Tunneliretki Requenaan

Hola!

Nyt ollaankin sitten jo yli puolen välin tätä vaihtovuotta. Kääks! Vaikka sitä paljon varoiteltiin, en osannut ajatella, että tämä tulisi menemään näin nopeasti! Onneksi minulla on kuitenkin vielä neljä kuukautta jäljellä!

Ei nyt perjantaina, vaan 10.2., menimme host-perheeni kanssa syömään lounasta Valenciaan juhlistaaksemme jo hieman etukäteen host-äitini syntymäpäiviä. Host-vanhempani olivat valinneet nimenomaan erään tietyn paikan, joka olisi meille yllätys. Niinpä ajelimme ensin Valencian halki, kunnes saavuimme eräälle thaimaalaiselle ravintolalle. Minä jo vähän osasin jo aavistellakin kohdettamme, sillä host-siskoni on lähdössä ensi vuonna Thaimaahan vaihto-oppilaaksi, joten ymmärrettävästi host-perheeni espanjalaisille (tai ainakin minun host-perheelleni) tyypilliseen tapaan haluavat valmistautua kunnolla. Ruoka ravintolassa oli oikein maukasta! Itseäni on vähän jäänyt harmittamaan se, kun viimeksi Thaimaassa käydessäni olin niin nirso ruokien suhteen, ja söin melkein joka kerta vain sandwicheja tai hampurilaisia… Mutta nyt sain uuden mahdollisuuden! (vaikka tiedän kyllä, että näissä ravintoloissa se ruoka ei ole aivan sellaista kuin itse paikan päällä).

          Ravintolan omisti pariskunta, joista toinen oli Espanjasta ja toinen Thaimaasta. Minun host-vanhempani kertoivat tarjoilijalle Irenen tulevasta vaihtovuodesta, ja ruokailun jälkeen ravintolan thaimaalainen omistaja/kokki tuli juttelemaan meille. Hän sanoi, että voisi ilomielin antaa perheelleni hänen ystäviensä numeroita ja voisi vaikka itsekin tavata uudelleen Irenen kanssa, jotta voisi opettaa hänelle pari sanaa thaita ja kertoa joistain paikallisista tavoista. Minä seurasin keskustelua vierestä suu auki ihmetellen, miten maailmassa on vielä noin kivoja ihmisiä, jotka ihan ventovieraille alkavat tarjota kielenopetusta, mutta myöhemmin sain kuulla, että tällaisen henkilön löytäminen oli ollut host-vanhempieni mielessä jo alusta alkaen. Ilmeisesti tämäkin on vain osa espanjalaista avointa luonnetta.

Thaimaalaisen ravintolan ruoka oli todella herkullista!

Lauantaina menin ensiksi aamulla kuoroharjoituksiin, joiden jälkeen lähdin junalla taas Valenciaan. Junassa tapasin tänne nyt tammikuussa tulleen australialaisen AFS vaihtarin, joka asuu aivan viereisessä kylässä. Juttelimme yhdessä koko matkan, ja perillä tapasimme tutorimme Carlan, jonka kanssa menimme lounaalle. Juttelimme kuulumisiamme, kaikki jo sujuvalla espanjalla, ja vaihdoimme kuulumisia ja kokemuksia. Ruuan jälkeen käppäilimme hieman ympäri keskustaa, ja kävimme ex tempore museossa, jossa oli antiikin Rooman aikaisten rakennelmien jäänteitä (Aboa Vetuksen tyyliin). Minusta on vieläkin vain niin uskomatonta, että jotain niin vanhaa on voinut säilyä tähän päivään asti! Ja samaa mieltä oli australialainen ystäväni Matilda. Myöhemmin kuljeksimme yhdessä Valencian keskustassa kaikkia ihania vanhanaikaisia taloja ihastellen. 

Valencian katedraalin aukio.

Ja Valencian katedraali (aiemminkin jo eiintynyt postauksissani)

Valencian kauppahalli  

Matilda ja minä olimme kunnollisia turisteja ja yritimme kuvata kaikkea mahdollista :D

Valentian, eli antiikin Rooman aikaisen Valencian jäänteitä

Tämä oli ilmeisesti roomalainen kylpylä joskus ennen muinoin...

...Ja heti sen vierestä löytyikin sitten hautausmaa.

Minä vain niin rakastan näitä ihania taloja, joita on koko Valencian keskusta täynnä!

<3<3!!!

Matilda pysähtyi kysymään, että miksi tuolla on ankka päässä...?

Illalla menimme yhdessä kavereideni kanssa Alziraan (läheiseen pieneen kaupunkiin) McDonaldsiin syömään (mikä täällä on aika luksusta). Olen syönyt nyt lähiaikoina kyllä aivan liikaa roskaruokaa, enkä ymmärrä, miten nämä paikalliset täällä pysyvät niin laihoina vaikka syövät varmaan vielä enemmän kuin minä! xD Jälkiruoaksi tilasimme kuuluisat McFlurryt, jotka ovat kyllä todella herkullisia!

Sunnuntaiaamuna lähdin host-vanhempieni kanssa noin puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevan Corberan kylään, jossa järjestettiin markkinat. Nämä markkinat ovat kuulemma kuuluisia tuoreesta hedelmä- ja vihannesvalikoimastaan. Siellä kyllä olikin ihanan näköisiä tuoreita hedelmiä, joiden joukkoon kuuluivat kevään ensimmäiset mansikat. Ja mitkä hinnat! En tainnut nähdä yhtäkään tuotetta, jonka kilohinta olisi ollut yli kolme euroa! Esimerkiksi niiden mansikoiden kilohinta taisi juuri olla sen kolme euroa, kun Suomessa pulitat litrasta kuusi. Markkinoilla oli myös ihan tavallisten ruoka- ja vaatekojujen lisäksi kirpputorikojuja, joiden joukkoon kuului mitä epämääräisimpiä asioita. Siellä oli tavaraa rikkinäisistä radioista ja imureista vanhoihin kaukosäätimiin (ilman telkkaria) ja paripuoliin kenkiin. En kyllä tajua, kuka sellaista roinaa ostaa, mutta eihän sitä näistä espanjalaisista koskaan tiedä ;D.

Siinä olisi muun muassa vanhoja kaukosäätimiä tarjolla...

Ja siinä... ööö... kenkiä?

...ja eläimiäkin löytyy...

Parasta olivat ihanat hedelmät ja vihannekset!

Maisemat olivat myös aika hienot! 

Sunnuntai-iltapäivällä harjoittelimme taas akrobatiaesitystämme, joka on kotitehtävämme liikunnasta. Esitämme teoksemme nyt maanantaina, ja omamme on vielä aika lailla kesken… Mutta eiköhän me siitä jotenkin hengissä selvitä! Illalla tein ensimmäisen tortilla de patatasini, mikä on siis hyvin tyypillinen ruoka täällä Espanjassa. Se on eräänlainen peruna-sipulimunakas, ja sen valmistuksessa on muutama kikka, jotka opin nyt tuona sunnuntaina. Ihan hyvä siitä ilmeisesti tuli, kun se katosi melkein kokonaan jo samana iltana. :D

Maanantaina 13.2. oli host-äitini viralliset synttärit. Tein hänelle syntymäpäivälahjaksi täytekakun, johon laitoin, ah, niin ihania pakastevadelmia (en ollut saanut marjoja varmaan sitten Suomesta lähtöni). Minulla oli kuitenkin hieman ongelmia rakkaan Thermomixini kanssa. Thermomix on siis eräänlainen monitoimikone, jolla voi sekoittaa, murskata, keittää ja tehdä ties mitä muuta. Minun suomalaisille aivoilleni se oli kuitenkin hieman hankala, kun en oikein tiennyt, millä nopeudella ja kuinka kauan minun sitä piti pyörittää, jotta olisin saanut vatkattua munat ja sokerin vaahdoksi. Aikaisemmin olin nimittäin yrittänyt vatkata sillä kermaa, minkä tuloksena oli vain ollut ällöttävää kerma-voisekoitelmaa. Nyt sitten vatkasin niitä hemmetin munia sillä varmaan 45 minuuttia, eivätkä ne vain suostuneet vatkautumaan. Sitten pyysin vihdoin ja viimein host-vanhemmiltani apua, ja he sanoivat, että salaisuus on hitaassa vatkaamisessa. Loppujen lopuksi sain munani vatkattua ja kakun uuniin, ja myöhemmin onnistuin jopa kerman vatkaamisessa!

Tässä suurin viholliseni keittiössä

Kakkusaattue

Toinen kakku minun ja toinen Paulan käsialaa :D

Ja tässä myös synttärisankari pääsi kuvaan xD

Illan päätteeksi menimme syömään illallista kiinalaiseen ravintolaan.

Torstaina sain idean leipoa laskiaispullia. En ole kyllä ihan varma, milloin se laskiainen oli, mutta eikös se yleensä helmikuussa ole? Niinpä tein pullataikinan, johon ei luojan kiitos tarvittu Thermomixia, ja sain aikaan ihan hyvän satsin pullia. Näytin host-perheelleni, miten niitä syödään laiskiaisena kermavaahdon ja hillon kanssa, ja siitähän host-perheeni vasta innostui, ja alkoi seuraavina päivinä syödä pullia aamu- ja välipalaksi niin, että tunkivat sinne väliin vaikka mitä, kuten esimerkiksi kinkkua ja juustoa tai hunajaa ja luonnonjugurttia. Mikäs siinä, tulipahan pullastakin tehtyä espanjalainen versio! :D (ja se jugurtti ja hunaja oli oikeasti aika hyvää, mutta lievästi sanottuna aika vaikea syödä sotkematta :’D)

Laskiaispullien valmistusta.

Viime viikon perjantaina vietimme mukavaa leffailtaa kavereideni Lauran ja Dianan kanssa. Katsoimme elokuvan 50 Shades of Grey, sillä seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä katsomaan sen kakkososa. Totta puhuen se leffa oli kyllä todella outo, eikä kyllä todellakaan lukeutunut leppareihini, mutta nytpähän ainakin tiedän, mistä kaikki aina puhuvat. :D

Lauantaina lähdimme aamulla host-perheeni kanssa retkelle Requenan kylään Castelloniin. Se kylä on tunnettu lihatuotannostaan ja viineistään, sekä sen vanhoista maanalaisista tunneleistaan. Host-siskoni Irene käy erityisillä matikankursseilla yliopistolla, ja tämä oli oikeastaan hänen ja hänen luokkatoveriensa luokkaretki, mutta sinne sai myös tällä kertaa tulla heidän perheensä mukaan. Aluksi menimme vanhaan kirkkoon, joka oli kuitenkin tehty ihan tavalliseksi näyttelytilaksi. Siellä oli pystyssä näyttely erilaisista geometrisistä muodoista ja pinnoista. Näytteillä oli muun muassa 3D-printterillä tehtyjä geometrisiä otuksia.

          Sittemmin Irene jäi opiskelemaan lisää geometriaa luokkansa kanssa, ja me muut lähdimme tutkimaan Requenaa. Menimme ensiksi paikallisille markkinoille tutkailemaan, mutta en kuitenkaan raaskinut ostaa mitään. Sitten kävimme Requenan linnan alle kaivetuissa tunneleissa, jotka Requenan valloittamista yrittäneet olivat rakentaneet asettaakseen sinne pommeja ja räjäyttääkseen koko linnan. Sittemmin luolia oli käytetty muun muassa sienten viljelykseen. xD

          Luolien jälkeen kävimme eräässä kuuluisassa kirkossa, joka tuhoutui pahoin joissain pommituksissa. Nyt kirkko oli kuitenkin restauroitu, ja siinä yhdistyivät mielestäni hienosti vanha ja moderni arkkitehtuuri! Sen erikoisuutena oli, että vanhan holvikaton suuria reikiä ei ollut korjattu, vaan niiden päälle oli yksinkertaisesti rakennettu lasikatto, josta auringonvalo pääsi täyttämään koko huoneen.

          Kirkon jälkeen kaappasimme mukaamme Irenen ja kävimme vielä Requenan kuuluisien viinikellarien museossa. Museo koostui ikivanhoista luolista ja tunneleista, joita oli ennen vanhaan käytetty ties mihin tarkoituksiin, muun muassa viinin, ruuan ja ihmisten luiden säilytykseen (ei kuulemma näiden kaikkien yhtä aikaa). Erikoisinta näissä luolissa olivat suuret viiniruukut, jotka oli jätetty tunneleihin ilmeisesti koskemattomina. Ne olivat korkeampia kuin täysikasvuiset miehet!

          Luolareissun jälkeen käppäilimme vielä hieman kaupungilla, sillä ilma oli aivan upea! Pian kuitenkin väsyimme aamuisen aikaisen herätyksen painaessa päälle, ja lähdimme takaisin kotiin.

Eräästä kirkosta oli tehty näyttelytila, jossa nyt pidettiin näyttely geometriasta. 

Siellä kerrottiin mm. millaisia kaavoja tietynlaisten muotojen
 tekemiseen tarvitaan. (Tuon selittäjäjäbän olisi kyllä pitänyt pestä hiukset...)

Siellä oli myös näytilla 3D-tulostimella tehtyjä kuvioita.

Ja tässä on tuo samainen kirkko ulkopuolelta. 

Requenan markkinat.

Requenan linnan alla olevien tunneleiden suu.

Ja sitten itse tunnelit.

Tässä on Requenan linna, joka valitettavasti oli kiinni. 

Suuri osa Requenan taloista oli maalattu valkoisiksi, mikä on
 kuulemma perinteinen tapa pitää kesällä talot mahdollisimman viileinä. 

Maisemaa kuuluisille viinipelloille. 

Tässä on se lasikattoinen kirkko. Sitä ei enää nykyään käytetä
 uskonnollisiin tarkoituksiin, vaan se on ennemminkin museo. 

Katto oli aika vaikuttava, ja oli hauska, miten koko
rakennuksessa yhdistyi niin uusi kuin vanhakin.

Sitten käväisimme niissä toisissa luolissa, joissa säilytettiin mm. viiniä ja viljaa.

En ihan saanut selvyyttä, kuinka vanhoja nuo viinitynnyrit olivat,
mutta todella hyvin ne olivat säilyneet kaikki nämä vuodet! 

Käppäilyä Requenassa

Requenan härkätaisteluareenan lippuluukulla. Liput ovat kuulemma aina erihintaisia
 riippuen siitä, ostatko aurinko (sol)- vai varjopaikan (sombra) (varjo on siis kalliimpi,
koska silloin ei häikäise silmiin).

Illalla Laura ja hänen kaverinsa olivat kutsuneet minut heidän kanssaan elokuviin katsomaan 50Shades darker –elokuvaa. Ensin menimme syömään italialaiseen ravintolaan, jossa tilasimme kaikki pitsaa. Täällä on todella outoa, jos tykkäät ananaksesta pitsassasi, mutta onneksi löysin hengenheimolaisekseni Martan, joka ainoana kaveriporukastaan tykkää ananaksesta pitsassaan!

          Tämä 50 Shadesin toinen osa oli huomattavasti ensimmäistä parempi! Ei sekään ehkä aivan ykkössuosikikseni noussut, mutta sai asemat kategoriassa ”ihan hyvät, voisi katsoa uudelleen”. :D Joka tapauksessa minulla oli hauska ilta, ja oli kiva tutustua taas uusiin mukaviin ihmisiin!

Pitsaa ananaksella!!! <3<3

Sunnuntaina nukuin sinne jonnekin yhteen asti päivällä, ja sitten taas iltapäivällä harjoittelimme akrobatiaesitystämme. En ole kyllä aivan varma siitä, tuleeko siitä yhtään mitään, mutta ainahan voi toivoa. XD Oikealla asenteella mikään ei ole mahdotonta (toivon)!

Tähän loppuun vielä taas pieni espanjalainen fakta: Täällä on kouluissa vielä käytössä tapa, jonka luulin kuolleen sukupuuttoon viimeistään isovanhempieni sukupolven aikana. Täällä toimii nimittäin oikeasti vielä rangaistusmetodina se, että pitää kopioida jokin lause, esimerkiksi ”Muistan seuraavalla kerralla tuoda opiskeluvälineeni kuvaamataidontunnille”, vaikkapa 30 kertaa paperille ja antaa se paperi sitten opettajalle. Toinen host-siskoni kertoi, että koko hänen luokkansa piti kirjoittaa koulun kymmenen sääntöä kymmenen kertaa, mikä on siis sata lausetta!!! Tähän minä kyllä vain totean, ettei siinä ole mitään järkeä. Mitä sinä muka opit siitä, että kirjoitat jonkun lauseen miljoona kertaa johonkin. Okei, teoriassa siinä voi ehkä tulla käsi kipeäksi ja myöhemmin yhdistää tämän kivun huonoon käytökseen (? xD), mutta oli kyllä minusta vähän hassua. Minä luulin, että niin tehdään vain the Simpsonien alkutekstissä. xD

Hei ja tässä vielä yksi luokassamme vallitseva tapa: grillaamme aina
 lounaamme lämpimän patterin päällä! xD <3

Siinä olikin sitten kaikki tältä kertaa. Kiitos jos taas jaksoitte lukea kaikki löpinäni! :D

Adios y hasta luego!

-Anna 

Uusi vuosi, loppiainen ja juoksukilpailuja

Hola!

Nyt on lomat lomailtu ja normaali arki aloitettu taas. Valehtelisin kyllä jos väittäisin, että oli ikävä koulua ja läksyjä ja aikaisin heräämistä ja itsensä vaatteilla paketoimista joka aamu, jotta ei jäädy koulussa. Toisaalta taas on kiva nähdä säännöllisesti kavereita ja… noh… ei nyt kyllä heti tule mitään muita positiivisia puolia mieleen, mutta joka tapauksessa, elämä on taas säännöllistä ja järjestelmällistä. En ole kuitenkaan vielä kertonut kaikista lomailukokemuksistani, kun tuohon Barcelonan matkaan meni sen verran sivuja… hups :D. Nyt kuitenkin kerron kuulumisia loppulomaltani.

30. päivänä joulukuuta, eli ei viime, vaan sitä edellisen viikon perjantaina, osallistuimme perheeni kanssa Valencian Sant Silvestre –juoksukilpailuun. Näitä kisoja järjestetään eri puolilla Espanjaa, ja niiden hauskana erikoisuutena on se, että juoksijat pukeutuvat jotenkin hauskasti, yleensä jouluteeman mukaan! Niinpä laitoimme jouluiset korvalaput korville ja tutut (siis tyllihameet) päälle ja lähdimme junalla kohti Valencian keskustaa. Juna-asemalta ulos astuttaessa meitä odotti värikkäästi pukeutunut ihmismeri, joka hytkyi ja pomppi musiikin ja rumpujen tahdissa. Erilaisten pukujen loistoa oli hauska katsella! Oli aivan valtavasti tonttuja, joulupukkeja ja joulumuoreja, mutta myös esimerkiksi banaaneja, uimareita, luolamiehiä, ja jopa dinosauruksella ratsastavia ukkeleita! Juoksimme tässä värikkäässä joukossa viiden kilometrin kiekan Valencian keskustassa rumpujen ja musiikin soidessa. Tunnelma oli katossa, ja oli tosi huvittavaa, kun ohi saattoi juosta esimerkiksi kotirouviksi pukeutuneita nuoria miehiä, tai rattaita työntävä enkeli. Vaikka juokseminen ei ole mikään minun lempiharrastukseni, pidin tapahtumasta kovasti, jaon ihanaa, että joku näkee niin paljon vaivaa ja järjestää tämän kaltaisia tapahtumia!

Tässä meidän värikäs juoksuporukka! :D

Väkeä oli aikas paljon...

...ja vielä vähän enemmänkin

Tässä me kilpailun suorittaneet tonttuset <3

Seuraavana päivänä olikin sitten uuden vuoden aatto. Meille tuli illalla ilmeisesti melkoisesti vieraita, host-vanhempieni kavereita, mutta minä menin kaverilleni viettämään vuoden vaihtumista. Odotellessamme kellon lähenevän kahtatoista, pelasimme lautapelejä ja popsimme sipsejä ja muuta pikkusyötävää alkupalaksi. Sitten tuli h-hetki, kun vuosi oli virallisesti vaihtumassa! Täällä Espanjassa, tai ainakaan näissä pikku kylissä ei ilmeisesti oikeastaan ammuta raketteja uutena vuotena, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, miten pienet ja kapeat nämä kujat täällä ovat. Uuden vuoden viettoon liittyy kuitenkin muita hauskoja perinteitä. Ehkä kaikista isoin ja korostetuin perinne on se, että kun kello lyö kaksitoista, jokaisella kellonlyönnillä on syötävä yksi viinirypäle. Niinpä siis avasimme telkkarin, jossa useammalta kanavalta tuli suorana lähetyksenä ohjelmaa, johon kuului muun muassa erään aukion (varmaankin Madridissa) kellonlyöntien kuunteleminen ja viinirypäleiden syöminen. TV-ruudulla näkyi kaksitoista pientä palloa, jotka merkkasivat viinirypäleitä, ja ne vähenivät jokaisen kellonlyönnin myötä. On oikeasti yllättävän vaikeaa tunkea niin nopeaan tahtiin viinirypäleitä suuhunsa, sillä edellistä ei ehdi syödä kunnolla, joten lopulta suuni oli aivan täynnä niitä rypäleitä, enkä edes enää saanut niellyksi yhtäkään, mutta se oli silti aika hauskaa. Haluan kokeilla sitä uudestaan ensivuonna kotona Suomessa!
     Viinirypäleiden lisäksi on kuulemma paljon muitakin erilaisia ”rituaaleja”, joita pitää suorittaa, ennen kuin astuu uuteen vuoteen. Kaikilla pitää esimerkiksi olla jotain punaista yllä, kolikko kädessä, ja pitää seistä en nyt muista oliko se oikealla vai vasemmalla jalalla, mutta kuitenkin. Se tuo kuulemma hyvää onnea uuteen vuoteen! ;)

Vanhempieni järjestämän uuden vuoden juhlan koristeluja 

Kippis ja kulaus viinirypäleillä! 

Kavereiden kanssa uutta vuotta juhlistamassa!

Sunnuntaina nukuin paljon ja pitkään, enkä ainakaan muistaakseni sitten tehnytkään mitään muuta, niin kuin en varmaan maanantaina tai tiistainakaan :D.

Keskiviikkona menin Valenciaan tapaamaan vaihto-oppilaskavereitani Tanskasta ja Puolasta. Aurinko paistoi ja meillä oli oikein leppoisa päivä. Kävimme eräässä levykaupassa ostamassa Beatlesin levyjä kaverini host-isälle reyes-lahjaksi, ja sitten menimme (minä ensimmäistä kertaa elämässäni) teekauppaan. Se oli niiin söpö paikka! Ja se tuoksu oli jotain taivaallista! Ostin sieltä host-perheelleni reyes-lahjaksi erästä hedelmäistä vihreää teetä. Jossain vaiheessa tuli tietysti nälkä, ja menimme erääseen ihanaan ravintolaan, jossa olimme jo aiemminkin käyneet, mutta jonka ruoka oli niin hyvää, että päätimme mennä sinne uudelleen! Sitten kavereitteni pitikin jo lähteä, ja minä palasin junalla kotiin. :)

Torstaina oli reyesejen aatto. Okei, pitää varmaan hieman selittää: reyes, eli kirjaimellisesti käännettynä kuninkaat, joilla siis tarkoitetaan niitä tietäjiä, jotka veivät Jeesukselle lahjoja, on täkäläinen loppiainen. Loppiainen on Suomessakin vapaapäivä, mutta en usko, että kukaan tekee silloin juuri muuta kuin nukkuu. Tai ainakaan minä en yleensä tee mitään muuta. Täällä se on kuitenkin oikeastaan vielä isompi juhla kuin joulu. Ennen vanhaan lapset saivat nimenomaan loppiaisena lahjat, eivätkä jouluna, mutta nyt kun kolapukki on vallannut maailman, saa täällä lahjoja ainakin joissain perheissä molempina päivänä!

     Ja täällä myös juhlitaan ja kunnolla! Kuten joulunakin, aattopäivä oli vielä suhteellisen normaali, mutta illalla alkoikin sitten jo tapahtua! Lähdimme host-perheeni kanssa noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Alcoy –nimiseen kaupunkiin, jossa järjestettiin suuri paraati näiden tietäjien kunniaksi. Menimme aukiolle, jossa varsinainen toiminta tapahtuisi, jo noin kaksi tuntia etukäteen, sillä väkeä oli todella paljon! Yli tunnin odottelu ahtaassa väkijoukossa ihmisten töniessä ja tuuppiessa sinua joka suuntaan kävi jo vähän ahdistavaksi suomalaiselle minälleni, mutta loppujen lopuksi tämä epämiellyttävä odotus palkittiin suuresti! Yli tuhat Alcoyn kyläläistä oli järjestänyt upean paraatin, jossa esiintyi kansoja Espanjan eri historian vaiheista, suurimmin esillä kristityt ja maurit eli muslimit. Lisäksi oli monta eri soittokuntaa ja bolerotanssijoita, sekä eläimiä, kuten hevosia, aaseja ja härkiä, ja tietäjiä varten oli hankittu jopa oikeat kamelit! Koko tämä saattue kiersi aukion, jonka toiseen päähän oli rakennettu Betlehemin seimi, ja siellä istuivat Maria ja Joosef ja Jeesus-vauva. Esiintyjiä oli niin paljon, että heiltä meni reilusti yli tunti kiertää se pikkuinen aukio, mutta toisaalta meillä yleisöllä olikin sitten hyvin aikaa katsella heidän menoaan. Viimeisenä saapuivat tietäjät yksi kerrallaan kameleillaan. He saivat oikein julkkisvastaanoton, sillä kaikki huusivat ja hurrasivat ja nostelivat pieniä lapsiaan heidän suudeltavikseen, mikä kuulemma tuottaa hyvää onnea. Lopuksi tietäjät laskeutuivat kameleiltaan ja menivät istumaan heille varattuihin tuoleihin aukion vastakkaisessa päässä seimestä. Sitten kaikki aukion valot sammuivat, tietäjiin kohdistettiin kirkas, valkoinen spotti ja Handelin Messiah –kokoelman Hallelujah chorus alkoi soimaan täysillä kovaäänisistä. Kolme tietäjää nousivat tuoleistaan ja alkoivat hitaasti kävellä kohti seimeä ja Jeesus-vauvaa. Myös kirkonkellot alkoivat soida niin paljon kuin niistä lähti, ja pian myös taivaan täyttivät värikkäät ilotulitukset. Sellaista spektaakkelia ei kyllä ainakaan Suomessa joka päivä (varmaan ikinä) näe!

     Eikä tässä vielä kaikki! Lisäksi kaduilla juoksi kokonaan mustiin pukeutuneita (naama oli myös maalattu mustaksi), pienin punaisin yksityiskohdin koristettuja lapsia ja nuoria, jotka olivat vähän niin kuin espanjalaisia tonttuja. He nimittäin kulkivat kaduilla ja aina välillä pysähtyivät yhden talon kohdalle, pystyttivät punaiset tikkaat sen seinustalle ja kiipesivät parvekkeelta sisään antamaan lapsille heidän lahjansa! Se oli ihan kuin jostain toisesta maailmasta!

     Kun olimme ihastelleet kaikkea tarpeeksi ja reyesit olivat lähteneet kotimatkalle, oli meidänkin aika lähteä. Tunnin automatkan jälkeen olimme taas rauhassa kotona, ja oli lahjojenjaon aika. Host-vanhempani olivat piilottaneet lahjamme ympäri taloa, ja meidän piti etsiä ne. Ja omg minulla on varmasti paras host-perhe ikinä, sillä he antoivat minulle (ja koko muulle perheelle myös) kolmen päivän matkan Ibizalle lahjaksi!!! Se on pääsiäislomalla huhtikuussa, ja odotan sitä jo innolla! Se oli niiiin ihana lahja!

Paljon väkeä menossa katsomaan reyesejen tuloa.

Paraatissa oli kaikenlaisia ilmestyksiä...

...Myös härkien vetämänä

Boleron tanssijoita

Kristittyjä ritareita 

Ensimmäinen tietäjä...

...ja toinen! (kolmas meni multa vähän ohi,,,,)

Tietäjät matkalla Jeesuksen luo.

Paljon räiskettä ja melua! (ja alareunassa näkyy myös jouluseimi)

Nämä tyypit menivät talosta taloon tikkaittensa kanssa ja jakelivat lahjoja lapsille.

Koko pakettienjako oli täytynyt järjestää tosi tarkasti.

Tässä me suurimman shown jälkeen'
 (kolme tuntia oltiin jo siinä vaiheessa törötetty siellä plazalla) 

Ja tässsä pääsimme yhteiskuvaan espanjalaisten tonttujen kanssa.

Perinteenä täällä on myös se, että jos lapset eivät ole olleet kilttejä vuoden aikana,
'saavat he loppiaislahjaksi vain hiiliä. Me olimme ilmeisesti tosi tuhmia,
kun saimme jokainen tällaisen hiilenpalan (joka siis oli käytännössä puhdasta sokeria)

Perjantaina olikin sitten día de los reyes, eli se varsinainen loppiaispäivä. Menimme syömään lounasta host-äitini sukulaisten luokse. Tapasin hänen perheensä nyt ensimmäistä kertaa, ja siellä olikin sitten paljon uusia kasvoja! He kaikki vaikuttivat todella mukavilta, ja lounas oli oikein onnistunut. Söimme paellan tyyppistä riisiä, ja jälkiruoaksi oli perinteinen roscón de reyes, mikä on rinkulanmuotoinen leivos/kakku, jonka sisällä on kermavaahtoa niin kuin laskiaispullassa. Tämä leivos jaetaan osiin ja kukin saa yhden palan sitä. Kakun sisälle on piilotettu yksi pieni tietäjäukkeli ja yksi papu. Se, jonka palasessa tietäjäukkeli on, on päivän kuningas/kuningatar, ja se, jonka palassa on se papu, joutuu maksamaan koko kakun :D. Minun kohdalleni ei sattunut kumpikaan, mutta lopulta kaikki saivat kokeilla kuningattaren kruunua :). Toiseksi jälkiruoaksi söimme myös vihdoin jouluna tekemämme piparkakkutalon, joka maistui jo aika lailla meidän olohuoneeltamme xD. Aluksi vain laitoimme talon pöytään ja sanoimme, että syökää, mutta kukaan ei kehdannut rikkoa sitä, joten meidän piti viedä se keittiöön ja pilkkoa se siellä ennen kuin sitä voi tarjoilla xD.

Roscón de reyes. 

Tässä onkin sitten koko suku kuvassa! 

Lauantai oli taas ihan vain lepopäivä. Edes illalla en lähtenyt mihinkään, sillä seuraavana aamuna minun täytyi herätä aikaisin. Syy siihen on seuraava: Minä, Anna, 17v., osallistuin kymmenen kilometrin juoksukilpailuun, joka järjestettiin Valencian keskustassa. Siis minä, maailman huonokuntoisin ihminen! 10km juosten??? Noh, ajattelin, että juoksen nyt ainakin sen viisi kilometriä ja katson sitten jaksanko lisää vai kävelenkö loput. Kun saavuimme lähtöviivalle, koko paikka oli täynnä tosi urheilullisen näköisiä ihmisiä, joille tämä kisa oli varmasti ihan helppo nakki. Osallistujia oli yhteensä noin 13 000. Minusta todella tuntui, etten kuulunut sinne ollenkaan, mutta sitten kun lähtölaukaus oli pamahtanut, kaikki olivat lähteneet liikkeelle ja minä jäin odotetusti ryhmän häntäpäähän, näin, että mukana oli myös vanhempia rattaittensa kanssa ja joitain ihan vain kävelemässäkin. Sää oli aurinkoinen, mutta melko kylmä, lämmintä oli vain 6 astetta. Se oli kuitenkin todella hyvä juoksusää. Myös maisemat olivat todella kivat, sillä kiersimme ensiksi Valencian modernin kaupunginosan, ja sieltä sitten sukelsimme pienemmille kaduille. Viiden kilometrin kohdalla päätin, että kyllä minä jaksan vielä ainakin yhden, ja saman päätöksen teinkin sitten jokaisen seuraavan kilometrin jälkeen, ja juoksin kuin juoksinkin koko matkan! Olin aika ylpeä itsestäni, ja koko päivään tuli tosi positiivinen buusti, vaikka olinkin sijalla 10 878 :D. Loppupäivän otinkin sitten rennosti ja tein läksyjä seuraavana päivänä alkavaan kouluun valmistautuen.

Lähtöviivalla

Valencian moderni kaupunginosa.

Valencian oopperatalo, johon menen myöhemmin katsomaan balettia :)

Voittajafiilis!

Siinä olikin sitten loppu joululomani. Pahoittelut, että postasin sen näin myöhään, ja vielä pitäisi viime viikonlopun seikkailuistani kirjoitella, mutta enköhän minä tässä nyt jossain välissä senkin ehdi tehdä. Nyt ulkona sataa kaatamalla vettä ja ukkostaa, ja minä tästä varmaan lähden ottamaan kupposellisen teetä.

Adios y hasta luego!

-Anna