Näin se on lähtenyt käyntiin

Hola!

Huhhuh, mistä sitä edes aloittaisi?! Viikko on kulunut siitä kun saavuin espanjaan, mutta tuntuu kuin olisin ollut täällä jo vaikka kuinka kauan! Kaikki ylipäätään tuntuu menevän tosi hitaasti (esim. koulupäivät...) mutta toisaalta en ole ehtinyt edes kirjoittamaan tätä blogia aikaisemmin, vaikka tarkoitus on ollut. No, nyt sitä juttua sitten tulee ;)

Saavuimme siis Madridiin viime viikon perjantaina n. puoli seitsemältä illalla (HUOM! lennon piti olla perillä jo viiden jälkeen mutta en sitten tiedä mikä siinä kesti...) ja menimme hotelliin yöksi. Lentokoneessa olimme arvuutelleet, mikälaiseen läävään meidät oikein tungetaan, mutta päädyimmekin ihan hienoon kunnon hotelliin, joka oli tosi iso (okei, sen on kai pakko olla jos sinne ängetään yli sata vaihto-oppilasta...). Illalla käytiin yhdessä läpi jotain ihan perus juttuja kuten sääntöjä etc. ja syötiin (tosi myöhään). Minä sain parisängyllisen hotellihuoneen kokonaan itselleni, vaikka jotkut joutuivat jakamaan samanlaisen huoneen kolmestaan xD.

Seuraavana päivänä lähdimme hotellilta juna-asemalle hieman kahdentoista jälkeen. Matka alkoi heti mahtavasti, kun yksi hollantilaistyttö huomasi unohtaneensa laturinsa hotellihuoneeseensa ja enkös sitten minäkin tajunnut, että omani jäi myös! En tiedä miksi, mutta meillä oli kamala kiire ja jostain syystä hollantilaistyttö käytti portaita, joten luulin että hisseissä oli jokin vika. Hollantilaistytölle portaat eivät olleet mikään ongelma, koska hänen piti kiivetä vain yksi kerros, mutta eikös minun hotellihuoneeni ollutkin viidennessä kerroksessa...! Joten juoksin hiki päässä viisi kerrosta rappusia, hain laturini käytäväsokkelon toisesta päästä ja palasin hissiä käyttäen (joka muuten toimi täydellisen hyvin!!! :)))). 

No joo, juna-asemalla odottelimme n. kaksi tuntia junan lähtöä (miksi hemmetissä meillä oli niin kamala kiire jos junaa piti odottaa kaksi tuntia...?). Junamatkakin kesti vajaat kaksi tuntia, jonka aikana juttelin muiden vaihtareiden kanssa ja nukuin (kuten kaikki muutkin). Sitten tulikin jännittävin vaihe päivästä: perheiden kohtaaminen! Olin hieman hermostunut, koska en osannut juuri lainkaan espanjaa ja halusin tietenkin antaa hyvän ensivaikutelman (mikä ei onnistu jos seisoo tuppisuuna) ja hermoilin myös sitä, miten tässä maassa kuuluu tervehtiä (poskisuudelmat, halaukset, kättely, käden heilautus...?). Kun varsinainen tilanne sitten tuli eteen, huomasin, että olin hermoillut aivan turhaan. Asiat sujuivat suht luontevasti (poskisuudelmien kera) ja sönkötin jotain vähän espanjaa ja vähän englantia. 

Minä ja minun host-äitini ja -siskoni juna-asemalla :)

Vastaanotto oli ihanan lämmin (sekä ihmisten, että ilman puolesta) ja ensimmäinen iltani perheessä sujui ihan hyvin. Kun tulimme kotiin, purin host-siskoni Paulan kanssa laukkuni (host-iskän piti avata toisen laukkuni lukko metallisahalla, koska oli hävittänyt avaimen juna-asemalla :´D) ja sen jälkeen illalla menin kävelylle tutustumaan uuteen kotikylääni toisen host-siskoni Irenen kanssa.

Iltakävelyllä Guadassuarissa

Uusi kotini seuraavan kymmenen kuukauden aikana on minusta tosi hieno! Ennen kuin sain tietää sijoitukseni, pelkäsin, että saattaisin joutua johonkin pahanhajuiseen pikku huoneistoon, jossa vessanovia ei saa lukkoon, keittiön ikkunasta näkee suoraan, jos joku on vessassa ja sängyt ovat tosi epämukavia (tällä en ainakaan viittaa asuntoomme lomallamme Barcelonassa...). Tämäkin pelkoni osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä talo on aivan ihastuttava! Alakerrassa on keittiö ja ruokailutilat, sekä olohuone ja ns. työskentelyhuone, jossa yleensä teemme läksyt etc. Toisessa kerroksessa on host-perheeni makuuhuoneet, kodinhoitohuone ja kylpyhuone (joka on tosi söpö :D), ja viimeinen eli kolmas kerros onkin sitten kokonaan minun. Okei, se kuulostaa aika hurjalta, mutta kolmas kerros ei siis ole yhtä iso kuin muut kerrokset, vaan se on vain yksi yhtenäinen tila. Se on kylläkin aika iso huoneeksi (noin meidän olohuoneen kokoinen), mikä on kivaa, koska sinne mahtuu tosi iso sänky jonka saan vallata itselleni :DD.

Meidän talomme puutarhasta katsottuna

Tuossa syödään illalista, jos on lämmin

Meidän tyttöjen söpö vessa :D

Ja minun huoneeni ja ihanan iso sänky!

(minun huonetta myös)

Sunnuntaina emme oikeastaan tehneet mitään, vaan chillailimme vain kotona. Paula mm. lakkasi 2h kynsiäni. Iltapäivällä tuleva luokkalaiseni Maria, joka on Irenen kaveri ja jonka vanhemmat ovat minun host-vanhempieni kavereita, tuli meille kertomaan vähän siitä, millaista koulussa tulee olemaan ja mitä on hyvä tietää etc. Nauroimme kaikki yhdessä "Finnish nightmares" -kirjalle, jonka olin tuonut tuliaisiksi host-perheelleni :D.

Paula teki mulle unisiepparikynnet <33

 Lauantai- ja sunnuntai-iltoina söimme illallista talomme puutarhassa, mikä oli tosi kivaa, koska oli vielä niin lämmin ja koska meillä on niin kaunis puutarha! Olen nyt täällä oloni aikana syönyt tortillaa (mikä on siis perunamunakas, ei fajitas!!!), kalaa, kanapihvejä eri mausteilla, jotain riisimuhennosta, jonka nimeä en muista ja paljon muita ruokia (muistikapasiteettini on keskittynyt lähes täysin kahden uuden kielen oppimiseen, joten en oikeastaan edes muista, mitä kaikkea olemme syöneet viime päivinä...), ja kaikilla ruoilla on yksi yhteinen tekijä: ne ovat olleet todella hyviä! :)

Tosiaan, ennen lähtöä suhtauduin hyvinkin skeptisesti ajatukseen, että vain puhumalla ja kuuntelemalla voisi oppia uuden kielen (tai minun tapauksessani kaksi uutta kieltä) yhdessä vuodessa. Minua myös pelotti hieman, mitä tuleman piti, sillä kaikki host-perheeni jäsenet eivät puhu englantia ja ajatus kahden kielen puhumisesta sekaisin (siis espanjaa englannilla höystettynä) tuntui todella absurdilta. Mutta enkös sitten huomannutkin, että jo ensimmäisenä iltana ollessani kävelyllä Irenen kanssa, hän puhui minulle koko ajan vain espanjaa ja ymmärsin jo noin puolet siitä mitä hän sanoi :D. Eikä englannin sekoittaminen espanjaan olekaan kamalan vaikeaa, vaikka välillä tuleekin pieniä väärinymmärryksiä. Viimeisen viikon aikana olenkin jo jutellut espanjaksi host-isäni kanssa Suomen ja Espanjan taloudellisista ja poliittisista eroista ja yleensäkin taloudesta ja politiikasta, ja koulussa kreikan opiskelu sujuu suht hyvin espanjaksi xD. Valencian kieli onkin sitten jo toinen haaste, mutta eiköhän sekin sieltä vielä jossain vaiheessa tule. Tällä hetkellä pystyn koulussa tunneilla jo erottamaan yksittäisiä sanoja puheesta, mutta ymmärtämisestä ei kyllä oikein voi vielä puhua.

Koulu alkoi täällä siis maanantaina. Tämä eka viikko oli aika rankka kun tuli koko ajan niin paljon uutta ja kuuli vain vierasta kieltä, jota ei yhtään ymmärtänyt. Onneksi kuitenkin ihmiset täällä ovat tosi mukavia, ja ekan tunnin jälkeen kaikki suorastaan tungeksivat ympärilläni ja kyselivät erilaisia kysymyksiä. Ruokavälkällä kaikki olisivat halunneet, että tulen niiden porukkaan syömään xD. Espanjassa lukiossa on siis samanlainen luokkasysteemi kuin Suomessa ylä- ja ala-asteilla, eli sama luokka pysyy koko ajan. Se on sinänsä kiva, koska silloin on ehkä vähän helpompi saada uusia kavereita. Ekoina päivinä olin tietysti ihan ulalla koko ajan ja kavereiden keskusteluihin oli vähän vaikea ottaa osaa kun ei yhtään tiennyt, mistä edes puhuttiin, mutta eiköhän se vielä tästä :).

Meidän koulumme  :)

Tähän loppuun voisin vielä kertoa pari pikkujuttua, jotka on erilaisia täällä kuin Suomessa. Ensinnäkin, täällä tosiaan pidetään kenkiä jalassa sisällä! Eihän siinä sinänsä mitään, mutta kun täällä on niin kuuma, niin ainakin minulla alkaa jalkahiki haista oikein kunnolla, jos pidän kenkiä jalassa koko päivän... (espanjalaisilla ei ilmeisesti ole jalkahikeä kun ovat tällaisen järjestelyn keksineet). Toinen juttu on ruokailujen erilaisuus. Jotkut pelottelivat minua sillä, että täällä ei syötäisi päivällä juuri ollenkaan ja illalla ihan tosi paljon. Se ei kuitenkaan (onneksi) pidä ainakaan meidän perheessä paikkaansa. Ruokailuajat ovat itse asiassa aika samanlaiset kuin Suomessa, mutta jotkin ateriat ovat vain vaihtaneet paikkaa. Esimerkiksi koululounas: Suomessa syödään kunnon lounas koulussa n. 11 ja 12 välillä ja välipala heti koulusta tultua. Täällä se on kuitenkin toisin päin: koulussa syödään vain esimerkiksi sämpylä, ja kun koulusta tullaan kotiin, syödään ihan kunnon ruoka. Sama on päivällisen ja iltapalan kanssa: kuuden aikaan syödään jotain pientä ja yhdeksän-kymmenen aikaan ihan kunnon ruoka. Myös koulu on aika erilaista kuin Suomen lukio, mutta kirjoitan siitä varmaankin myöhemmin jossain toisessa postauksessa tarkemmin.

Pahoittelen, jos teksti tuntui liian pitkältä, mutta niin minusta tuntui tämä viikkokin! Nyt olen melkoisen uupunut, mutta tyytyväinen, sillä olen huomannut, että täällä aurinkoisessa maassa asiat tuppaavat yleensä järjestymään :)

Hyvää viikonlopun jatkoa!
-Anna