Matka Alicanteen ja muuta mukavaa

Hola!

Sanoin viime viikolla kirjoittavani kaksi tekstiä, mutta totta puhuen tiesin jo tätä lupausta kirjoittaessani, että se ei todennäköisesti tulisi toteutumaan xD. Niimpä siis kerron nyt tässä, kymmenennessä postauksessani (herran jumala, onko minulla niitä jo niin paljon?!), viime viikonlopustani ja sitä edeltävästä viikonlopusta.

Ei nyt viikonloppuna vaan sitä edeltävänä minulla piti aika lailla kiirettä! Perjantai-iltana menimme kavereiden kanssa yhden kaverin luo katsomaan elokuvaa, mutta lopulta päädyimmekin katsomaan jotain ohjelmaa, jossa julkkikset yrittävät imitoida mahdollisimman tarkkaan joidenkin toisten julkkisten joskus tekemiä esityksiä/musiikkivideoita. Se oli aika jännä, ja kesti yli kaksi tuntia, mutta mikäs siinä hyvässä seurassa karkkeja napostellessa :).

Lauantaiaamuna meidän piti herätä jo seitsemältä ja lähteä ajamaan kohti Alicantea kahdeksalta. Irene käy joillakin matematiikankursseilla Alicanten yliopistossa, ja häntä kyyditessä päätimme samalla viettää mukavan päivän Alicantessa. Kun Irene oli kurssillaan, minä, Paula ja host mami menimme erääseen ostoskeskukseen, jossa oli vain outleteja. Vietimmekin siellä ne vähän yli kaksi tuntia, jotka Irene oli matikantunnilla, ja minä löysin itselleni uuden mekon (ihan sika halvalla!!!). Ennen kuin haimme Irenen, söimme perinteisesti bocadillot (eli lounassämpylät) ja jälkiruuaksi ylimakeat suklaapallerot.

Kun olimme hakeneet Irenen yliopistolta ja host mami oli etsinyt autolla ulospääsyä kampukselta noin 15 minuuttia, suuntasimme Alicanten keskustaan. Siellä menimme erääseen vanhaan linnaan, joka oli kesekllä kaupunkia kohoavan vuoren huipulla. Sieltä oli upeat näkymät merelle ja kaupunkiin! Alicantea nimittäin reunustaa meri yhdeltä laidalta, ja muilta laidoilta vuoret. Minusta on niin outoa nähdä rannalta merta silmänkantamattomiin, sillä Suomessa siellä on aina joitain saaria tai luotoja, jotka "tukkivat" näköalat kauas.

Käppäiltyämme hetken linnassa ja ihailtuamme maisemia laskeuduimme hissillä takaisin rannalle. Lähdimme etsimään jotain kuuluisaa, kaunista katua, mutta en ole ihan varma löysimmekö sitä. Kävimme nimittäin jollain kadulla, jossa oli paljon kukkaistutuksia ja muita, mutta en sitten tiedä, oliko se se, mitä etsimme, sillä se sijaitsi aika hämärien kujien keskellä. Lopulta tulimme takaisin rannalle ja minä ja host mami menimme hieman kahlaamaan (Irene ja Paula olivat tylsiä eivätkä halunneet kastella jalkojaan xD). Sää oli koko päivän ollut todella hyvä, aurinko paistoi ja lämpötila kohosi reilusti yli 20:n asteen. Niimpä minusta oli mukava käppäillä pehmeällä hiekkarannalla ja nauttia vielä viimeisistä kesän hetkistä (marraskuussa!!!).

Alicante <3

Tämä talo kiinnitti heti huomion kun kävelimme
 sen ohi sen omaperäisillä koristeillaan!

Maisemia linnasta kaupunkiin päin...

...ja merelle päin!

Ja olihan sitä nyt pakko vähän poseerata rautaisten haarniskahemmojen kanssa :D

Tuo meri oli vain jotain ihan mahtavaa! Sitä oli
 niiin paljon ja se oli niiin sininen!!!

Ja tässä vielä kuva alhaalta rannalta :)

Viiden aikaan meidän pitikin jo sitten lähteä, sillä minulla oli kaverini synttärit vielä illalla. Matkalla kävimme syömässä McDonaldsissa, ja vatsa täynnä ja lyhyet yöunet takana nukuin oikein makeasti koo automatkan takaisin. Kun tulimme kotiin, minulla oli viisi minuuttia aikaa laittautua valmiiksi kaverini synttäreitä varten, ja sitten olinkin jo juoksujalkaa menossa.

Järjestimme kaverilleni Lolalle samantapaiset yllätyssynttärit kuin minullekin oli järjestetty, vaikka minusta kyllä tuntui, että hän osasi odottaa sitä toisin kuin minä. Olimme edellisenä päivänä käyneet teettämässä kuvia, joissa oli hän ja hänen kavereitaan, ja askartelimme niistä senälle kollaasin, josta muodostui sana "felicos", eli "onnea". Se oli minusta hirmu hyvä idea, ja lopputulos oli todella hieno! Juhlissa juttelimme ja söimme hyvin paljon (siinä kohtaa alkoi jo vähän kaduttaa, että olin syönyt kokonaisen wrap-aterian siellä mäkkärissä), nimittäin hampurilaiset ja pizzaa, ja jälkiruoaksi oli kolmea eri sortin kakkua ja sokerilla kuorrutettuja vaahtokarkkeja! Illalla vielä kuuntelimme musiikkia, tanssimme ja lauloimme sing staria.

Tässä meidän porukka synttärisankasin ympärillä <33

Ja huomioikaa kovalla työllä tehty valokuvakollaasi!! 

Sunnuntaiaamuna nukuin pitkään, ja kun kaverini Maria tuli hakemaan minua syömään lounasta perheensä kanssa, olin juuri noussut aamupalapöydästä. Menimme läheiselle ns. urheiluklubille (jossa siis voi harrastaa uintia ja pelata tennistä ja padelia) ja söimme lounaaksi erittäin maukkaat tortillasämpylät (huom! tortilla on siis Espanjassa perunamunakas! EI fajitas!). Sitten pelasimme pitkästä aikaa läutapelejä, ja hieman myöhemmin myös padelia. Tunnin jälkeen hukattuamme kaksi tennispalloa päätimme lähteä takaisin kotiin, ja kello olikin jo varmaan viisi tai kuusi. Lopun iltaa valmistauduin tulevaan kouluviikkoon.

Tässä sunnuntaiselta lenkiltä ottamani kuva. Oli päivä
 ennen "superkuuta", ja jo silloin kuu oli ihan hirmuisen iso,
vaikka se ei tässä kuvassa näykään niin hyvin.

Viime viiko oli taas koulun puolesta muuten ihan tavallinen, paitsi että torstaina menimme filosofian ryhmän kanssaValenciaan katsomaan erästä konferenssia, joka kertoi platonisesta rakkauskäsityksestä. Pakko myöntää, nukuin puolet siitä, mutta ymmärsin myös yllättävän paljon! Viime aikoina olen aina välillä huomannut puhuvani espanjaa jo tosi nopeasti niin, että jälkeenpäin yllätyn ihan itsekin! Tietenkin teen myös vielä jonkin verran virheitä ja minun pitää usein miettiä oikeita sanoja ja muotoja, mutta puheeni on kyllä kehittynyt jo huimasti verrattuna ensimmäisiin täällä viettämiini päiviin!

Perjantaina host vanhempani sanoivat, että heillä oli meille jokin yllätys. Ensin ajattelin ns. "pessimisti ei pety" -tekniikalla, että he vain huijaisivat ja että se yllätys olisi jotain tavallista ja tylsää, kuten "Jee, pidämme koko talon yhteisen suursiivouksen tänään! Eikö ole kivaa!". kahdeksan aikaan illalla lähdimme kuitenkin Alziraan, eli läheiseen kaupunkiin, ja saavuimme teatterin pihalle. Yllätykseksi menimme siis katsomaan Pinokkio -tanssiesitystä! En ole nyt pitkään aikaan ollut teatterissa, ja aloin melkein itkeä ilosta, kun musiikin ensimmäiset sävelet kajahtelivat ilmoille ja tanssijat aloittivat ensimmäisen tanssinsa! Se oli kyllä tosi hieno esitys, vaikkakin aika lyhyt, vain tunnin pituinen. Erityisesti pidin päätanssijasta, joka siis esitti Pinokkiota, sillä hän osasi jäljitellä hirmuisen taitavasti puisevan nuken liikkeitä.

Perjantai-iltana esityksen jälkeen (joka loppui siis puoli kymmeneltä) en enää jaksanut lähteä mihinkään, joten menin suht ajoissa nukkumaan ja nukuin kerrankin pitkään ja hyvin. Lauantaiaamuna en tehnyt mitään ihmeellistä, mutta ruoan jälkeen lähdimme Irenen kanssa Valenciaan, sillä hänellä oli siellä AFS haastattelu (hän siis tahtoo lähteä ensi vuodeksi Japaniin). Tapasimme siis Carlan, minun tukihenkilöni, jonka kanssa menimme kahville. Carla haastatteli kahvilassa Ireneä, ja sillä aikaa minä tilasin jogurtin ja teetä maidolla. Viimeksi mainittu on täällä ihan vieras käsite paikallisille, mutta minulle on sanottu, että Valencian keskustassa ihmiset yleensä turismin vuoksi tietävän, mitä on tee maidon kanssa. Siispä en tehnyt sen tarkempaa tilausta kuin "tee maidon kanssa", ja sainkin sitten lämmintä maitoa, johon oli laitettu teepussi...

"Teetä maidon kanssa"

Irenen haastattelun jälkeen pyörimme vähän aikaa keskustassa ja minä ostin itselleni taas mekon (näiden mielestä on hyvin omituista että ostan ja käytän niin paljon mekkoja). Illalla katsoin ensin host mamin kanssa Downton Abbeytä (lempisarjaani, johon olen taas ihan koukussa, vaikka olen nähnyt sen kaikki kauden jo kaksi kertaa...) ja sitten lähdin vielä ulos kavereideni kanssa.

Sunnuntaina en taakaan tehnyt mitään ihmeellistä, vaan nukuin pitkään, kävin lenkillä, tein läksyjä ja katsoin Downton Abbeyta xD. Kun täällä on aina niiin paljon tekemistä, sitä välillä tarvitsee yhden lepopäivän, jolloin vain on eikä tee mitään ihmeellistä. ;)

Siinäpä nyt sitten suurimmat kuulumiset! Yleisesti ottaen kaikki sujuu oikein hyvin, ja pidän paljon elämästäni täällä. Minulla on käynyt niin hyvä tuuri kaiken kanssa, eikä ole ollut oikeastaan mitään ongelmia! Niimpä siis nautin joka hetkestä ja olen niin kiitollinen, että minulle on tarjoutunut näin ihana mahdollisuus tulla tänne!

Adion y hasta luego!

-Anna

Synttärifiiliksiä

Hola!

Olen pahoillani, viime viikolla en jaksanut kirjoittaa postausta, olen täällä arkisin aina niin väsynyt xD. (Ja tämänkin postauksen kirjoitin tiistaina, eli on pari päivää vanha, mutta odottelin kuvia kaveriltani synttäreiltäni. Noh, niitä kuvia ei ole vieläkään tullut, mutta laitan sitten jossain kohtaa postauksen, jossa on pelkät kuvat, koska en nyt halua olla kahta viikkoa postaamatta mitään) Nyt onkin sitten vähän enemmän kerrottavaa, varsinkin kun viime viikko oli aika tapahtumarikas synttäreitteni ansiosta! :D

Viikko sitten sunnuntaina lähdin kaverini Marian ja hänen perheensä mukaan erääseen vuoristokylään tapaamaan joitain heidän ystäviään. Kylä oli tosi kaunis! Sitä ympäröi vuoret ainakin kahdelta eri suunnalta. Oli hauskan näköistä, kun kylän laidalta yhtäkkiä vain kohosi vuori kuin tyhjästä! Kylässä oli myös viihtyisä tori/plaza/mikälie, jossa oli lampi jossa oli kaloja :P. Käppäilimme tutkailemassa kylää, ja kävimme eräässä puoli vuosisataa vanhassa luostarissa/luostarin raunioissa. (Ja kuvia tulee nyt sit paljon, koska Marian isä todella innostui toimimaan kameramiehenä :D)

Maisemat kylään tultaessa

Maisemat kylän huipulta...

...ja juurelta

Maria, minä ja Marian sisko Sandra

Rauniot ovat hyvin kuvauksellinen paikka :D

Hyvinkin artsy meininki

Sandra poseeraa <3

Luostarin päärakennuksessa oli upeita kattomaalauksia
 (varmaan on olemassa joku hienompikin termi kuin kattomaalaukset...)

Pysähdyimme tervehtimään sanomalehtiukkoa...

...ja katselemaan kaloja.

Ruoka oli sinä päivänä melko lihaisaa.

Oli kylläkin ihan hyvää :)

Tiistaina täytin seitsemäntoista vuotta. Aamulla host perheeni tuli herättämään minut laulamalla jonkun perinteisen synttärilaulun, ja aamupalalle minulle oli ostettu omenamehua, joka siis on lempi mehuni, mutta jota host perheeni ei juurikaan juo.

Koulussa kaikki tulivat onnittelemaan minua. Täällä on tapana onnentoivotusten yhteydessä poskisuudella molemmille poskille, joten olin suomalaiseen tapaan hieman hämmentynyt, kun aamulla kaikki pommittivat minua suukoilla. Mutta ei se siis todellakaan ollut epämiellyttävä asia! Olin otettu siitä, että suurin piirtein koko koulu muisti minua syntymäpäivänäni! Eräs kolmetoistavuotias poika lauloi (ja itseasiassa lauloi minulle vielä jälkeenpäin monena eri päivänä) "happy birthday to you" minulle käytävällä, ja eräs opettajani antoi minulle espanjalaisia herkkuja synttärilahjaksi.

Kun tulin koulusta kotiin, oli pöytämme katettu japanilaiseen tyyliin, ja host vanhemmpani olivat ostaneet meille sushia (lempiruokaani) päiväruuaksi <33! Host siskoni eivät olleet koskaan aikaisemmin maistaneet sushia, ja host äitinikin vain kerran aikaisemmin! Myöhemmin päivällä host äitini ja siskoni kysyivät, millaisen kakun haluaisin illaksi. Sanoin, että sellaisen normaalin synttärikakun. He kysyivät, millainen on minun mielestäni normaali synttärikakku, ja näytin heille kuvan tavallisesta täytekakusta. He katselivat silmät pyöreinä ja sanoivat, ettei se todellakaan näyttänyt tavalliselta synttärikakulta, joka heidän käsityksensä mukaan on yksinkertainen kuivakakku. Niinpä päätin tehdä heille (tai siis minulle) perinteisen täytekakun (paitsi että täällä ihmiset eivät ole kuulleetkaan puhuttavan perunajauhoista, eli minun piti tehdä vähän erilainen pohja kuin mitä yleensä teen).

Täällä ei käytetä niinkään marjoja, joten tein tällä kertaa tällaisen
 raikkaan hedelmäkakun!

Viime viikonloppuni oli täynnä ohjelmaa. Perjantaiksi kaverini olivat kutsuneet minut yksiin juhliin, lauantaina menisin paikalliseen october festiin kavereideni kanssa, ja sunnuntaille olin suunnitellut syntymäpäiväkutsuja. Perjantain juhla oli siitä outo, etten oikeastaan tiennyt, mikä juhla se olisi. Ajattelin vain, että näkisimpähän sitten. Ja sen kyllä todella tein xD.


Kaverini tulivat hakemaan minua kotoa puoli kahdeksan aikoihin illalla. He sanoivat, että meidän pitäisi odottaa muutamia kavereita, että he pääsisivät tulemaan, ja päätimme mennä yhteen kahvilaan kokiksille sillä välin. Tulisimme hakemaan illallisleipämme kotoa myöhemmin, ja menisimme jollekin plazalle syömään ne. Juttelimme mukavia kahvilassa kokisten kera, ja sitten suuntasimme kaverilleni Andrealle odottelemaan vielä vähän lisää. Kysyin Andrealta, mihin juhlaan olimme oikein menossa, mutta hän vastasi, ettei hänkään kunnolla tiennyt. Andrealla Andrea ja hänen serkkunsa soittivat ukulelea ja me kaikki lauloimme. Tunnelma oli todella mukava, enkä edes huomannut ajan kulua! Välillä Diana (siis toinen kaverini) puhui puhelimeen hieman kiihtyvään sävyyn (joka on kyllä tyypillistä paikallisille xD) ja sanoi, että muut kaverimme olivat hieman myöhässä. Yhdessä vaiheessa Andrean täti tuli huoneeseen ja toivotti minulle hyvää syntymäpäivää. Olin hieman hämmennyksissäni, mutta kiitin ja sanoin, että ne olivat jo tiistaina.

Peiliselfie kavereita odotellessa

       Vihdoin noin kymmenen aikaan lähdimme Andrealta hakemaan illallisleipiämme. Samalla koukkasimme mukaan ystävämme Lauran. Kun Diana lähti hakemaan omaa leipäänsä, me jäimme odottamaan vähän matkan päähän talostani. Sanoin, että voisin käydä sillä välillä hakemassa oman leipäni, sillä en edes ollut varma, olisiko host äitini laittanut sen valmiiksi vai pitäisikö minun tehdä se itse, joten minulla voisi mennä hetki. Andrea kuitenkin vakuutteli hätäisesti, että voisimme mennä kohta kaikki yhdessä. Ja niin me sitten menimme talolleni, kun Diana tuli. Kaverini pyysivät, jos he voisivat tulla sisälle hetkeksi ottamaan vesihuikan, ennen kuin jatkaisimme matkaa. Vastasin tietenkin myöntävästi, vaikka mielessäni mietinkin, että host äitini oli sanonut, että meillä olisi hänen kavereitään sinä iltana kylässä.

       Saatattekos jo arvata, mihin juhliin olimme menossa? Minulla ei nimittäin vielä tässäkään vaiheessa ollut hajuakaan. Siksi ihmettelinkin, kun host isäni tuli meitä vastaan eteiseen, ja pyysi meitä tulemaan peremmälle ja ohjasi meidät talomme ruokailuhuoneeseen, joka oli pimeänä. Ja kun sitten astuin huoneeseen, menivät valot yhtäkkiä päälle, ja näin kaikki kaverini istuvan suuren, katetun pöydän ääressä ja kuulin heidän laulavan (toisin sanoen huutavan täyttä kurkkua) "paljon onnea vaan". Näin, että huoneen yksi seinä oli koristeltu silkkipaperilla, ilmapalloilla ja tekstillä, jossa luki "Onnea Anna 17v!" Yhdessä nurkassa vilkkui pieni diskopallo kavereideni laulun tahdissa.

        En ole varmasti eläessäni ollut niin yllättynyt! Seisoin siinä ja katsoa toljotin vain kaikkia tajuamatta kunnolla, mitä oli tapahtunut. Oloni oli hyvin epätodellinen, aivan kuin olisin nähnyt unta. Olen aina vain ajatellut, että suuret yllätyssynttärit kuuluvat vain amerikkalaisten elokuvien maailmaan, muta siinä minä nyt seisoin, keskellä minulle järjestettyä juhlaa.

Tällainen juhlapöytä oli minua vastassa <33

     
         Kun nyt jälkeenpäin miettii, oli merkkejä ja vihjeitä tästä yllätyksestä lipsahdellut vaikka kuinka monta kertaa, mutta koska yllätyssynttärit eivät olleet mahdollisten vaihtoehtojeni listalla, pistin kaikki kummalliset jutut vain espanjalaisten ihmisten omituisuuden piikkiin. Esimerkiksi koulussa perjantaina, kysyin Andrealta, oliko hän tulossa meille sunnuntaina, ja hän vain näytti hyvin hämmentyneeltä ja kysyi, mitä muka olimme suunnitelleet sunnuntaille. Luulin, että hän oli unohtanut synttärini kokonaan, ja minua alkoi jännittää, olikohan hän ainoa. Pyysin häntä kysymään muilta kavereiltani (jotta vältyttäisiin epäselvyyksiltä) sopisiko kaikille kuudelta sunnuntaina. Muut kaverini mutisivat jotain, mitä en ymmärtänyt, hänelle vastaukseksi, mutta moni vaikutti hieman hölmistyneeltä.

         Teimme eräitä herkkuja, joita oli määrä tarjoilla synttäreilläni, jo torstaina, mutta host äiti vain sanoi, että ne säilyisivät kyllä hyvin, ja olisi hyvä tehdä ne etukäteen pois alta. Perjantaina näin jääkaapissamme minulle suunnitellun synttärikakun, ja kysyin, miksi host äitini oli tehnyt sen jo niin aikaisin (ihmettelin myös, koska minun oli pitänyt auttaa häntä, mutta hän olikin tehnyt sen yksin), mutta hän sanoi, että halusi kokeilla reseptiään sinä iltana, kun hänelle tulisi ystäviä kylään. Silloin siskoni Paula kysyi, keitä ystäviä, ja äitini totesi vain (hyvin luontevasti) että joitain Algemesista (läheisestä kylästä). Minä myös itse autoin tekemään koktailtikkuja, joita host äitini myös väitti tarjoilevansa ystävilleen. Kun tähän vielä lisätään se, että Andrean täti toivotti minulle hyvää syntymäpäivää ja se, kuinka vastusteleva Andrea oli, kun tarjouduin menemään hakemaan leipääni odotellessamme Dianaa, olisi ehkä näin ulkopuolisena ollut helppo arvata, mistä oli kyse. Mutta tosiaan, minulle se ei juolahtanutkaan mieleeni!

Hostmami mestariteostensa kanssa <3

Kolmen suklaan kakku <33

Synttäreilläni söimme hyvää ruokaa, tanssimme kavereideni harjoittelemaa koreografiaa erääseen saksalaiseen tanssiin, söimme taas vähän lisää ja kaverini lauloivat minulle toistamiseen onnittelulaulun (täkäläisiin tapoihin siis oikeasti kuuluu, että tämä laulu huudetaan täyttä kurkkua), otimme kuvia, tanssimme vähän lisää, ja loppuillasta, kun osa oli jo lähtenyt, pelasimme vielä hieman wiitä. Niin onnellinen en ole ollut pitkään aikaan!! Olin kylläkin koko illan vielä niin typertynyt yllätyksestä ja niin iloinen, että meinasin koko ajan vain purskahtaa itkuun onnesta xD.

Mis amores <3

Darling <3

Huom!! Katsokaa ja ihailkaa tota taustaa!!! En vaan vieläkään
tajua, että mun kaverit järkkäsivät nämä kaikki jutut!

Olin ihan in love tohon Vanen hattuun (+laseihin)!! <3<3

Kaverini olivat ilmeisesti suunnitelleet tätä vanhempieni kanssa jo kaksi viikkoa, ja jopa puhuneet siitä välitunnilla nenäni edessä, ilman että olin ymmärtänyt mitään. Olen niin kiitollinen kaikille kavereilleni, jotka olivat mukana ja näkivät vaivaa juhlan eteen! He antoivat minulle tällä tavalla parhaan syntymäpäivälahjan, mitä kuvitella saattaa!

Sillä välin, kun minä istuin autuaan
tietämättömänä juomassa kokista kahvilassa...

Tosiaan, tuli otettua vielä paljon muitakin ihania kuvia, joissa on kaikki kamut mukana, mutta postailen niitä sitten varmaan myöhemmin :)

Lauantaina illalla Guadassuarissa järjestettiin ensimmäistä kertaa paikallinen october fest. Kaikki kokoontuivat ns. pääplazalle, jossa oli baari/ruokakoju ja sekä live-, että epälivemusiikkia. Näin paljon kaikkia kavereita ja minulla oli tosi hauskaa :).

Sunnuntaina, kun minun ei sitten tarvinnutkaan enää järjestää synttärijuhlia, lähdin junalla Valenciaan tapaamaan vaihtarikavereitamme. Seuraavassa orientaatiossa, joka on kahden viikon päästä, meillä on ilmeisesti jonkinlainen talent show, johon päätimme harjoitella laulamaan jonkin kappaleen niin, että Rayhan, indonesialainen vaihto-oppilas soittaa kitaraa, ja minä, Yasmin (Tanskasta) ja Bella (Hong-Kongista) laulamme. Meillä oli tosi kiva iltapäivä, kun kävimme syömässä hyvässä ravintolassa ja menimme sen jälkeen puistoon harjoittelemaan!

Tällä hetkellä (tiistai-iltana) olen super väsynyt, mutta tyytyväinen. Ihana viikonloppu on vielä tuoreessa muistissa, ja saa minut yhä hymyilemään itsekseni. Tänä iltana menen ensimmäistä kertaa espanjalaisiin elokuviin perheeni ja kaverini Marian kanssa. Onneksi huomenna on oppilaiden "lakko", eli meidän ei tarvitse mennä kouluun! On se kiva, että täällä Espanjassa joskus oppilaatkin saa lakkoilla, eikä vain opettajat xD.

Adios y hasta luego!

-Anna