Uusi vuosi, loppiainen ja juoksukilpailuja

Hola!

Nyt on lomat lomailtu ja normaali arki aloitettu taas. Valehtelisin kyllä jos väittäisin, että oli ikävä koulua ja läksyjä ja aikaisin heräämistä ja itsensä vaatteilla paketoimista joka aamu, jotta ei jäädy koulussa. Toisaalta taas on kiva nähdä säännöllisesti kavereita ja… noh… ei nyt kyllä heti tule mitään muita positiivisia puolia mieleen, mutta joka tapauksessa, elämä on taas säännöllistä ja järjestelmällistä. En ole kuitenkaan vielä kertonut kaikista lomailukokemuksistani, kun tuohon Barcelonan matkaan meni sen verran sivuja… hups :D. Nyt kuitenkin kerron kuulumisia loppulomaltani.

30. päivänä joulukuuta, eli ei viime, vaan sitä edellisen viikon perjantaina, osallistuimme perheeni kanssa Valencian Sant Silvestre –juoksukilpailuun. Näitä kisoja järjestetään eri puolilla Espanjaa, ja niiden hauskana erikoisuutena on se, että juoksijat pukeutuvat jotenkin hauskasti, yleensä jouluteeman mukaan! Niinpä laitoimme jouluiset korvalaput korville ja tutut (siis tyllihameet) päälle ja lähdimme junalla kohti Valencian keskustaa. Juna-asemalta ulos astuttaessa meitä odotti värikkäästi pukeutunut ihmismeri, joka hytkyi ja pomppi musiikin ja rumpujen tahdissa. Erilaisten pukujen loistoa oli hauska katsella! Oli aivan valtavasti tonttuja, joulupukkeja ja joulumuoreja, mutta myös esimerkiksi banaaneja, uimareita, luolamiehiä, ja jopa dinosauruksella ratsastavia ukkeleita! Juoksimme tässä värikkäässä joukossa viiden kilometrin kiekan Valencian keskustassa rumpujen ja musiikin soidessa. Tunnelma oli katossa, ja oli tosi huvittavaa, kun ohi saattoi juosta esimerkiksi kotirouviksi pukeutuneita nuoria miehiä, tai rattaita työntävä enkeli. Vaikka juokseminen ei ole mikään minun lempiharrastukseni, pidin tapahtumasta kovasti, jaon ihanaa, että joku näkee niin paljon vaivaa ja järjestää tämän kaltaisia tapahtumia!

Tässä meidän värikäs juoksuporukka! :D

Väkeä oli aikas paljon...

...ja vielä vähän enemmänkin

Tässä me kilpailun suorittaneet tonttuset <3

Seuraavana päivänä olikin sitten uuden vuoden aatto. Meille tuli illalla ilmeisesti melkoisesti vieraita, host-vanhempieni kavereita, mutta minä menin kaverilleni viettämään vuoden vaihtumista. Odotellessamme kellon lähenevän kahtatoista, pelasimme lautapelejä ja popsimme sipsejä ja muuta pikkusyötävää alkupalaksi. Sitten tuli h-hetki, kun vuosi oli virallisesti vaihtumassa! Täällä Espanjassa, tai ainakaan näissä pikku kylissä ei ilmeisesti oikeastaan ammuta raketteja uutena vuotena, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, miten pienet ja kapeat nämä kujat täällä ovat. Uuden vuoden viettoon liittyy kuitenkin muita hauskoja perinteitä. Ehkä kaikista isoin ja korostetuin perinne on se, että kun kello lyö kaksitoista, jokaisella kellonlyönnillä on syötävä yksi viinirypäle. Niinpä siis avasimme telkkarin, jossa useammalta kanavalta tuli suorana lähetyksenä ohjelmaa, johon kuului muun muassa erään aukion (varmaankin Madridissa) kellonlyöntien kuunteleminen ja viinirypäleiden syöminen. TV-ruudulla näkyi kaksitoista pientä palloa, jotka merkkasivat viinirypäleitä, ja ne vähenivät jokaisen kellonlyönnin myötä. On oikeasti yllättävän vaikeaa tunkea niin nopeaan tahtiin viinirypäleitä suuhunsa, sillä edellistä ei ehdi syödä kunnolla, joten lopulta suuni oli aivan täynnä niitä rypäleitä, enkä edes enää saanut niellyksi yhtäkään, mutta se oli silti aika hauskaa. Haluan kokeilla sitä uudestaan ensivuonna kotona Suomessa!
     Viinirypäleiden lisäksi on kuulemma paljon muitakin erilaisia ”rituaaleja”, joita pitää suorittaa, ennen kuin astuu uuteen vuoteen. Kaikilla pitää esimerkiksi olla jotain punaista yllä, kolikko kädessä, ja pitää seistä en nyt muista oliko se oikealla vai vasemmalla jalalla, mutta kuitenkin. Se tuo kuulemma hyvää onnea uuteen vuoteen! ;)

Vanhempieni järjestämän uuden vuoden juhlan koristeluja 

Kippis ja kulaus viinirypäleillä! 

Kavereiden kanssa uutta vuotta juhlistamassa!

Sunnuntaina nukuin paljon ja pitkään, enkä ainakaan muistaakseni sitten tehnytkään mitään muuta, niin kuin en varmaan maanantaina tai tiistainakaan :D.

Keskiviikkona menin Valenciaan tapaamaan vaihto-oppilaskavereitani Tanskasta ja Puolasta. Aurinko paistoi ja meillä oli oikein leppoisa päivä. Kävimme eräässä levykaupassa ostamassa Beatlesin levyjä kaverini host-isälle reyes-lahjaksi, ja sitten menimme (minä ensimmäistä kertaa elämässäni) teekauppaan. Se oli niiin söpö paikka! Ja se tuoksu oli jotain taivaallista! Ostin sieltä host-perheelleni reyes-lahjaksi erästä hedelmäistä vihreää teetä. Jossain vaiheessa tuli tietysti nälkä, ja menimme erääseen ihanaan ravintolaan, jossa olimme jo aiemminkin käyneet, mutta jonka ruoka oli niin hyvää, että päätimme mennä sinne uudelleen! Sitten kavereitteni pitikin jo lähteä, ja minä palasin junalla kotiin. :)

Torstaina oli reyesejen aatto. Okei, pitää varmaan hieman selittää: reyes, eli kirjaimellisesti käännettynä kuninkaat, joilla siis tarkoitetaan niitä tietäjiä, jotka veivät Jeesukselle lahjoja, on täkäläinen loppiainen. Loppiainen on Suomessakin vapaapäivä, mutta en usko, että kukaan tekee silloin juuri muuta kuin nukkuu. Tai ainakaan minä en yleensä tee mitään muuta. Täällä se on kuitenkin oikeastaan vielä isompi juhla kuin joulu. Ennen vanhaan lapset saivat nimenomaan loppiaisena lahjat, eivätkä jouluna, mutta nyt kun kolapukki on vallannut maailman, saa täällä lahjoja ainakin joissain perheissä molempina päivänä!

     Ja täällä myös juhlitaan ja kunnolla! Kuten joulunakin, aattopäivä oli vielä suhteellisen normaali, mutta illalla alkoikin sitten jo tapahtua! Lähdimme host-perheeni kanssa noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Alcoy –nimiseen kaupunkiin, jossa järjestettiin suuri paraati näiden tietäjien kunniaksi. Menimme aukiolle, jossa varsinainen toiminta tapahtuisi, jo noin kaksi tuntia etukäteen, sillä väkeä oli todella paljon! Yli tunnin odottelu ahtaassa väkijoukossa ihmisten töniessä ja tuuppiessa sinua joka suuntaan kävi jo vähän ahdistavaksi suomalaiselle minälleni, mutta loppujen lopuksi tämä epämiellyttävä odotus palkittiin suuresti! Yli tuhat Alcoyn kyläläistä oli järjestänyt upean paraatin, jossa esiintyi kansoja Espanjan eri historian vaiheista, suurimmin esillä kristityt ja maurit eli muslimit. Lisäksi oli monta eri soittokuntaa ja bolerotanssijoita, sekä eläimiä, kuten hevosia, aaseja ja härkiä, ja tietäjiä varten oli hankittu jopa oikeat kamelit! Koko tämä saattue kiersi aukion, jonka toiseen päähän oli rakennettu Betlehemin seimi, ja siellä istuivat Maria ja Joosef ja Jeesus-vauva. Esiintyjiä oli niin paljon, että heiltä meni reilusti yli tunti kiertää se pikkuinen aukio, mutta toisaalta meillä yleisöllä olikin sitten hyvin aikaa katsella heidän menoaan. Viimeisenä saapuivat tietäjät yksi kerrallaan kameleillaan. He saivat oikein julkkisvastaanoton, sillä kaikki huusivat ja hurrasivat ja nostelivat pieniä lapsiaan heidän suudeltavikseen, mikä kuulemma tuottaa hyvää onnea. Lopuksi tietäjät laskeutuivat kameleiltaan ja menivät istumaan heille varattuihin tuoleihin aukion vastakkaisessa päässä seimestä. Sitten kaikki aukion valot sammuivat, tietäjiin kohdistettiin kirkas, valkoinen spotti ja Handelin Messiah –kokoelman Hallelujah chorus alkoi soimaan täysillä kovaäänisistä. Kolme tietäjää nousivat tuoleistaan ja alkoivat hitaasti kävellä kohti seimeä ja Jeesus-vauvaa. Myös kirkonkellot alkoivat soida niin paljon kuin niistä lähti, ja pian myös taivaan täyttivät värikkäät ilotulitukset. Sellaista spektaakkelia ei kyllä ainakaan Suomessa joka päivä (varmaan ikinä) näe!

     Eikä tässä vielä kaikki! Lisäksi kaduilla juoksi kokonaan mustiin pukeutuneita (naama oli myös maalattu mustaksi), pienin punaisin yksityiskohdin koristettuja lapsia ja nuoria, jotka olivat vähän niin kuin espanjalaisia tonttuja. He nimittäin kulkivat kaduilla ja aina välillä pysähtyivät yhden talon kohdalle, pystyttivät punaiset tikkaat sen seinustalle ja kiipesivät parvekkeelta sisään antamaan lapsille heidän lahjansa! Se oli ihan kuin jostain toisesta maailmasta!

     Kun olimme ihastelleet kaikkea tarpeeksi ja reyesit olivat lähteneet kotimatkalle, oli meidänkin aika lähteä. Tunnin automatkan jälkeen olimme taas rauhassa kotona, ja oli lahjojenjaon aika. Host-vanhempani olivat piilottaneet lahjamme ympäri taloa, ja meidän piti etsiä ne. Ja omg minulla on varmasti paras host-perhe ikinä, sillä he antoivat minulle (ja koko muulle perheelle myös) kolmen päivän matkan Ibizalle lahjaksi!!! Se on pääsiäislomalla huhtikuussa, ja odotan sitä jo innolla! Se oli niiiin ihana lahja!

Paljon väkeä menossa katsomaan reyesejen tuloa.

Paraatissa oli kaikenlaisia ilmestyksiä...

...Myös härkien vetämänä

Boleron tanssijoita

Kristittyjä ritareita 

Ensimmäinen tietäjä...

...ja toinen! (kolmas meni multa vähän ohi,,,,)

Tietäjät matkalla Jeesuksen luo.

Paljon räiskettä ja melua! (ja alareunassa näkyy myös jouluseimi)

Nämä tyypit menivät talosta taloon tikkaittensa kanssa ja jakelivat lahjoja lapsille.

Koko pakettienjako oli täytynyt järjestää tosi tarkasti.

Tässä me suurimman shown jälkeen'
 (kolme tuntia oltiin jo siinä vaiheessa törötetty siellä plazalla) 

Ja tässsä pääsimme yhteiskuvaan espanjalaisten tonttujen kanssa.

Perinteenä täällä on myös se, että jos lapset eivät ole olleet kilttejä vuoden aikana,
'saavat he loppiaislahjaksi vain hiiliä. Me olimme ilmeisesti tosi tuhmia,
kun saimme jokainen tällaisen hiilenpalan (joka siis oli käytännössä puhdasta sokeria)

Perjantaina olikin sitten día de los reyes, eli se varsinainen loppiaispäivä. Menimme syömään lounasta host-äitini sukulaisten luokse. Tapasin hänen perheensä nyt ensimmäistä kertaa, ja siellä olikin sitten paljon uusia kasvoja! He kaikki vaikuttivat todella mukavilta, ja lounas oli oikein onnistunut. Söimme paellan tyyppistä riisiä, ja jälkiruoaksi oli perinteinen roscón de reyes, mikä on rinkulanmuotoinen leivos/kakku, jonka sisällä on kermavaahtoa niin kuin laskiaispullassa. Tämä leivos jaetaan osiin ja kukin saa yhden palan sitä. Kakun sisälle on piilotettu yksi pieni tietäjäukkeli ja yksi papu. Se, jonka palasessa tietäjäukkeli on, on päivän kuningas/kuningatar, ja se, jonka palassa on se papu, joutuu maksamaan koko kakun :D. Minun kohdalleni ei sattunut kumpikaan, mutta lopulta kaikki saivat kokeilla kuningattaren kruunua :). Toiseksi jälkiruoaksi söimme myös vihdoin jouluna tekemämme piparkakkutalon, joka maistui jo aika lailla meidän olohuoneeltamme xD. Aluksi vain laitoimme talon pöytään ja sanoimme, että syökää, mutta kukaan ei kehdannut rikkoa sitä, joten meidän piti viedä se keittiöön ja pilkkoa se siellä ennen kuin sitä voi tarjoilla xD.

Roscón de reyes. 

Tässä onkin sitten koko suku kuvassa! 

Lauantai oli taas ihan vain lepopäivä. Edes illalla en lähtenyt mihinkään, sillä seuraavana aamuna minun täytyi herätä aikaisin. Syy siihen on seuraava: Minä, Anna, 17v., osallistuin kymmenen kilometrin juoksukilpailuun, joka järjestettiin Valencian keskustassa. Siis minä, maailman huonokuntoisin ihminen! 10km juosten??? Noh, ajattelin, että juoksen nyt ainakin sen viisi kilometriä ja katson sitten jaksanko lisää vai kävelenkö loput. Kun saavuimme lähtöviivalle, koko paikka oli täynnä tosi urheilullisen näköisiä ihmisiä, joille tämä kisa oli varmasti ihan helppo nakki. Osallistujia oli yhteensä noin 13 000. Minusta todella tuntui, etten kuulunut sinne ollenkaan, mutta sitten kun lähtölaukaus oli pamahtanut, kaikki olivat lähteneet liikkeelle ja minä jäin odotetusti ryhmän häntäpäähän, näin, että mukana oli myös vanhempia rattaittensa kanssa ja joitain ihan vain kävelemässäkin. Sää oli aurinkoinen, mutta melko kylmä, lämmintä oli vain 6 astetta. Se oli kuitenkin todella hyvä juoksusää. Myös maisemat olivat todella kivat, sillä kiersimme ensiksi Valencian modernin kaupunginosan, ja sieltä sitten sukelsimme pienemmille kaduille. Viiden kilometrin kohdalla päätin, että kyllä minä jaksan vielä ainakin yhden, ja saman päätöksen teinkin sitten jokaisen seuraavan kilometrin jälkeen, ja juoksin kuin juoksinkin koko matkan! Olin aika ylpeä itsestäni, ja koko päivään tuli tosi positiivinen buusti, vaikka olinkin sijalla 10 878 :D. Loppupäivän otinkin sitten rennosti ja tein läksyjä seuraavana päivänä alkavaan kouluun valmistautuen.

Lähtöviivalla

Valencian moderni kaupunginosa.

Valencian oopperatalo, johon menen myöhemmin katsomaan balettia :)

Voittajafiilis!

Siinä olikin sitten loppu joululomani. Pahoittelut, että postasin sen näin myöhään, ja vielä pitäisi viime viikonlopun seikkailuistani kirjoitella, mutta enköhän minä tässä nyt jossain välissä senkin ehdi tehdä. Nyt ulkona sataa kaatamalla vettä ja ukkostaa, ja minä tästä varmaan lähden ottamaan kupposellisen teetä.

Adios y hasta luego!

-Anna

Näin se on lähtenyt käyntiin

Hola!

Huhhuh, mistä sitä edes aloittaisi?! Viikko on kulunut siitä kun saavuin espanjaan, mutta tuntuu kuin olisin ollut täällä jo vaikka kuinka kauan! Kaikki ylipäätään tuntuu menevän tosi hitaasti (esim. koulupäivät...) mutta toisaalta en ole ehtinyt edes kirjoittamaan tätä blogia aikaisemmin, vaikka tarkoitus on ollut. No, nyt sitä juttua sitten tulee ;)

Saavuimme siis Madridiin viime viikon perjantaina n. puoli seitsemältä illalla (HUOM! lennon piti olla perillä jo viiden jälkeen mutta en sitten tiedä mikä siinä kesti...) ja menimme hotelliin yöksi. Lentokoneessa olimme arvuutelleet, mikälaiseen läävään meidät oikein tungetaan, mutta päädyimmekin ihan hienoon kunnon hotelliin, joka oli tosi iso (okei, sen on kai pakko olla jos sinne ängetään yli sata vaihto-oppilasta...). Illalla käytiin yhdessä läpi jotain ihan perus juttuja kuten sääntöjä etc. ja syötiin (tosi myöhään). Minä sain parisängyllisen hotellihuoneen kokonaan itselleni, vaikka jotkut joutuivat jakamaan samanlaisen huoneen kolmestaan xD.

Seuraavana päivänä lähdimme hotellilta juna-asemalle hieman kahdentoista jälkeen. Matka alkoi heti mahtavasti, kun yksi hollantilaistyttö huomasi unohtaneensa laturinsa hotellihuoneeseensa ja enkös sitten minäkin tajunnut, että omani jäi myös! En tiedä miksi, mutta meillä oli kamala kiire ja jostain syystä hollantilaistyttö käytti portaita, joten luulin että hisseissä oli jokin vika. Hollantilaistytölle portaat eivät olleet mikään ongelma, koska hänen piti kiivetä vain yksi kerros, mutta eikös minun hotellihuoneeni ollutkin viidennessä kerroksessa...! Joten juoksin hiki päässä viisi kerrosta rappusia, hain laturini käytäväsokkelon toisesta päästä ja palasin hissiä käyttäen (joka muuten toimi täydellisen hyvin!!! :)))). 

No joo, juna-asemalla odottelimme n. kaksi tuntia junan lähtöä (miksi hemmetissä meillä oli niin kamala kiire jos junaa piti odottaa kaksi tuntia...?). Junamatkakin kesti vajaat kaksi tuntia, jonka aikana juttelin muiden vaihtareiden kanssa ja nukuin (kuten kaikki muutkin). Sitten tulikin jännittävin vaihe päivästä: perheiden kohtaaminen! Olin hieman hermostunut, koska en osannut juuri lainkaan espanjaa ja halusin tietenkin antaa hyvän ensivaikutelman (mikä ei onnistu jos seisoo tuppisuuna) ja hermoilin myös sitä, miten tässä maassa kuuluu tervehtiä (poskisuudelmat, halaukset, kättely, käden heilautus...?). Kun varsinainen tilanne sitten tuli eteen, huomasin, että olin hermoillut aivan turhaan. Asiat sujuivat suht luontevasti (poskisuudelmien kera) ja sönkötin jotain vähän espanjaa ja vähän englantia. 

Minä ja minun host-äitini ja -siskoni juna-asemalla :)

Vastaanotto oli ihanan lämmin (sekä ihmisten, että ilman puolesta) ja ensimmäinen iltani perheessä sujui ihan hyvin. Kun tulimme kotiin, purin host-siskoni Paulan kanssa laukkuni (host-iskän piti avata toisen laukkuni lukko metallisahalla, koska oli hävittänyt avaimen juna-asemalla :´D) ja sen jälkeen illalla menin kävelylle tutustumaan uuteen kotikylääni toisen host-siskoni Irenen kanssa.

Iltakävelyllä Guadassuarissa

Uusi kotini seuraavan kymmenen kuukauden aikana on minusta tosi hieno! Ennen kuin sain tietää sijoitukseni, pelkäsin, että saattaisin joutua johonkin pahanhajuiseen pikku huoneistoon, jossa vessanovia ei saa lukkoon, keittiön ikkunasta näkee suoraan, jos joku on vessassa ja sängyt ovat tosi epämukavia (tällä en ainakaan viittaa asuntoomme lomallamme Barcelonassa...). Tämäkin pelkoni osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä talo on aivan ihastuttava! Alakerrassa on keittiö ja ruokailutilat, sekä olohuone ja ns. työskentelyhuone, jossa yleensä teemme läksyt etc. Toisessa kerroksessa on host-perheeni makuuhuoneet, kodinhoitohuone ja kylpyhuone (joka on tosi söpö :D), ja viimeinen eli kolmas kerros onkin sitten kokonaan minun. Okei, se kuulostaa aika hurjalta, mutta kolmas kerros ei siis ole yhtä iso kuin muut kerrokset, vaan se on vain yksi yhtenäinen tila. Se on kylläkin aika iso huoneeksi (noin meidän olohuoneen kokoinen), mikä on kivaa, koska sinne mahtuu tosi iso sänky jonka saan vallata itselleni :DD.

Meidän talomme puutarhasta katsottuna

Tuossa syödään illalista, jos on lämmin

Meidän tyttöjen söpö vessa :D

Ja minun huoneeni ja ihanan iso sänky!

(minun huonetta myös)

Sunnuntaina emme oikeastaan tehneet mitään, vaan chillailimme vain kotona. Paula mm. lakkasi 2h kynsiäni. Iltapäivällä tuleva luokkalaiseni Maria, joka on Irenen kaveri ja jonka vanhemmat ovat minun host-vanhempieni kavereita, tuli meille kertomaan vähän siitä, millaista koulussa tulee olemaan ja mitä on hyvä tietää etc. Nauroimme kaikki yhdessä "Finnish nightmares" -kirjalle, jonka olin tuonut tuliaisiksi host-perheelleni :D.

Paula teki mulle unisiepparikynnet <33

 Lauantai- ja sunnuntai-iltoina söimme illallista talomme puutarhassa, mikä oli tosi kivaa, koska oli vielä niin lämmin ja koska meillä on niin kaunis puutarha! Olen nyt täällä oloni aikana syönyt tortillaa (mikä on siis perunamunakas, ei fajitas!!!), kalaa, kanapihvejä eri mausteilla, jotain riisimuhennosta, jonka nimeä en muista ja paljon muita ruokia (muistikapasiteettini on keskittynyt lähes täysin kahden uuden kielen oppimiseen, joten en oikeastaan edes muista, mitä kaikkea olemme syöneet viime päivinä...), ja kaikilla ruoilla on yksi yhteinen tekijä: ne ovat olleet todella hyviä! :)

Tosiaan, ennen lähtöä suhtauduin hyvinkin skeptisesti ajatukseen, että vain puhumalla ja kuuntelemalla voisi oppia uuden kielen (tai minun tapauksessani kaksi uutta kieltä) yhdessä vuodessa. Minua myös pelotti hieman, mitä tuleman piti, sillä kaikki host-perheeni jäsenet eivät puhu englantia ja ajatus kahden kielen puhumisesta sekaisin (siis espanjaa englannilla höystettynä) tuntui todella absurdilta. Mutta enkös sitten huomannutkin, että jo ensimmäisenä iltana ollessani kävelyllä Irenen kanssa, hän puhui minulle koko ajan vain espanjaa ja ymmärsin jo noin puolet siitä mitä hän sanoi :D. Eikä englannin sekoittaminen espanjaan olekaan kamalan vaikeaa, vaikka välillä tuleekin pieniä väärinymmärryksiä. Viimeisen viikon aikana olenkin jo jutellut espanjaksi host-isäni kanssa Suomen ja Espanjan taloudellisista ja poliittisista eroista ja yleensäkin taloudesta ja politiikasta, ja koulussa kreikan opiskelu sujuu suht hyvin espanjaksi xD. Valencian kieli onkin sitten jo toinen haaste, mutta eiköhän sekin sieltä vielä jossain vaiheessa tule. Tällä hetkellä pystyn koulussa tunneilla jo erottamaan yksittäisiä sanoja puheesta, mutta ymmärtämisestä ei kyllä oikein voi vielä puhua.

Koulu alkoi täällä siis maanantaina. Tämä eka viikko oli aika rankka kun tuli koko ajan niin paljon uutta ja kuuli vain vierasta kieltä, jota ei yhtään ymmärtänyt. Onneksi kuitenkin ihmiset täällä ovat tosi mukavia, ja ekan tunnin jälkeen kaikki suorastaan tungeksivat ympärilläni ja kyselivät erilaisia kysymyksiä. Ruokavälkällä kaikki olisivat halunneet, että tulen niiden porukkaan syömään xD. Espanjassa lukiossa on siis samanlainen luokkasysteemi kuin Suomessa ylä- ja ala-asteilla, eli sama luokka pysyy koko ajan. Se on sinänsä kiva, koska silloin on ehkä vähän helpompi saada uusia kavereita. Ekoina päivinä olin tietysti ihan ulalla koko ajan ja kavereiden keskusteluihin oli vähän vaikea ottaa osaa kun ei yhtään tiennyt, mistä edes puhuttiin, mutta eiköhän se vielä tästä :).

Meidän koulumme  :)

Tähän loppuun voisin vielä kertoa pari pikkujuttua, jotka on erilaisia täällä kuin Suomessa. Ensinnäkin, täällä tosiaan pidetään kenkiä jalassa sisällä! Eihän siinä sinänsä mitään, mutta kun täällä on niin kuuma, niin ainakin minulla alkaa jalkahiki haista oikein kunnolla, jos pidän kenkiä jalassa koko päivän... (espanjalaisilla ei ilmeisesti ole jalkahikeä kun ovat tällaisen järjestelyn keksineet). Toinen juttu on ruokailujen erilaisuus. Jotkut pelottelivat minua sillä, että täällä ei syötäisi päivällä juuri ollenkaan ja illalla ihan tosi paljon. Se ei kuitenkaan (onneksi) pidä ainakaan meidän perheessä paikkaansa. Ruokailuajat ovat itse asiassa aika samanlaiset kuin Suomessa, mutta jotkin ateriat ovat vain vaihtaneet paikkaa. Esimerkiksi koululounas: Suomessa syödään kunnon lounas koulussa n. 11 ja 12 välillä ja välipala heti koulusta tultua. Täällä se on kuitenkin toisin päin: koulussa syödään vain esimerkiksi sämpylä, ja kun koulusta tullaan kotiin, syödään ihan kunnon ruoka. Sama on päivällisen ja iltapalan kanssa: kuuden aikaan syödään jotain pientä ja yhdeksän-kymmenen aikaan ihan kunnon ruoka. Myös koulu on aika erilaista kuin Suomen lukio, mutta kirjoitan siitä varmaankin myöhemmin jossain toisessa postauksessa tarkemmin.

Pahoittelen, jos teksti tuntui liian pitkältä, mutta niin minusta tuntui tämä viikkokin! Nyt olen melkoisen uupunut, mutta tyytyväinen, sillä olen huomannut, että täällä aurinkoisessa maassa asiat tuppaavat yleensä järjestymään :)

Hyvää viikonlopun jatkoa!
-Anna