Tänään on toinen joulukuuta! Ei kyllä toisaalta tunnu yhtään siltä, sillä vaikka täällä onkin jo ihan jäätävän kylmä (n. 10-15C)... Mutta aurinko silti jaksaa porottaa ja pimeääkin tulee vasta viiden-kuuden aikoihin, kun Suomessa ilmeisesti jo ennen neljää(?). Aamullakin kahdeksalta on jo jokseenkin valoisaa, kun menemme kouluun. Lumesta ei tietenkään ole tietoakaan. Täällä ei kuulemma juuri koskaan sada lunta, mutta eiköhän sitä yhden vuoden pärjää ilmankin ;). Muutenkin, kun ulkona palmut huojuvat tuulessa ja appelsiini- ja persimonipuut suoranstaaan notkuvat hedelmiä, on vaikea päästä kunnolla joulufiilikseen.
On kuitenkin tiettyjä pieniä seikkoja, jotka toisaalta tuovat hiukan joulun tuntua. Täällä on muun muassa pieni takka päällä melkein koko ajan, mikä tuo ihanan kotoisan tunnelman. Kun tulin tänne, luulin, että takka oli vain ns. koristekäytössä, sillä sen sisällä oli vain kynttilöitä, mutta innostukseni oli suuri, kun tässä muutama viikko sitten tulin kotiin, ja takassa paloin iloinen tuli!
Leivoin myös viime perjantaina pipareita! Niiden tuoksusta ja mausta tuli hetkellisesti oikein voimakkaastikin joulu mieleen! Ainoa, mikä puuttui, oli lämmin kupillinen glögiä, mutta olen kuullut, että sitäkin saattaisi löytyä Ikeasta. Leivoin pipareiden lisäksi myös korvapuusteja, sillä seuraavana lauantaina minun piti viedä jotain Suomesta meidän AFS-lounaalle. Leipomisessa menikin sitten koko ilta (leivoin kahteen asti yöllä...), enkä siis ehtinyt tehdä silloin mitään muuta.
 |
| Kärsivällisyys tähän hommaan alkoi jo pikkuhiljaa hiipua siinä yhden jälkeen yöllä... :D |
Lauantaina lähdimme perheeni kanssa AFS-lounaalle Valenciaan. Sinne tulivat kaikki vaihtarikaverini ja joidenkin perheet ja myös ensi vuonna alueeltamme vaihtoon lähtevät espanjalaiset. Jokainen vaihto-oppilas oli siis tuonut jotain ruokaa omasta maastaan maistettavaksi. Kaikki mitä kokeilin, oli todella hyvää, parhaimpia olivat varmaankin suklaa-kookos-leivokset Uudesta-Seelannista ja browniet Belgiasta. Myös minun korvapuustini saivat paljon kehuja, ja varsinkin kaverini Skandinaviasta sanoivat kaivanneensa kotitekoisia "kanelbullareita".
Täksi päiväksi olimme myös suunnitelleet Secret Santa -leikin, jossa siis jokaisen täytyy antaa joku pieni joululahja jollekin, mutta lahjan saaja ei tiedä, keneltä lahja on. Minä annoin tanskalaiselle kaverilleni, jonka muistan sanoneen pitävänsä pipareista, laatikollisen niitä edellisenä iltana leipomiani. Minä puolestani sain lahjaksi pienen kynttilän ja suklaata ihanalta uusiseelantilaiselta kaveriltani, joka oli liittänyt pakettiin vielä hauskan runonkin! Hän itse sai lahjaksi kuolleen kanin xD. Se oli siis sellainen kokonainen jänis, minkä voi ostaa ruokakaupasta syötäväksi... ja sai hän kyllä sitten myös suklaata xD (se kani oli siis vain eräänlainen vitsi).
 |
| Tällaisen söpön kynttilän sain lahjaksi salaiselta joulupukiltani <3 |
Lounaamme jälkeen ne vaihto-oppilaat, jotka olivat tulleet tänne Espanjaan vain kolmeksi kuukaudeksi, lähtivät keskuudestamme. He lähtivät siis junalla Madridiin, josta he sitten seuraavana päivänä lähtisivät Brysseliin, ja sieltä sitten muutaman päivän päästä kotimaihinsa. Tämä oli tietysti todella surullista, kun piti jättää hyvästit kavereille, eikä tiedä, tuleeko koskaan enää näkemään heitä. Ainakin yksi oli jo kuitenkin varannut lentoliput helmikuulle, jolloin hän palaisi viikoksi meitä tervehtimään. Olisi niin outoa lähteä itse jo nyt! Tuntuu kuin olisin juuri vasta tullut tänne! Aina välillä näen painajaisia siitä, että olenkin yhtäkkiä kotona, ja minusta tuntuu, kuin minulta olisi jäänyt niin suuri osa kokemustani käyttämättä, kuin se olisi jäänyt hirvittävällä tavalla kesken. Enkä halua vielä tällä hetkellä kuvitellakaan sitä hetkeä, kun minun täytyy sanoa hyvästit host-perheelleni ja ystävilleni, enkä tiedä, koska tulen heidät seuraavan kerran näkemään. Se ehkä onkin yksi syy, miksi en ikävöi aivan älyttömästi Suomeen, sillä tiedän, että kuitenkin reilun puolen vuoden päästä palaan sinne takaisin ja voin olla siellä rakkaitten ihmisten kanssa vaikka koko loppuelämäni. Mutta kun lähden täältä, ei minulla tule olemaan mitään 100% varmuutta siitä, että tulen tänne takaisin, vaikka kyllä minä ainakin haluaisin tulla. Uskon kuitenkin, että ne, jotka tulivat tänne vain kolmeksi kuukaudeksi olivat henkisesti valmistautuneita nopeampaan lähtöön, toisin kuin minä unissani. He kylläkin antoivat vinkiksi tuleville espanjalaisille vaihtoonlähtijöille, että lähtisivät ihmeessä koko vuodeksi, eikä vain kolmeksi kuukaudeksi xD.
Lauantai-iltana meillä oli kuoromme kanssa ensimmäinen esiintyminen tänä syksynä. Lauloimme Santa Cecilian (musiikin pyhimyksen) messussa. Se meni ihan hyvin, ja monet kiittelivät esitystä. Oli ihan mielenkiintoista nähdä, millainen on espanjalainen jumalanpalvelus, vaikka tämä ei ilmeisesti ollut ihan tavallinen, muun muassa siksi, että me olimme siellä laulamassa. Se oli myös aika lyhyt. Mutta kyllä siellä ne samat Isä meidän -rukoukset ja uskontunnustukset lausuttiin, vaikka pappi vähän sekosikin sanoissa lausuessaan uskontunnustusta... Ainoita silmiinpistäviä eroavaisuuksia kappelin ja papin asun koristeellisen ulkoasun lisäksi olivat se, että ihmiset välillä polvistuivat rukoilemaan, ja se, että yhdessä vaiheessa kaikkien piti kääntyä kättelemään vierustovereitaan ja toivottamaan hyvää terveyttä tai jotain sellaista.
 |
| Tässä kaunis kuoromme! :D |
Esityksen jälkeen menimme illalliselle kuoron kanssa, ja sieltä menin muutaman uuden kaverini kanssa käppäilemään ympäri kylää. Tutustuin siis muutaman kuorokaverini kavereihin. Täällä kun kaikki ihmiset ovat niin mukavia ja avoimia!
Sunnuntaina host-perheeni ystäväperhe Ibizalta ja toinen täältä kylästä tulivat syömään lounasta meille. Host äitini oli laittanut oikein hyvää pastaa, ja yksi heidän kavereistaan oli tehnyt herkullisia minipizzoja, joissa oli pekonia ja vuohenjuustoa! Kuten sunnuntait täällä yleensä, tämäkin sunnuntai meni melko rauhallisissa merkeissä nukkuen ja läksyjä tehden.
Siinäpä oli sitten tärkeimmät kuulumiset tältä viikolta! Voisin tähän yhteyteen laittaa vielä yhden jännän faktan Espanjasta: Täällä ihmiset eivät käytä perunajauhoja!Tai ranskankermaa, Tai oikeastaan mitään hapanmaitotuotteita. Tai kaardemummaa tai pomeranssinkuorta. Siispä täällä leipoessa saa aina vähän soveltaa. En ollut koskaan tulut ajatelleeksi, että perunajauhot olisivat jotenkin suomalainen juttu, mutta täällä perheeni ei ollut koskaan kuullut puhuttavankaan sellaisista. Sitten kysyin, mitä te sitten käytätte, kun teette kiisseleitä, ja vastaukseksi sain, että he eivät tee kiisseleitä. Ranskankerman kuvittelin olevan jokseenkin Keski- ja Etelä-Euroopassa tunnettua, onhan sen nimikin nimenomaan Ranskan kerma. Mutta siitäkään ei oltu koskaan kuultu. Kaardemummasta oltiin kuultu, mutta vain koktailien teon yhteydessä. Minun täytyi siis ensin murskata kokonaisia kaardemumman siemeniä, jotta sain niistä rouhetta korvapuusteihini. Kyllä se kuitenkin toimi ihan hyvin :). Pomeranssinkuori minun piti jättää kokonaan pois pipareistani.
Siinä oli tämän hetkiset fiilikseni. Tänään lauloimme kreikan tunnilla joululauluja kreikaksi, ja siitä sain taas vähän lisäbuustia joulumieleen. Alan varmaan nyt itsekin kuuntelemaan joululauluja suomalaisen siskoni linkaamalta soittolistalta. Hyvää joulunodotusta sinne Suomeen, pitäkää hauskaa availlessanne joulukalentereita!
 |
| Tässä vielä kuva eiliseltä lenkiltä jouluisista maisemista. :) |
Adios y hasta luego!
-Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti