tässä on Requenan linna, joka valitettavasti oli kiinni. 

Suuri osa Requenan taloista oli maalattu valkoisiksi, mikä on
 kuulemma perinteinen tapa pitää kesällä talot mahdollisimman viileinä. 

Maisemaa kuuluisille viinipelloille. 

Tässä on se lasikattoinen kirkko. Sitä ei enää nykyään käytetä
 uskonnollisiin tarkoituksiin, vaan se on ennemminkin museo. 

Katto oli aika vaikuttava, ja oli hauska, miten koko
rakennuksessa yhdistyi niin uusi kuin vanhakin.

Sitten käväisimme niissä toisissa luolissa, joissa säilytettiin mm. viiniä ja viljaa.

En ihan saanut selvyyttä, kuinka vanhoja nuo viinitynnyrit olivat,
mutta todella hyvin ne olivat säilyneet kaikki nämä vuodet! 

Käppäilyä Requenassa

Requenan härkätaisteluareenan lippuluukulla. Liput ovat kuulemma aina erihintaisia
 riippuen siitä, ostatko aurinko (sol)- vai varjopaikan (sombra) (varjo on siis kalliimpi,
koska silloin ei häikäise silmiin).

Illalla Laura ja hänen kaverinsa olivat kutsuneet minut heidän kanssaan elokuviin katsomaan 50Shades darker –elokuvaa. Ensin menimme syömään italialaiseen ravintolaan, jossa tilasimme kaikki pitsaa. Täällä on todella outoa, jos tykkäät ananaksesta pitsassasi, mutta onneksi löysin hengenheimolaisekseni Martan, joka ainoana kaveriporukastaan tykkää ananaksesta pitsassaan!

          Tämä 50 Shadesin toinen osa oli huomattavasti ensimmäistä parempi! Ei sekään ehkä aivan ykkössuosikikseni noussut, mutta sai asemat kategoriassa ”ihan hyvät, voisi katsoa uudelleen”. :D Joka tapauksessa minulla oli hauska ilta, ja oli kiva tutustua taas uusiin mukaviin ihmisiin!

Pitsaa ananaksella!!! <3<3

Sunnuntaina nukuin sinne jonnekin yhteen asti päivällä, ja sitten taas iltapäivällä harjoittelimme akrobatiaesitystämme. En ole kyllä aivan varma siitä, tuleeko siitä yhtään mitään, mutta ainahan voi toivoa. XD Oikealla asenteella mikään ei ole mahdotonta (toivon)!

Tähän loppuun vielä taas pieni espanjalainen fakta: Täällä on kouluissa vielä käytössä tapa, jonka luulin kuolleen sukupuuttoon viimeistään isovanhempieni sukupolven aikana. Täällä toimii nimittäin oikeasti vielä rangaistusmetodina se, että pitää kopioida jokin lause, esimerkiksi ”Muistan seuraavalla kerralla tuoda opiskeluvälineeni kuvaamataidontunnille”, vaikkapa 30 kertaa paperille ja antaa se paperi sitten opettajalle. Toinen host-siskoni kertoi, että koko hänen luokkansa piti kirjoittaa koulun kymmenen sääntöä kymmenen kertaa, mikä on siis sata lausetta!!! Tähän minä kyllä vain totean, ettei siinä ole mitään järkeä. Mitä sinä muka opit siitä, että kirjoitat jonkun lauseen miljoona kertaa johonkin. Okei, teoriassa siinä voi ehkä tulla käsi kipeäksi ja myöhemmin yhdistää tämän kivun huonoon käytökseen (? xD), mutta oli kyllä minusta vähän hassua. Minä luulin, että niin tehdään vain the Simpsonien alkutekstissä. xD

Hei ja tässä vielä yksi luokassamme vallitseva tapa: grillaamme aina
 lounaamme lämpimän patterin päällä! xD <3

Siinä olikin sitten kaikki tältä kertaa. Kiitos jos taas jaksoitte lukea kaikki löpinäni! :D

Adios y hasta luego!

-Anna