Ensimmäiset aavistukset joulusta

Hola!

Tänään on toinen joulukuuta! Ei kyllä toisaalta tunnu yhtään siltä, sillä vaikka täällä onkin jo ihan jäätävän kylmä (n. 10-15C)... Mutta aurinko silti jaksaa porottaa ja pimeääkin tulee vasta viiden-kuuden aikoihin, kun Suomessa ilmeisesti jo ennen neljää(?). Aamullakin kahdeksalta on jo jokseenkin valoisaa, kun menemme kouluun. Lumesta ei tietenkään ole tietoakaan. Täällä ei kuulemma juuri koskaan sada lunta, mutta eiköhän sitä yhden vuoden pärjää ilmankin ;). Muutenkin, kun ulkona palmut huojuvat tuulessa ja appelsiini- ja persimonipuut suoranstaaan notkuvat hedelmiä, on vaikea päästä kunnolla joulufiilikseen.

On kuitenkin tiettyjä pieniä seikkoja, jotka toisaalta tuovat hiukan joulun tuntua. Täällä on muun muassa pieni takka päällä melkein koko ajan, mikä tuo ihanan kotoisan tunnelman. Kun tulin tänne, luulin, että takka oli vain ns. koristekäytössä, sillä sen sisällä oli vain kynttilöitä, mutta innostukseni oli suuri, kun tässä muutama viikko sitten tulin kotiin, ja takassa paloin iloinen tuli!

Leivoin myös viime perjantaina pipareita! Niiden tuoksusta ja mausta tuli hetkellisesti oikein voimakkaastikin joulu mieleen! Ainoa, mikä puuttui, oli lämmin kupillinen glögiä, mutta olen kuullut, että sitäkin saattaisi löytyä Ikeasta. Leivoin pipareiden lisäksi myös korvapuusteja, sillä seuraavana lauantaina minun piti viedä jotain Suomesta meidän AFS-lounaalle. Leipomisessa menikin sitten koko ilta (leivoin kahteen asti yöllä...), enkä siis ehtinyt tehdä silloin mitään muuta.

Kärsivällisyys tähän hommaan alkoi jo pikkuhiljaa
hiipua siinä yhden jälkeen yöllä... :D

Lauantaina lähdimme perheeni kanssa AFS-lounaalle Valenciaan. Sinne tulivat kaikki vaihtarikaverini ja joidenkin perheet ja myös ensi vuonna alueeltamme vaihtoon lähtevät espanjalaiset. Jokainen vaihto-oppilas oli siis tuonut jotain ruokaa omasta maastaan maistettavaksi. Kaikki mitä kokeilin, oli todella hyvää, parhaimpia olivat varmaankin suklaa-kookos-leivokset Uudesta-Seelannista ja browniet Belgiasta. Myös minun korvapuustini saivat paljon kehuja, ja varsinkin kaverini Skandinaviasta sanoivat kaivanneensa kotitekoisia "kanelbullareita".

Täksi päiväksi olimme myös suunnitelleet Secret Santa -leikin, jossa siis jokaisen täytyy antaa joku pieni joululahja jollekin, mutta lahjan saaja ei tiedä, keneltä lahja on. Minä annoin tanskalaiselle kaverilleni, jonka muistan sanoneen pitävänsä pipareista, laatikollisen niitä edellisenä iltana leipomiani. Minä puolestani sain lahjaksi pienen kynttilän ja suklaata ihanalta uusiseelantilaiselta kaveriltani, joka oli liittänyt pakettiin vielä hauskan runonkin! Hän itse sai lahjaksi kuolleen kanin xD. Se oli siis sellainen kokonainen jänis, minkä voi ostaa ruokakaupasta syötäväksi... ja sai hän kyllä sitten myös suklaata xD (se kani oli siis vain eräänlainen vitsi).

Tällaisen söpön kynttilän sain lahjaksi
salaiselta joulupukiltani <3

Lounaamme jälkeen ne vaihto-oppilaat, jotka olivat tulleet tänne Espanjaan vain kolmeksi kuukaudeksi, lähtivät keskuudestamme. He lähtivät siis junalla Madridiin, josta he sitten seuraavana päivänä lähtisivät Brysseliin, ja sieltä sitten muutaman päivän päästä kotimaihinsa. Tämä oli tietysti todella surullista, kun piti jättää hyvästit kavereille, eikä tiedä, tuleeko koskaan enää näkemään heitä. Ainakin yksi oli jo kuitenkin varannut lentoliput helmikuulle, jolloin hän palaisi viikoksi meitä tervehtimään. Olisi niin outoa lähteä itse jo nyt! Tuntuu kuin olisin juuri vasta tullut tänne! Aina välillä näen painajaisia siitä, että olenkin yhtäkkiä kotona, ja minusta tuntuu, kuin minulta olisi jäänyt niin suuri osa kokemustani käyttämättä, kuin se olisi jäänyt hirvittävällä tavalla kesken. Enkä halua vielä tällä hetkellä kuvitellakaan sitä hetkeä, kun minun täytyy sanoa hyvästit host-perheelleni ja ystävilleni, enkä tiedä, koska tulen heidät seuraavan kerran näkemään. Se ehkä onkin yksi syy, miksi en ikävöi aivan älyttömästi Suomeen, sillä tiedän, että kuitenkin reilun puolen vuoden päästä palaan sinne takaisin ja voin olla siellä rakkaitten ihmisten kanssa vaikka koko loppuelämäni. Mutta kun lähden täältä, ei minulla tule olemaan mitään 100% varmuutta siitä, että tulen tänne takaisin, vaikka kyllä minä ainakin haluaisin tulla. Uskon kuitenkin, että ne, jotka tulivat tänne vain kolmeksi kuukaudeksi olivat henkisesti valmistautuneita nopeampaan lähtöön, toisin kuin minä unissani. He kylläkin antoivat vinkiksi tuleville espanjalaisille vaihtoonlähtijöille, että lähtisivät ihmeessä koko vuodeksi, eikä vain kolmeksi kuukaudeksi xD.

Lauantai-iltana meillä oli kuoromme kanssa ensimmäinen esiintyminen tänä syksynä. Lauloimme Santa Cecilian (musiikin pyhimyksen) messussa. Se meni ihan hyvin, ja monet kiittelivät esitystä. Oli ihan mielenkiintoista nähdä, millainen on espanjalainen jumalanpalvelus, vaikka tämä ei ilmeisesti ollut ihan tavallinen, muun muassa siksi, että me olimme siellä laulamassa. Se oli myös aika lyhyt. Mutta kyllä siellä ne samat Isä meidän -rukoukset ja uskontunnustukset lausuttiin, vaikka pappi vähän sekosikin sanoissa lausuessaan uskontunnustusta... Ainoita silmiinpistäviä eroavaisuuksia kappelin ja papin asun koristeellisen ulkoasun lisäksi olivat se, että ihmiset välillä polvistuivat rukoilemaan, ja se, että yhdessä vaiheessa kaikkien piti kääntyä kättelemään vierustovereitaan ja toivottamaan hyvää terveyttä tai jotain sellaista.

Tässä kaunis kuoromme! :D

Esityksen jälkeen menimme illalliselle kuoron kanssa, ja sieltä menin muutaman uuden kaverini kanssa käppäilemään ympäri kylää. Tutustuin siis muutaman kuorokaverini kavereihin. Täällä kun kaikki ihmiset ovat niin mukavia ja avoimia!

Sunnuntaina host-perheeni ystäväperhe Ibizalta ja toinen täältä kylästä tulivat syömään lounasta meille. Host äitini oli laittanut oikein hyvää pastaa, ja yksi heidän kavereistaan oli tehnyt herkullisia minipizzoja, joissa oli pekonia ja vuohenjuustoa! Kuten sunnuntait täällä yleensä, tämäkin sunnuntai meni melko rauhallisissa merkeissä nukkuen ja läksyjä tehden.

Siinäpä oli sitten tärkeimmät kuulumiset tältä viikolta! Voisin tähän yhteyteen laittaa vielä yhden jännän faktan Espanjasta: Täällä ihmiset eivät käytä perunajauhoja!Tai ranskankermaa, Tai oikeastaan mitään hapanmaitotuotteita. Tai kaardemummaa tai pomeranssinkuorta. Siispä täällä leipoessa saa aina vähän soveltaa. En ollut koskaan tulut ajatelleeksi, että perunajauhot olisivat jotenkin suomalainen juttu, mutta täällä perheeni ei ollut koskaan kuullut puhuttavankaan sellaisista. Sitten kysyin, mitä te sitten käytätte, kun teette kiisseleitä, ja vastaukseksi sain, että he eivät tee kiisseleitä. Ranskankerman kuvittelin olevan jokseenkin Keski- ja Etelä-Euroopassa tunnettua, onhan sen nimikin nimenomaan Ranskan kerma. Mutta siitäkään ei oltu koskaan kuultu. Kaardemummasta oltiin kuultu, mutta vain koktailien teon yhteydessä. Minun täytyi siis ensin murskata kokonaisia kaardemumman siemeniä, jotta sain niistä rouhetta korvapuusteihini. Kyllä se kuitenkin toimi ihan hyvin :). Pomeranssinkuori minun piti jättää kokonaan pois pipareistani.

Siinä oli tämän hetkiset fiilikseni. Tänään lauloimme kreikan tunnilla joululauluja kreikaksi, ja siitä sain taas vähän lisäbuustia joulumieleen. Alan varmaan nyt itsekin kuuntelemaan joululauluja suomalaisen siskoni linkaamalta soittolistalta. Hyvää joulunodotusta sinne Suomeen, pitäkää hauskaa availlessanne joulukalentereita!

Tässä vielä kuva eiliseltä lenkiltä jouluisista maisemista. :)

Adios y hasta luego!

-Anna

Halloween! (ja paljon muuta)

Hola!

Tiistaina alkoi marraskuu. Kylmää, märkää, harmaata, masentavaa, eikö totta? Paitsi että täällä on lämpötila kohonnut viime päivinä jopa 26 asteeseen, aurinko paistaa, puut ovat vihreinä ja appelsiinit kypsyvät. Ei siis tunnu yhtään marraskuulta, ja tänäkin aamuna ajattelin unisena, että puhelimeni päivämäärä on varmaan väärässä.

Sää on siis paras, mitä toivoa saattaa, ja tekemistä riittää. Viime viikonlopun lisäksi meillä oli kaksi vapaapäivää, maanantai ja tiistai. Tiistai oli siis pyhäinpäivä, ja maanantai ns. siltapäivä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että jos on jokin juhlapäivä esim. tiistaina tai torstaina, voidaan pitää toinenkin vapaapäivä, joka liittää tuon edellämainitun vapaapäivän viikonloppuun. Suomessahan tällaisia tapauksia varten pitää olla yksi lauantai koulussa, mutta täällä sillä ei kuulemma ole niin väliä (hyvä vaan) xD. Siispä olen nyt viettänyt pienimuotoisen, tapahtumatäyteisen loman :).

Perjantaina menin ulos kavereitteni kanssa, ihan vain taas hengailemaan plazalle. Silloin kyllä jo vähän tuntuikin marraskuulta, sillä oli pimeää, ja minulla oli kauhean kylmä, vaikka olikin varmaan ainakin 17 astetta lämmintä. Jutustelimme mukavia ja suunnittelimme maanantain halloweenfiestaa.

Lauantaina heräsin aikaisin ja menin orkesteriharjoituksiin (jotka alkavat klo 10.30 lauantai aamuna, tosi kiva) ja niiden jälkeen lähdin junalla Valenciaan tapaamaan vaihtarikavereitani. Kiertelimme hieman kaupungilla: kävimme suuressa kauppahallissa ostamassa mehua ja suklaata, kiertelimme muutamilla kaupoilla (jej ostin mummohameen!) ja menimme syömään erääseen kasvisravintolaan. Me kaikki (siis minä ja kaksi kaveriani Tanskasta ja Hongkongista) tilasimme vegehodarit ja ravintolan omatekoista sitruunajuomaa, ja jälkkäriksi eräänlaista sorbetin tapaista kylmää hedelmäsosetta, joka oli tehty jostain hedelmästä/marjasta, joita kasvoi jossain Afrikassa...(tai Etelä-Amerikassa, en nyt kyllä muista...) Mutta se oli joka tapauksessa tosi hyvää!

Kauppahalli Valenciassa

Tämä talo oli mielestäni erittäin söpö, mutta se
on tässä kuvassa hieman hassusti, koska sen
vieressä on toinen, äärettömän ruma talo.  

Ja tässä on annos sitä jännää hedelmäjäätelöjuttua,
vaikka sitä ei kylläkään näy noiden täytteiden alta XD

Sunnuntaina hyvän kaverini Marian perhe pyysi minua mukaansa keskiaikaisille markkinoille Cocentaina -nimiseen kylään noin tunnin ajomatkan päähän kotoa. Se oli oikein kaunis kylä vuorten keskellä, vaikkakin aika pieni siihen verrattuna, miten paljon siellä oli porukkaa. Päivä oli myös todella kaunis: aurinko paistoi ja oli mukavan lämmin, vaikkakin aamulla oli vähän viileää. Tunnelma oli todella miellyttävä (vaikka välillä väenpaljous tukahduttikin sitä hieman), sillä ympäri kylää pienten katujen ja niiltä aukeavien plazojen varsilla oli monia erilaisia pieniä (ja vähemmän pieniä) kojuja, joissa myytiin käsitöitä, vaatteita ja (minun lempparini) erilaisia ruokia, kuten pähkinöitä, juustoja, kinkkuja ja makeisia. Nähtävää oli vaikka miten paljon, mutta onneksi meillä oli koko päivä aikaa tutkia tuohon pieneen kylään kokoontuneiden kauppiaiden kauppatavaroita. Hauskin ja mieleenpainuvin asia markkinoilla oli sen arabialaisessa osassa, jossa eräs mies valmisti onnenamuletteja puupalikoista käyttäen sekä käsiään, että jalkojaan. Hän istui maassa ja pyöritti putkilomaista puupalaa toisella kädellään, ja toisella hän piteli kiinni veitsestä, joka halkoi uria tuohon puupalaan, mutta ohjasi veitsen kärkeä vielä lisäksi varpaillaan. Olihan meidän sitten Marian kanssa pakko ostaa itsellemme sellaiset käsin(ja jaloin)tehdyt onnenamuletit, jotka maksoivatkin vain kaksi euroa :D.

Markkinafiilistä :)

Arabialaisteemaiselta alueelta (väkeä oli aika lailla, tämä ei
ole edes pahin tungos...)

Ja tämä herra arabialaismarkkinoilta työstää onnenamulettiani
(varpaillaan)

Ja tässä otos juutalaismarkkinoilta.

Eräällä plazalla oli tällainen "leikkipaikka"...

...josta lapsekas sieluni löysi mukavaa ajanvietettä xD

Katujen ja aukioiden koristelut olivat ihanan värikkäitä!

Ja tässä vielä minä, Maria ja Sandra, sekä aasin takamus.

Markkinoilla ei todellakaan tullut nälkä, sillä joka kojusta tyrkytettiin maistiaisiksi pähkinöitä, siemeniä ja juuston- tai kinkunpaloja. Sen lisäksi söimme tientenkin vielä oikean lounaan, joka ei sitten kyllä ollut ihan pieni. Onneksi menimme sillä "kaikki syövät kaikkea" -tekniikalla, jolloin ruokaa ei jäänyt ihan kauheasti yli. Ruokailukojun vieressä esiintyi myös bändi, joka koostui nahkapukuihin sonnustautuneista ja kasvonsa sotamaalauksin koristaneista kahdesta rumpalista, kolmesa säkkipillinsoittajasta ja yhdestä naisesta, jonka tarkoitusta en ihan keksinyt, sillä hän vain käveli edestakaisin lavalla ja huuteli aina silloin tällöin tunnelmaa kohottavia sotahuutoja, ja välillä puhalsi jonkun eläimen sarvesta tehtyyn metsästystorveen. Minulle tuli tästä bändistä vähän mieleen viikingit, vaikka he eivät tietääkseni soittaneetkaan säkkipillejä.

Ruokaa oli kyllä riittämiin, ja se oli tooodella hyvää!

Huom! Kauloissamme voitte nyt nähdä (hieman pieninä kylläkin)
ostamamme onnenamuletit!! :D

Paluumatkalla poikkesimme vielä Marian isän hedelmäviljelyksillä, joilla viljellään persimoneja ja appelsiineja (täällä kutsutaan appelsiineiksi kaikkea mandariineista ja klementiineistä normaaleihin appelsiineihin). Persimoneja paikalliset kutsuvat täällä nimellä "caqui", joka lausutaan "käki", ja minusta se on aika hassua :D. Poimin myös elämäni ensimmäiset appelsiinit (luulen, että ne olivat oikeastaan jonkinlaisia satsumia) puusta. Palattuamme kotiin, pyysin vielä Marian meille katsomaan elokuvaa "Kerro minulle jotain hyvää", koska olin juuri lukenut saman kirjan loppuun, ja halusin nähdä siitä elokuvaversion (josta tiesin meilkein kaikki näyttelijät(ja oli muuten hyvin outoa nähdä Downton Abbeyn mr. Bates Louisa Clarken isänä xD)).

Maanantaipäiväni menikin sitten melkein kokonaan kakkua leipoessa. Illalla meillä nimittäin oli halloweenbileet, jonne olin luvannut tehdä kakun. Ensimmäisen puoliskon päivästä käytin tuskaillen sopivan kakun valitsemiseen, ja lopulta kysyin neuvoa Annikalta Suomesta, mikä kakku on sellainen, josta kaikki pitävät, ja päädyin Annikan neuvosta nutella-valkosuklaakakkuun. Sitä ja sen päälle tulevaa luurankokoristetta teinkin sitten kahdesta seitsemään, eli siinä viitisen tuntia. Ehdin juuri ja juuri käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet, ennen kuin jo piti lähteä fiestaan.

Tässä me kauniit, puoliksi luurangot :D (enkä yhtään tiedä 
miksi olin ainoa jonka kasvojen vasen puoli maalattiin...)

Ja tässä tämä ihastuttavan laadukas, noin viidessä minuutissa tehty meikki
 vielä vähän lähempää :P (huomioikaa Diana taustalla xD) 

Ja tässä viiden tunnin uurastuksen jälkeinen lopputulos,
 josta olin suoraan sanottuna aika ylpeä!

Menimme kaverillemme, jonka luona söimme (aivan valtavat määrät ruokaa), tanssimme, lauloimme, juttelimme ja maalasimme naamamme puoliksi luurangoiksi. Ruokaa oli näissä juhlissa niin paljon, ettei melkein kukaan jaksanut maistaa kakkuani, mutta veinkin sen sitten takaisin perheelleni, jolle se maistui ilomielin. :)

Seuraavana aamuna, eli tiistaina, heräsin puoli kahdeltatoista ja ajattelin, että olenpas nukkunut pitkään. Vaikka sänky houkuttelikin jäämään sen pehmeitten peittojen suojaan, nousin ylös, tein aamutoimet ja olin alakerrassa (toisin sanoen ihmisten ilmoilla) noin kahdeltatoista. Ensimmäinen kommentti, jonka host äitini sanoi, oli "oletpas sinä aikaisin jalkeilla".

Tiistaina en oikeastaan tehnyt muuta kuin nukuin, luin kirjaa ja tein läksyjä. Saattaa kuulostaa tosi tylsältä ja masentavalta, mutta minä todella tarvitsin yhden päivän, jolloin voin vain olla ja levätä, sillä täällä tapahtuu aina niin paljon kaikkea, että olen aivan super väsynyt. Kävimme kylläkin aamulla hautausmaalla katsomassa host perheeni sukulaisten hautoja. Hautausmaa oli todella erilainen, kuin mitä Suomessa! Maassa oli vain ihan muutamia, tosi vahoja hautoja, ja kaikki loput ruumiit oli tungettu niin sanotusti kaappeihin. Hautausmaa oli siis täynnä paksuja seiniä, joissa oli hautoja vähän niin kuin lokeroita, jonne hauta-arkut tungetaan ja jätetään ehkä ikuisiksi ajoiksi. Siellä konkretisoitui kirjaimellisesti sanonta "luurankoja kaapissa", mikä on minusta aika karmivaa. Varsinkin, kun joissain hautojen "ovissa" oli pieniä rakoja, joiden ympärillä kärpäset pörräsivät iloisina... Mutta joo, mikäs siinä.

En ole tainnut vielä täällä blogissani kertoa, mutta aloitin Guadassuarin kuorossa tuossa pari viikkoa sitten. Se on minusta todella kivaa, vaikka olenkin yksi nuorimmista jäsenistä. Suurin osa on nimittäin aikuisia, ja minusta on ihana nähdä, miten siinä viisissä-kuusissakymmenissä olevat kylän papat ovat mukana täysillä ja laulavat sydämensä pohjasta! Ensimmäinen konserttini onkin sitten tulossa marraskuun 26. päivänä! :)

Tähän loppuun voisin vielä kertoa pienen espanjalaisen outouden: ihmiset pukeutuvat erittäin "tylsästi" kouluun. Tällä tarkoitan sitä, että kaikilla on aina samanlaiset vaatteet, nimittäin farkut ja jokin yksinkertainen paita. Jos minulla on vähänkin isompi kaulakoru kaulassa, kaikki ihmettelevät jo sitä, mutta jos sitten satun menemään mekko tai hame päällä kouluun, kaikki ovat ihan äimänä ja kysyvät, miksi ihmeessä minulla on mekko päällä... Kaikista pahinta olisi kuulemma, jos menisin hattu päässä kouluun, mutta valitettavasti/onneksi unohdin molemmat hattuni Suomeen. Täällä ihmiset eivät myöskään meikkaa niin paljon kuin suomessa, ja korkokenkien laitto kouluun olisi jotain ihan tavatonta. Kun ensimmäisinä viikkoina ostin itselleni uudet farkut ja tavallisen, tylsän harmaan t-paidan, host siskoni kommentoi äidilleen, että kerrankin tuolla on narmaalit vaatteet päällä xD.

Pahoittelen nyt tässä vielä, että postaan tämän näin myöhässä (sillä yleensä pyrin postaamaan alkuviikosta), mutta olen taas kerran ollut hyvin väsynyt ja kiireinen. Yritän ensi viikolla olla ajoissa. :) En myöskään tiedä, huomaako sitä tekstistä, mutta olen tällä- ja viimeviikolla lukenut Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaania, jonka kieli on melko vanhahtavaa ja sanavarasto erilaista, ja minun tekisi nyt koko ajan mieli kirjoittaa samalla tavalla hyvin tunteikkaasti, mutta samalla muodollisesti. Se on muuten tosi hyvä kirja, kannattaa lukea! :D

Adios y hasta luego

-Anna

Synttärifiiliksiä

Hola!

Olen pahoillani, viime viikolla en jaksanut kirjoittaa postausta, olen täällä arkisin aina niin väsynyt xD. (Ja tämänkin postauksen kirjoitin tiistaina, eli on pari päivää vanha, mutta odottelin kuvia kaveriltani synttäreiltäni. Noh, niitä kuvia ei ole vieläkään tullut, mutta laitan sitten jossain kohtaa postauksen, jossa on pelkät kuvat, koska en nyt halua olla kahta viikkoa postaamatta mitään) Nyt onkin sitten vähän enemmän kerrottavaa, varsinkin kun viime viikko oli aika tapahtumarikas synttäreitteni ansiosta! :D

Viikko sitten sunnuntaina lähdin kaverini Marian ja hänen perheensä mukaan erääseen vuoristokylään tapaamaan joitain heidän ystäviään. Kylä oli tosi kaunis! Sitä ympäröi vuoret ainakin kahdelta eri suunnalta. Oli hauskan näköistä, kun kylän laidalta yhtäkkiä vain kohosi vuori kuin tyhjästä! Kylässä oli myös viihtyisä tori/plaza/mikälie, jossa oli lampi jossa oli kaloja :P. Käppäilimme tutkailemassa kylää, ja kävimme eräässä puoli vuosisataa vanhassa luostarissa/luostarin raunioissa. (Ja kuvia tulee nyt sit paljon, koska Marian isä todella innostui toimimaan kameramiehenä :D)

Maisemat kylään tultaessa

Maisemat kylän huipulta...

...ja juurelta

Maria, minä ja Marian sisko Sandra

Rauniot ovat hyvin kuvauksellinen paikka :D

Hyvinkin artsy meininki

Sandra poseeraa <3

Luostarin päärakennuksessa oli upeita kattomaalauksia
 (varmaan on olemassa joku hienompikin termi kuin kattomaalaukset...)

Pysähdyimme tervehtimään sanomalehtiukkoa...

...ja katselemaan kaloja.

Ruoka oli sinä päivänä melko lihaisaa.

Oli kylläkin ihan hyvää :)

Tiistaina täytin seitsemäntoista vuotta. Aamulla host perheeni tuli herättämään minut laulamalla jonkun perinteisen synttärilaulun, ja aamupalalle minulle oli ostettu omenamehua, joka siis on lempi mehuni, mutta jota host perheeni ei juurikaan juo.

Koulussa kaikki tulivat onnittelemaan minua. Täällä on tapana onnentoivotusten yhteydessä poskisuudella molemmille poskille, joten olin suomalaiseen tapaan hieman hämmentynyt, kun aamulla kaikki pommittivat minua suukoilla. Mutta ei se siis todellakaan ollut epämiellyttävä asia! Olin otettu siitä, että suurin piirtein koko koulu muisti minua syntymäpäivänäni! Eräs kolmetoistavuotias poika lauloi (ja itseasiassa lauloi minulle vielä jälkeenpäin monena eri päivänä) "happy birthday to you" minulle käytävällä, ja eräs opettajani antoi minulle espanjalaisia herkkuja synttärilahjaksi.

Kun tulin koulusta kotiin, oli pöytämme katettu japanilaiseen tyyliin, ja host vanhemmpani olivat ostaneet meille sushia (lempiruokaani) päiväruuaksi <33! Host siskoni eivät olleet koskaan aikaisemmin maistaneet sushia, ja host äitinikin vain kerran aikaisemmin! Myöhemmin päivällä host äitini ja siskoni kysyivät, millaisen kakun haluaisin illaksi. Sanoin, että sellaisen normaalin synttärikakun. He kysyivät, millainen on minun mielestäni normaali synttärikakku, ja näytin heille kuvan tavallisesta täytekakusta. He katselivat silmät pyöreinä ja sanoivat, ettei se todellakaan näyttänyt tavalliselta synttärikakulta, joka heidän käsityksensä mukaan on yksinkertainen kuivakakku. Niinpä päätin tehdä heille (tai siis minulle) perinteisen täytekakun (paitsi että täällä ihmiset eivät ole kuulleetkaan puhuttavan perunajauhoista, eli minun piti tehdä vähän erilainen pohja kuin mitä yleensä teen).

Täällä ei käytetä niinkään marjoja, joten tein tällä kertaa tällaisen
 raikkaan hedelmäkakun!

Viime viikonloppuni oli täynnä ohjelmaa. Perjantaiksi kaverini olivat kutsuneet minut yksiin juhliin, lauantaina menisin paikalliseen october festiin kavereideni kanssa, ja sunnuntaille olin suunnitellut syntymäpäiväkutsuja. Perjantain juhla oli siitä outo, etten oikeastaan tiennyt, mikä juhla se olisi. Ajattelin vain, että näkisimpähän sitten. Ja sen kyllä todella tein xD.


Kaverini tulivat hakemaan minua kotoa puoli kahdeksan aikoihin illalla. He sanoivat, että meidän pitäisi odottaa muutamia kavereita, että he pääsisivät tulemaan, ja päätimme mennä yhteen kahvilaan kokiksille sillä välin. Tulisimme hakemaan illallisleipämme kotoa myöhemmin, ja menisimme jollekin plazalle syömään ne. Juttelimme mukavia kahvilassa kokisten kera, ja sitten suuntasimme kaverilleni Andrealle odottelemaan vielä vähän lisää. Kysyin Andrealta, mihin juhlaan olimme oikein menossa, mutta hän vastasi, ettei hänkään kunnolla tiennyt. Andrealla Andrea ja hänen serkkunsa soittivat ukulelea ja me kaikki lauloimme. Tunnelma oli todella mukava, enkä edes huomannut ajan kulua! Välillä Diana (siis toinen kaverini) puhui puhelimeen hieman kiihtyvään sävyyn (joka on kyllä tyypillistä paikallisille xD) ja sanoi, että muut kaverimme olivat hieman myöhässä. Yhdessä vaiheessa Andrean täti tuli huoneeseen ja toivotti minulle hyvää syntymäpäivää. Olin hieman hämmennyksissäni, mutta kiitin ja sanoin, että ne olivat jo tiistaina.

Peiliselfie kavereita odotellessa

       Vihdoin noin kymmenen aikaan lähdimme Andrealta hakemaan illallisleipiämme. Samalla koukkasimme mukaan ystävämme Lauran. Kun Diana lähti hakemaan omaa leipäänsä, me jäimme odottamaan vähän matkan päähän talostani. Sanoin, että voisin käydä sillä välillä hakemassa oman leipäni, sillä en edes ollut varma, olisiko host äitini laittanut sen valmiiksi vai pitäisikö minun tehdä se itse, joten minulla voisi mennä hetki. Andrea kuitenkin vakuutteli hätäisesti, että voisimme mennä kohta kaikki yhdessä. Ja niin me sitten menimme talolleni, kun Diana tuli. Kaverini pyysivät, jos he voisivat tulla sisälle hetkeksi ottamaan vesihuikan, ennen kuin jatkaisimme matkaa. Vastasin tietenkin myöntävästi, vaikka mielessäni mietinkin, että host äitini oli sanonut, että meillä olisi hänen kavereitään sinä iltana kylässä.

       Saatattekos jo arvata, mihin juhliin olimme menossa? Minulla ei nimittäin vielä tässäkään vaiheessa ollut hajuakaan. Siksi ihmettelinkin, kun host isäni tuli meitä vastaan eteiseen, ja pyysi meitä tulemaan peremmälle ja ohjasi meidät talomme ruokailuhuoneeseen, joka oli pimeänä. Ja kun sitten astuin huoneeseen, menivät valot yhtäkkiä päälle, ja näin kaikki kaverini istuvan suuren, katetun pöydän ääressä ja kuulin heidän laulavan (toisin sanoen huutavan täyttä kurkkua) "paljon onnea vaan". Näin, että huoneen yksi seinä oli koristeltu silkkipaperilla, ilmapalloilla ja tekstillä, jossa luki "Onnea Anna 17v!" Yhdessä nurkassa vilkkui pieni diskopallo kavereideni laulun tahdissa.

        En ole varmasti eläessäni ollut niin yllättynyt! Seisoin siinä ja katsoa toljotin vain kaikkia tajuamatta kunnolla, mitä oli tapahtunut. Oloni oli hyvin epätodellinen, aivan kuin olisin nähnyt unta. Olen aina vain ajatellut, että suuret yllätyssynttärit kuuluvat vain amerikkalaisten elokuvien maailmaan, muta siinä minä nyt seisoin, keskellä minulle järjestettyä juhlaa.

Tällainen juhlapöytä oli minua vastassa <33

     
         Kun nyt jälkeenpäin miettii, oli merkkejä ja vihjeitä tästä yllätyksestä lipsahdellut vaikka kuinka monta kertaa, mutta koska yllätyssynttärit eivät olleet mahdollisten vaihtoehtojeni listalla, pistin kaikki kummalliset jutut vain espanjalaisten ihmisten omituisuuden piikkiin. Esimerkiksi koulussa perjantaina, kysyin Andrealta, oliko hän tulossa meille sunnuntaina, ja hän vain näytti hyvin hämmentyneeltä ja kysyi, mitä muka olimme suunnitelleet sunnuntaille. Luulin, että hän oli unohtanut synttärini kokonaan, ja minua alkoi jännittää, olikohan hän ainoa. Pyysin häntä kysymään muilta kavereiltani (jotta vältyttäisiin epäselvyyksiltä) sopisiko kaikille kuudelta sunnuntaina. Muut kaverini mutisivat jotain, mitä en ymmärtänyt, hänelle vastaukseksi, mutta moni vaikutti hieman hölmistyneeltä.

         Teimme eräitä herkkuja, joita oli määrä tarjoilla synttäreilläni, jo torstaina, mutta host äiti vain sanoi, että ne säilyisivät kyllä hyvin, ja olisi hyvä tehdä ne etukäteen pois alta. Perjantaina näin jääkaapissamme minulle suunnitellun synttärikakun, ja kysyin, miksi host äitini oli tehnyt sen jo niin aikaisin (ihmettelin myös, koska minun oli pitänyt auttaa häntä, mutta hän olikin tehnyt sen yksin), mutta hän sanoi, että halusi kokeilla reseptiään sinä iltana, kun hänelle tulisi ystäviä kylään. Silloin siskoni Paula kysyi, keitä ystäviä, ja äitini totesi vain (hyvin luontevasti) että joitain Algemesista (läheisestä kylästä). Minä myös itse autoin tekemään koktailtikkuja, joita host äitini myös väitti tarjoilevansa ystävilleen. Kun tähän vielä lisätään se, että Andrean täti toivotti minulle hyvää syntymäpäivää ja se, kuinka vastusteleva Andrea oli, kun tarjouduin menemään hakemaan leipääni odotellessamme Dianaa, olisi ehkä näin ulkopuolisena ollut helppo arvata, mistä oli kyse. Mutta tosiaan, minulle se ei juolahtanutkaan mieleeni!

Hostmami mestariteostensa kanssa <3

Kolmen suklaan kakku <33

Synttäreilläni söimme hyvää ruokaa, tanssimme kavereideni harjoittelemaa koreografiaa erääseen saksalaiseen tanssiin, söimme taas vähän lisää ja kaverini lauloivat minulle toistamiseen onnittelulaulun (täkäläisiin tapoihin siis oikeasti kuuluu, että tämä laulu huudetaan täyttä kurkkua), otimme kuvia, tanssimme vähän lisää, ja loppuillasta, kun osa oli jo lähtenyt, pelasimme vielä hieman wiitä. Niin onnellinen en ole ollut pitkään aikaan!! Olin kylläkin koko illan vielä niin typertynyt yllätyksestä ja niin iloinen, että meinasin koko ajan vain purskahtaa itkuun onnesta xD.

Mis amores <3

Darling <3

Huom!! Katsokaa ja ihailkaa tota taustaa!!! En vaan vieläkään
tajua, että mun kaverit järkkäsivät nämä kaikki jutut!

Olin ihan in love tohon Vanen hattuun (+laseihin)!! <3<3

Kaverini olivat ilmeisesti suunnitelleet tätä vanhempieni kanssa jo kaksi viikkoa, ja jopa puhuneet siitä välitunnilla nenäni edessä, ilman että olin ymmärtänyt mitään. Olen niin kiitollinen kaikille kavereilleni, jotka olivat mukana ja näkivät vaivaa juhlan eteen! He antoivat minulle tällä tavalla parhaan syntymäpäivälahjan, mitä kuvitella saattaa!

Sillä välin, kun minä istuin autuaan
tietämättömänä juomassa kokista kahvilassa...

Tosiaan, tuli otettua vielä paljon muitakin ihania kuvia, joissa on kaikki kamut mukana, mutta postailen niitä sitten varmaan myöhemmin :)

Lauantaina illalla Guadassuarissa järjestettiin ensimmäistä kertaa paikallinen october fest. Kaikki kokoontuivat ns. pääplazalle, jossa oli baari/ruokakoju ja sekä live-, että epälivemusiikkia. Näin paljon kaikkia kavereita ja minulla oli tosi hauskaa :).

Sunnuntaina, kun minun ei sitten tarvinnutkaan enää järjestää synttärijuhlia, lähdin junalla Valenciaan tapaamaan vaihtarikavereitamme. Seuraavassa orientaatiossa, joka on kahden viikon päästä, meillä on ilmeisesti jonkinlainen talent show, johon päätimme harjoitella laulamaan jonkin kappaleen niin, että Rayhan, indonesialainen vaihto-oppilas soittaa kitaraa, ja minä, Yasmin (Tanskasta) ja Bella (Hong-Kongista) laulamme. Meillä oli tosi kiva iltapäivä, kun kävimme syömässä hyvässä ravintolassa ja menimme sen jälkeen puistoon harjoittelemaan!

Tällä hetkellä (tiistai-iltana) olen super väsynyt, mutta tyytyväinen. Ihana viikonloppu on vielä tuoreessa muistissa, ja saa minut yhä hymyilemään itsekseni. Tänä iltana menen ensimmäistä kertaa espanjalaisiin elokuviin perheeni ja kaverini Marian kanssa. Onneksi huomenna on oppilaiden "lakko", eli meidän ei tarvitse mennä kouluun! On se kiva, että täällä Espanjassa joskus oppilaatkin saa lakkoilla, eikä vain opettajat xD.

Adios y hasta luego!

-Anna