Viikonloppuaktiviteetteja

Hola!

Jos aloitin viime postauksen toteamalla, että viikko on tuntunut ikuisuudelta, voin tämän postauksen aloittaa kertomalla, että viimeiset vajaat puolitoista viikkoa ovat menneet kuin siivillä. Soitan aina kerran viikossa Suomeen perheelleni, ja kun eilen soitin, tuntui kuin olisin soittanut edellisen kerran suunnilleen toissapäivänä. On ihmeellistä, miten aika alkaa kulua nopeammin nyt, kun alan pikku hiljaa tottua espanjalaisen arjen rutiineihin. Mutta vaikka viikko on vierähtänyt nopeasti, ei se tarkoita, etteikö sen aikana olisi tapahtunut mitään, päin vastoin.

Suurin osa ns. aktiviteeteista sijoittuu viikonlopuille, ja silloinkin yleensä iltaan/yöhön. Viikko sitten viikonloppuna hengasin iltapäivällä kavereideni kanssa "plazalla" eli puiston tapaisella aukioilla, joita täällä on valtavasti. Pelasimme Parchis -nimistä lautapeliä, joka on kuulemma hyvin tyypillinen peli täälläpäin ja söimme suolattuja auringonkukansiemeniä joita paikalliset kutsuvat nimellä Pipas. Niitä ei kyllä muuten ollut helppo syödä! Ensiksi yksi pipa laitetaan suuhun ja imeskelään suolat sen pinnalta. Sitten kuori puraistaan siististi rikki ja heitetään pois, ja sisältä paljastuva minimaalisen kokoinen siemen syödään (siemen oli niin pieni, että tuskin tunsin sitä saatika maistoin sen makua). Aluksi en tajunnut yhtään, mitä piti tehdä, vaan pureskelin kuoren pieniksi paloiksi suussani ja siemenen sen mukana niin, että minun oli pakko sylkeä kaikki pois. Sitten kun tajusin idean, en osannut toteuttaa sitä, vaan en joko saanut koko pipaa auki tai murskasin sen taas silpuksi. Lopuksi, kun vihdoin tajusin avaamistekniikan, en tajunnut, että siementä piti ensiksi imeskellä kuorineen, jotta saa makua, vaan vain yksinkertaisesti avasin kuoret ja i´söin ihmetellen mauttomat minimaaliset siemenet. Noh, ainakin kaverini saivat hyvät naurut xD.

Värierovertailuja plazalla xD

Viikko sitten lauantaina menimme illalliselle toiseen kylään yhden host-siskoni Irenen parhaan kaverin luo. He olivat ilmeisesti vuosi sitten (jos muistan oikein) rakentaneet sinne upean talon, joka oli ihan kuin jostain elokuvasta! Kaikki oli niin hienoa ja niin... valkoista! Valkooiset marmoriset kierreportaat laskeutuivat valkoiseen olohuoneeseen, jossa oli valkoinen sohva ja valkoinen ruokapöytä (mutta hopeiset tuolit!!). Talo oli siis todella moderni ja upea, ja sen omistajat hyvin mukavia ihmisiä, niin kuin kaikki tähän mennessä tapaamani henkilöt.

Sunnuntaina menimme koko perhe host-isäni siskon "mökille" vuoristoon. Sinne tuli myös host-isäni kaksi siskoa ja heidän lapsensa (jotka ovat siis jo aikuisia) ja muita tuttavia. Meillä oli todella hauskaa! Eräät Alex ja Tesa soittivat kitaraa ja lauloivat (ja yrittivät saada myös yleisön laulamaan mukana...) ja tunnelma oli aivan mahtava! Söimme myös valencialaista perinneruokaa, paellaa, (joka siis huom. on nimenomaan VALENCIALAINEN perinneruoka) ja niin paljon kaikkea muutakin, ettei varmasti ollut nälkä koko päivänä. Paella oli siitä hassua, että se valmistettiin jäätävän kokoisella pannulla hyvin erikoisella tavalla, mutta kokin kunniaksi on sanottava, että se oli todella hyvää!

Ylpeä kokki ja nälkäiset ystävät :)

Viikolla ei sinänsä tapahtunut päljon mitään uutta, paitsi että aloitin viulutuntini täällä Guadassuarissa. Opettajani on todella mukava ja (thank god) osaa puhua hyvää englantia!!! Opetus on kyllä vähän erilaista täällä, mutta ei kyllä mitenkään huonolla tavalla. Vaihtelu aina virkistää!

Koulussa en vieläkään oikeastaan tajua mitään, ja jotta pysyisin hereillä tunneilla, joissa vain vieraskielinen puhe soljuu toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, olen alkanut lukea erästä vallan mainiota kirjaa niillä tunneilla, joilla muuten vain istuisin ja keskittäisin kaikki voimani hereillä pysymiseen. Kirjan nimi on "Maailmassa on virhe", ja se kertoo 101:stä virheestä, joita historialliset henkilöt ovat tehneet ja joilla on ollut enemmän tai vähemmän katastrofaalisia seurauksia. Suosittelen!!!

Viime viikonloppuna minulla ei ainakaan ollut tekemisen puutetta! Perjantaina illalla puhuin ensin Jennyn (suomalaisen kaverini) kanssa yli tunnin mittaisen puhelun, kun ulkona satoi kaatamalla vettä, ukkosti ja salamoi. Meidän oli tarkoitus lähteä Foster´s hollywood -nimiseen ravintolaan kavereideni kanssa yhdeksältä, mutta lähtö viivästyi lähes tunnilla ukkoskuuron takia. Täällä on siis kaikkina muina päivinä paistanut aurinko kirkkaana täydeltä taivaalta paitsi sinä iltana, jolloin myrskysi ihan kunnolla (läheisellä plazalla puu kaatui ja kaduilla oli useita, ehkä jopa kymmeniä senttimetrejä vettä) ja eilen, jolloin oli pieni sadekuuro. Joka tapauksessa lähdimme ravintolaan viereiseen kylään noin kymmenen aikoihin. Ruoka oli todella hyvää ja seura mitä parasta! Juttelimme muun muassa elokuvista ja kirjoista ja pelottelimme toisiamme kauhuelokuvilla. Fostersin jälkeen menimme vielä viereiseen mäkkäriin syömään McFlurryt jälkiruoaksi.

Foster´s Hollywood con amigas <33

 Lauantaina aamulla klo 10.30 alkoivat ensimmäiset orkesteriharjoitukseni. Odottelimme ainakin puoli tuntia, ennen kuin aloitimme, koska tulostin ei suostunut tulostamaan meille nuotteja. Kun vihdoin saimme nuotit, oli erittäin pihalla, enkä pysynyt yhtään perässä, mutta eiköhän se vielä tästä, kun rauhassa pääsee opettelemaan.... Orkesterissa sain muutamia kavereita, joiden kanssa menin harkkojen jälkeen (jotka loppuivat myös puoli tuntia etuajassa) syömään eräänlaista jäätelön ja jäähilejuoman risteytystä (joka oli ihan älyttömän hyvää!!).

Jännää, mutta hyvää jätskijuttua maistelemassa 

 Illalla lähdin ulos toisten kavereideni kanssa. Menimme tilaamaan pizzat ja syömään ne yhden kaverini isoäidin luokse. Katsoimme telkkarista eräänlaista kilpailua, joka oli vähän niin kuin missikisat, mutta osallistujilla oli tietynlainen massiivinen ja hyvin koristeellinen puku ja erittäin epämukavan näköinen kampaus. Naisten ja tyttöjen joukosta valittiin kolmetoista pientä ja kolmetoista isoa naispuolista henkilöä, joista vielä myöhemmin valitaan yksi, joka ns. johtaa muita kahtatoista. Pelasimme myös espanjalaisilla korteilla, mikä on minun mummosieluni mielestä tosi hauskaa! :D Myöhemmin menimme vielä samaan kahvilaan, jossa olin ollut päivällä orkesterikavereideni kanssa. Ja vielä sen jälkeen menimme yökävelylle Guadassuarissa, ja kaverini esittelivät minulle kylää (pimeää sellaista). Taas kerran, ruoka oli maukasta ja seura aivan loistavaa :).

Pizza con amigas <33

Kova kisa käynnissä :D

Pieni fakta tähän väliin: Espanjassa ihmiset todellakin elävät hyvin erilaisella vuorolla kuin suomalaiset. Perjantaina kysyin host-äidiltäni, että mikä on minun kotiintuloaikani. Hän ei ensiksi ymmärtänyt ja etsin käännöksen googlen kääntälällä. Kun näytin sanaa hänelle, hän vain naurahti ja sanoi sitten, että tavallisina viikonloppuiltoina JO puoli kahdelta tai viimeistään kahdelta, mutta jos on joku erikoisjuhla, niin voin olla kolmeen-neljään asti ulkona... Ja joo, tykkään tästä elämänrytmistä! :) Kun Suomessa joidenkin kotiintuloaika on jo yhdeltätoista, täällä vasta lähdetään ulos silloin. Perjantaina Foster´s Hollywoodissa näin noin neljävuotiaita lapsia vielä täysin hereillä kahdentoista aikaan yöllä...

Sunnuntaina heräsimme "aikaisin", eli vähän ennen kymmentä ja lähdimme vähän ennen yhtätoista ajamaan kohti Santa Pola -nimistä kaupunkia, joka oli noin kahden tunnin ajomatkan päässä vuoristojen halki. Maisemat matkalla olivat hyvin kauniit, ja vaikka olin nukkunut alle kahdeksan tuntia yöllä (mikä siis on minulle tosi vähän) ja olin aika väsynyt, en malttanut nukkua autossa, vaan katselin mieluummin maisemia ja kuuntelin host-isäni historianluentoja.

Saavuimme Santa Polaan noin yhdeltä, söimme hiukan evästä (suklaaleivoksia :P) ja lähdimme kävelemään kohti laivoja, jotka veisivät meidät Isla de Tabarca -nimiselle pienelle saarelle. Ja kyllä, sana "laivoja" on tarkoituksella monikossa. Nimittäin, laivoissa, jotka menivät saareen, oli eräänlainen sukellusveneosa, eli alakerta, jossa oli ikkunat vedenpinnan alapuolella. Sieltä pystyi siis katselemaan hetken kaloja saaren edustalla. Huono puoli oli kuitenkin se, että tällä nimenomaisella alueella eivät kuuluneet laivan kuulutukset. Eli, kun olimme kalojenkatselukannella, emme tienneet, että piti jo nousta laivasta, vaan jäimme vahingossa laivaan kun se lähti paluumatkalle Santa Polan satamaan. Näin ollen meidän piti mennä takaisin satamaan, uuteen laivaan ja vasta sitten pääsimme perille Isla de Tabarcalle. Ei siinä muuten mitään, mutta minulla tuli vähän huono olo laivassa, ja oli sen takia aika tukalat kaksi tuntia (jonka siis olisi pitänyt olla vain puoli tuntia...).

Kohtalokas kalojenkatselureissu xD

Isla de Tabarca

Lopulta kuitenkin pääsimme perille Tabarcalle, joka oli hyvin pieni, mutta sitäkin kauniimpi saari. Se oli vain noin kilometrin pituinen ja muutaman sata metriä leveä. Se asutettiin ensimmäisen kerran, jos muistan oikein, 1700-luvulla, ja nykyään siellä asuu noin 50-60 asukasta. Ennen se oli vain pahainen kalastajakylä, mutta nykyään se on pienuudestaan huolimatta vetävä turistikohde museoineen kaikkineen. Ilma oli sunnuntaina mitä mainioin, ja oli mukava käppäillä saaren päästä päähän ja kahlata lämpimässä rantavedessä ja tietysti syödä jäätelöä. Illalla, kun lähdimme kotia kohti, olimme kaikki hyvin väsyneitä, mutta onnellisia :).

Saaren toisessa päässä...

Behind the scenes

Toda la familia <3

Y las chicas de familia <3

Hehee tykkäsin paljon kaikista kivistä ja kallioista,
joita oli tolla saarella paljon :)

Taustalla näkyy vähän Santa Polan kaupunkia

Jätskillä rannalla

Illemmalla tuli vähän pilvisempää...

Merta oli silmänkantamattomiin

...ja tää on saaren toisesta päästä

Santa Pola illalla

Ja vielä pikainen otos upeasta iltataivaasta Santa Polasta
ennen lähtöä.

Siinäpä oli aika lailla kaikki kahdesta viimeisimmästä viikonlopusta ja viime viikosta. Juttua ois kyllä niin paljon, että vois vaikka kirjottaa romaanin, mutta eiköhän tämä nyt riitä tältä erää.

Adios y hasta luego!
-Anna