3. Orientaatioleiri ja falloihin valmistautumista

Hola!

(Kirjoitin tämän tekstin jo keskellä viikkoa, mutta odottelin kuvien saamista ja julkaisen tekstin vasta tänään, Kännykkäni on siis rikki, ja se vei mennessään myös osan kuvistani...)

Tuntuu jo ikuisuudelta siitä, kun viimeksi kirjoitin, mutta toisaalta taas tuntuu, että eihän siitä ollut päivääkään. Jos jotain olen nyt tähänastisen kuuden vaihtokuukauteni aikana oppinut niin sen, että tämä kokemus, ja varmastikin elämä yleensä, ovat hyvin ristiriitaisia. On jo ristiriita sinänsä, että istun juuri nyt puutarhassamme 25 asteen helteessä auringon lämmittäessä kasvojani, vaikka on vasta maaliskuu. Sitten on olemassa niitä vähän hankalamman puoleisia ristiriitoja, kuten se, että olen täällä Espanjassa enää vajaat neljä kuukautta, ja toisaalta haluan jo kovasti nähdä kaikki rakkaat ihmiset ja paikat siellä Suomessa, mutta toisaalta taas en millään haluaisi lähteä pois täältä näiden uusien rakkaiden ihmisten ja paikkojen luota. Olen sopeutunut tänne jo niin hyvin, että tunnen olevani kotonani tässä talossa ja tässä kylässä näiden ihmisten ympäröimänä, vaikka kuitenkin jotain (se ainoa oikea perhe) puuttuu. Voin kuitenkin vain kauhulla kuvitella sitä lähdön hetkeä ja sen ristiriitaisia tunnelmia.

Nyt kuitenkin filosofoinnit sikseen (niitä saa jo aika lailla tarpeeksi filosofiantunneilla). Jo lähes kolmessa viikossa on taas tapahtunut vaikka mitä! Kaksi ja puoli viikkoa sitten lauantaina oli jokseenkin moniohjelmainen päivä. Aamulla menin kymmeneksi kuoroharjoituksiin, jotka venyivätkin sitten melkein kolmen tunnin mittaisiksi. Päivällä oli vähän rauhallisempaa, mutta viiden aikoihin lähdin ulos kavereideni kanssa. Täällä kylässä pidetään elokuussa sen suurin fiesta, joka kestää viikon ja joka päivä ihmiset pukeutuvat erilaisiin naamiaisasuihin ja tanssivat suunnilleen koko yön. Sinä lauantaina pidettiin pienempi versio tästä juhlasta, koska varsinaiseen juhlaan oli ”enää” puoli vuotta. Niinpä kaverini ja minä pukeuduimme hipeiksi ja meidän piti mennä katsomaan niitä tansseja, mutta olimmekin lähteneet vähän liian myöhään liikkeelle, koska muutamat kaverini olivat myöhässä, ja lopulta missasimme ne tanssit. Olisin tietenkin voinut mennä yksin, mutta jotenkin en yhtään hoksannut, että ne kestäisivät vain niin vähän aikaa ja olin siinä uskossa, että menisimme myöhemmin yhdessä katsomaan niitä. Oli hienoinen pettymys. etten nähnyt niitä, mutta toisaalta siinä on sitten hyvä tekosyy tulla tänne uudestaan katsomaan ja kokemaan ne varsinaiset tanssit!

          Kun olin hetken hengaillut kavereitteni kanssa, juoksin kotiin vaihtamaan vaatteet, ja sieltä sitten pikapikaa kylämme kappelille, jossa meillä hetken päästä alkoi kuoroesitys. Tämä oli kuoromme ensimmäinen esitys, jossa esityksemme oli itse pääosassa. Aiemmin se on aina ollut osa jotain messua tai muuta ohjelmaa. Meitä säestettiin vanhanaikaisilla soittimilla, joilla oli myös muutama oma numeronsa. Pieni kappeli oli tupaten täynnä, ja ihmisiä tulvi ulos asti. Konsertti meni todella hyvin, ja ilmeisesti monet tykkäsivät kovasti! Taukohuoneessa kuoronjohtajamme piti meille itku kurkussa kauniin puheen, jossa kiitti meitä kaikkia osallistumisesta, ja sillä hetkellä olin todella ylpeä siitä, että olen osa juuri sitä kuoroa.

          Kuoroesityksen jälkeen juoksin suoraa päätä kaverini synttäreille, joiden jälkeen suuntasimme vielä eräällä plazalla järjestettävään diskoon. Päivä oli kaiken kaikkiaan onnistunut, ja minulla jäi siitä tosi hyvä fiilis!

Takahuonetunnelmia kuoroesityksestä. 

Meidän uljas kuoromme. 

Näitä vanhanaikaisia soittimia ei kuulemma soiteta ihan missä vaan,
vaan nimenomaan täällä nämä soittajat ovat erikoistuneet niihin. 

Kaverini Marta ja minä onnellisina kuoroesityksen jälkeen.

Vanessan synttäreillä

Felizidades Vane!!! <3<3

Tunnelmia diskosta.

Maria ja minä

Ja koko joukko muita kavereita! <3

Viime viikon keskiviikkona oli oikeastaan ensimmäinen oikein lämmin päivä, ja onneksemme pääsimme nauttimaan siitä ihanaan Valencian keskustaan luokkaretken merkeissä! Meidän melkein koko luokkamme käy uskonnontunneilla, vain minä ja kaksi muuta olemme valinneet tiedekulttuurin ja yksi tyttö valinnaisen anatomian. Niinpä kun muut menivät katsomaan Valencian katedraalia, me kolme (sillä yksi oli valitettavasti kotona kipeänä) menimme ensin käppäilemään puistoksi muutetulle vanhalle joelle, ja sieltä sitten luonnontieteiden museoon. Siellä teimme muutamia tehtäviä, ja sen jälkeen menimme takaisin jokipuistoon, jossa suuntasimme Gulliver –nimiselle leikkipaikalle. Se on siis eräänlainen jättimäinen patsas, joka esittää maassa makaavaa jättiläistä, mutta sen erikoisuutena on se, että se on tehty lähes kokonaan liukumäistä! Sinne me siis vain ryntäsimme kuin pienet lapset kokeilemaan liukumäkiä. Päivä oli siis todella kaunis, ja lämpötila kohosi varmasti yli kahdenkymmenen asteen. Niinpä oli ihanaa viettää päivä ulkona!

          Päivän huipennuksena oli maaliskuun ensimmäinen mascleta, joka siis on perinteinen ilotulitusesitys täällä Valenciassa, joka järjestetään joka päivä maaliskuun alusta sen 19:een päivään asti. Päivisin ei järjestetä sellaista valollista ilotulitusta, vaan yksinkertaisesti vain räjäytellään raketteja viiden minuutin ajan niin, että niistä syntyy korviahuumaava melu. Pakko myöntää, että tällä ensimmäisellä kerralla se tuntui minusta vähän hölmöltä jutulta: pamautellaan rahaa taivaalle ja saastutetaan ilmastoa joka päivä 19 päivän ajan (joskus jopa kaksi kertaa päivässä), jotta saadaan aikaan pysyvä kuulovaurio… Ehkä siksi espanjalaiset puhuvat niin kovaan ääneen, kun eivät kuule muuten mitään näitten meluhetkien jälkeen…

Käppäilyä puistossa

Ja vähän lisää käppäilyä... Vanhaan jokeen rakennetut puutarhat
 ovat todella kauniita!!!

Kävimme eräässä pikkuriikkisessä mehiläismuseossa hunajamaistisisilla.

Gulliverilla Andrean kanssa

Uskaltauduttiin jopa niihin hurjiin liukumäkiin xDD

Minun ensimmäinen mascletani!

Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa kolmas ja toiseksi viimeinen orientaatioleiri. Tällä kertaa se onneksi pidettiin Valenciassa, niin ettei taas tarvinnut istua montaa tuntia junassa tai bussissa. Oli kyllä taas aivan ihana nähdä niin vanhoja kuin uusiakin vaihtarikavereita, jotka asuvat täällä Välimeren alueella. Viime orientaatioleirin jälkeen kaikki tänne vain kolmeksi kuukaudeksi tulleet vaihtarit olivat jättäneet meidät ja menneet omiin maihinsa, mutta nyt tammikuussa tänne tuli taas lisää porukkaa näin puoleksi vuodeksi! Oli ilo tutustua kaikkiin uusiin kasvoihin ja ihana nähdä myös se porukka, joka on ollut mukana alusta asti! Keskustelimme siitä, miten meillä menee ja annoimme neuvoja toisillemme. Leikimme myös kuulemma perinteistä Välimeren alueen leikkiä (jonka kylläkin uskon leiriohjaajamme Juanin itse keksineen…). Lauantaina menimme katsomaan taas mascletaa, ja tällä kertaa pidin siitä paljon enemmän, sillä olimme lähempänä, ja se todella tuntui siltä, kuin maa olisi järissyt jalkojemme alla. Tunnelma oli myös vähän vapautuneempi, sillä ei ollut niin kuuma, ja satuimme sopivasti juuri täyttä kurkkua soittavan puhallinorkesterin viereen. Mascletan jälkeen meillä oli vapaa-aikaa, ja minä ja kaksi kaveriani kiipesimme kuuluisiin Serranon torneihin, jotka olivat ennen muinoin Valencian ainoa sisäänpääsy erään toisen portin lisäksi. Iltapäivällä ihailimme hotellimme ikkunoista kaupungin läpi kulkevaa paraatia, ja yöllä kello 12:a menimme taas katsomaan mascletaa, joka tällä kertaa oli ihan ”normaali” ilotulitus, eli siis valojen kanssa(sana ”normaali” on lainausmerkeissä, koska sellaista rätinää ja räiskettä ei kyllä Suomessa järjestetä varmaan ikinä) ja se oli absoluuttisen upea!

Väkijoukkoa kaupungintalon aukiolla ennen mascletaa.

Mascleta AFS vaihtareitten kanssa.

Serranon tornit niiden huipulta (olin tyhmä enkä tajunnut ottaa itse
niistä torneista kuvaa, mutta laitan sitten varmaan seuraavaan postaukseeni)

Näkymä Valenciaan tornien huipulta.

Huipulla vähän tuuli :)

Minusta oli vähän hassua että joku tuommoinen kirkon mies on laitettu tuohon ränniksi,
koska kun sataa siitähän saa sen vaikutelman, että se oksentaa yhteen putkeen
koko ajan, mikä ei liene kirkon miehille kamalan sopivaa...
 (tai en minä näistä Espanjan tavoista ole ihan varma... xD)

Iltapäivän paraati

Yöllinen mascleta

Sunnuntaina vietimme päivää Valenciaa tutkien. Menimme taas kävelemään joelle (joka siis nykyään on puisto) ja kävelimme tieteiden ja taiteiden kaupunginosaan asti, jossa sijaitsee muutama aivan futuristisen näköinen rakennus. Menimme yhteen niistä sisälle katsomaan näyttelyä, jossa esiteltiin sen vuoden falloja, eli siis puusta ja paperimassasta tehtyjä nukkeja, jotka sitten poltetaan varsinaisissa falloissa (joka on siis valencialainen juhla). Meidän piti äänestää yhtä nukkea, jota ei poltettaisi tuona päivänä, ja valinta oli kyllä vaikea, sillä kaikki olivat todella hienoja! Fallas –näyttelyn jälkeen menimme taas Gulliverille, eli sinne liukumäkipuistoon, jossa kirmasimme ympäriinsä kuin pienet lapset.

      

Taiteiden ja tieteiden museo

...Ja sama rakennus vähän eri perspektiivistä

Gulliver.

Hengailimme Gulliverilla noin tunnin verran, palasimme hotellille ja sanoimme heipat kaikille kavereillemme, jotka lähtivät takaisin kotiin kukin omaan suuntaansa. Minulla oli kuitenkin jo muuta mielessä, nimittäin Aino-siskoni Suomesta oli tullut koulunsa kanssa luokkaretkelle ihan siihen Valencian lähelle, ja meidän oli määrä tavata heti kun olisin vapaa AFS-leiriltä. Niinpä sitten hän ja hänen host-perheensä tulivat hakemaan minua keskustasta. Oli aivan sanoinkuvaamattoman ihanaa nähdä pikkusiskoa pitkästä aikaa! Menimme yhdessä hänen host-perheensä kanssa syömään lounasta erääseen ravintolaan.

          Host-perhe oli todella mukava! Ainoa ongelma oli kielimuuri heidän ja Ainon välillä, kun Aino ei osannut espanjaa ja he eivät osanneet englantia, ainakaan kovin hyvin. Niinpä se asetti minut hieman kiusalliseen tulkin tehtävään, mutta uskon, että loppujen lopuksi kaikki meni ihan hyvin. Illalla menin vielä Ainon host-perheen luo kylään, ja menimme myös Tamaran, eli Ainon host-siskon kaverin luo. Sinne tuli myös muita suomalaisia, jotka olivat samassa vaihdossa siskoni kanssa, ja oli kyllä todella outoa kuulla täällä puhuttavan suomea! Siinä kun sitten yrität sönköttää espanjaa ja suomea sekaisin, etkä oikein ole varma, kummalla kielellä sitä kuuluisi kommunikoida.  Ainon uudet espanjalaiset kaverit olivat kuitenkin hauskaa porukkaa, ja minulla ainakin oli todella mukava ilta. Menimme yhdessä heittelemään papatteja hiedän kotikylänsä kaduille. Se on täällä erittäin tyypillinen tapa näin fallojen aikaan, ja ihan pienet lapsetkin heittelevät heille tarkoitettuja minipaukkuja. Minäkin kokeilin heittää näitä pienempiä, kiinalaisiksi kutsuttuja paukkuja. Ehkä vielä tässä fallojen aikana kokeilen myös heittää niitä vähän isompia…

Koulussa valmistelemme erästä koulujen välistä tapahtumaa, joka pidetään huhtikuussa täällä meidän kylässämme meidän koulumme toimesta. Minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi tähän projektiin, ja sen myötä myöskin meidän koulumme järjestämille bolerotunneille. Bolero on siis yksi perinteinen espanjalainen tanssi, ja mikäli ymmärsin oikein, ainakin tässä lähiseudulla jokaisella kylällä on oma boleronsa. On oikeastaan aika hauskaa opetella tätä tanssia, vaikka se onkin aika yksitoikkoinen minun mielestäni. Onhan se kuitenkin perinteistä täällä!

          Viime viikon tiistaina bolerotuntini jälkeen näin taas siskoni, Tamaran ja hänen äitinsä kanssa, ja menimme yhdessä syömään yhteen italialaiseen ravintolaan. Sen jälkeen menimme taas tapaamaan Tamaran kavereita eräälle jalkapallokentälle, jossa ne, jotka halusivat pelata jalkapalloa, pelasivat, ja muut juttelivat tai tekivät mitä lystää kentän reunalla. Minä taas juttelin sekä espanjaksi että suomeksi ja ennen kaikkea hengailin siskoni kanssa. Kentän reunalla sainkin sitten tietenkin erään oikein hyvin tähdätyn jalkapallon suoraan poskeeni, ja minusta se kuvastaa ihanasti näiden espanjalaisten kaveriemme luonnetta, kun he keskeyttivät pelinsä ja ryntäsivät luokseni kyselemään, onko kaikki hyvin ja halailemaan ja lohduttamaan minua. Joskus minusta tuntuu, että täällä ihmiset vain ovat luonteeltaan hieman ystävällisempiä ja kivempia kuin Suomessa xD.

      

Keskiviikkona menin taas tapaamaan siskoani ja hänen kavereitaan. Tällä kertaa menimme shoppailemaan, jonka jälkeen menimme yhdessä syömään KFC:hen. Siellä jutustelimme kaikkea mukavaa (ja jotkut tulivat vieläkin kyselemään, olinko kunnossa edellisen päivän jalkapallo-onnettomuudesta, mikä ei kyllä ollut mikään kummempi juttu, ihan normaali tälli vain). Tunnelma oli todella mukava, ja oli haikeaa sanoa heipat kaikille heille ja varsinkin siskolleni, joka matkustaisi seuraavana päivänä takaisin Suomeen. Onneksi näemme kuitenkin toisemme jo kahden viikon päästä!

Viime viikonloppu oli vähän rauhallisempi kuin kaksi edellistä, vaikkakin oli aika paljon luettavaa tuleviin kokeisiin. Lauantaina menimme kuitenkin Valenciaan perheeni ja australialaisen ystäväni Matildan kanssa katsomaan siellä järjestettävää valo-show’ta. Eräälle kadulle oli pystytetty kolmiulotteisesti koko kadun mitalta eräänlainen valotunneli, joka esitti eräänlaisen valospektaakkelin musiikin tahdissa. Se oli kyllä todella vaikuttava esitys!

          Valenciassa ollessamme näimme myös jo ensimmäisten fallojen pystytystä. Muun muassa kaupungintalon fallaa, joka on kaikista korkein falla (vissiin noin 41m), oltiin juuri pystyttämässä, ja kaikki hurrasivat ja taputtivat, kun se saatiin pysymään suorassa. Näimme myös pari muuta fallaa, mutta niiden pystytys oli vielä vähän kesken (kerron sitten tarkemmin noista falloista tämän viikonlopun jälkeen). Ilta oli todella mukava ja tunnelma oli mahtava, vaikka jouduimmekin lopulta juoksemaan noin kilometrin juna-asemalle kuin hengen hädässä, sillä olimme vähällä myöhästyä illan viimeisestä junasta kotiin xD.          

Churro time!

Ensimmäinen valaistu katu

Ja tässä se toinen, jossa pidettiin se valoshow. 

Valoshow'n efektiti olivat todella upeita, ja varsinkin sen
kolmiulotteisuus teki minuun suuren vaikutelman.

Minä ja Matilda rakenteilla olevan fallan luona

Tässä se ensimmäinen valokatu vielä vähän selkeämmin. 

Sunnuntaina minulla oli ensimmäinen sooloesitykseni viulun kanssa täällä Espanjassa. Siinä mukavasti alkajaisiksi rikoin jouseni, kun olin sitä kiristämässä, ja jouduin käyttämään opettajani ylimääräistä jousta, mihin en sitten tietenkään ollut tottunut. Noh, menihän se kai sitten ihan hyvin, vaikka olisi kyllä paremminkin voinut mennä. Kaiken kaikkiaan esitys oli kuitenkin mieluisa kokemus, varsinkin kun sen jälkeen tarjoiltiin pihalla limua ja sipsejä xD.

          Konsertin jälkeen menin kaverini Marian luokse tekemään lounasta. Valmistimme yhdessä jauhelihapiirakkaa Aila-mummon reseptin mukaan, ja jälkiruoaksi suklaamurukeksejä (sekin taisi olla mummon resepti ;D). Kokkauksemme onnistuivat todella hyvin, ja kaverini ja hänen siskonsa, niin kuin minäkin, pitivät niistä kovasti! He eivät olleet kokkailleet kauheasti aikaisemmin, joten tämä oli vähän niin kuin kokkikoulua heille, ja meillä oli todella hauskaa yhdessä. Myös minulla oli jo vähän ikävä keittiöön, ja oli kiva taas kokata jotain ihan itse!

Siinä olikin sitten tapahtumia jo kolmen viikon ajalta! Voisin tähän loppuun vielä pieneksi espanjalaiseksi faktaksi heittää, että täällä on kuulemma tosi paha tapa haukotella ilman, että peittää suutaan kädellä. Minulle siitä huomautellaan jatkuvasti, kun haukottelen niin usein, että en aina muista laittaa sitä kättä sinne suun eteen xD (kuinka monta rupesi muuten nyt haukotuttamaan, kun puhuin haukotuksista? Minä ainakin haukottelen täällä nyt täyttä kurkkua tätä kirjoitellessani (siihen saattaa myös vaikuttaa se, että kello on 0:41…)).

Nyt odotan innolla viikonlopun alkavia falloja, ja ensi viikolla yritän ehtiä myös kirjoittelemaan niistä. Hyvää viikonloppua kaikille!

Adios y hasta luego!

Anna

Ensimmäiset aavistukset joulusta

Hola!

Tänään on toinen joulukuuta! Ei kyllä toisaalta tunnu yhtään siltä, sillä vaikka täällä onkin jo ihan jäätävän kylmä (n. 10-15C)... Mutta aurinko silti jaksaa porottaa ja pimeääkin tulee vasta viiden-kuuden aikoihin, kun Suomessa ilmeisesti jo ennen neljää(?). Aamullakin kahdeksalta on jo jokseenkin valoisaa, kun menemme kouluun. Lumesta ei tietenkään ole tietoakaan. Täällä ei kuulemma juuri koskaan sada lunta, mutta eiköhän sitä yhden vuoden pärjää ilmankin ;). Muutenkin, kun ulkona palmut huojuvat tuulessa ja appelsiini- ja persimonipuut suoranstaaan notkuvat hedelmiä, on vaikea päästä kunnolla joulufiilikseen.

On kuitenkin tiettyjä pieniä seikkoja, jotka toisaalta tuovat hiukan joulun tuntua. Täällä on muun muassa pieni takka päällä melkein koko ajan, mikä tuo ihanan kotoisan tunnelman. Kun tulin tänne, luulin, että takka oli vain ns. koristekäytössä, sillä sen sisällä oli vain kynttilöitä, mutta innostukseni oli suuri, kun tässä muutama viikko sitten tulin kotiin, ja takassa paloin iloinen tuli!

Leivoin myös viime perjantaina pipareita! Niiden tuoksusta ja mausta tuli hetkellisesti oikein voimakkaastikin joulu mieleen! Ainoa, mikä puuttui, oli lämmin kupillinen glögiä, mutta olen kuullut, että sitäkin saattaisi löytyä Ikeasta. Leivoin pipareiden lisäksi myös korvapuusteja, sillä seuraavana lauantaina minun piti viedä jotain Suomesta meidän AFS-lounaalle. Leipomisessa menikin sitten koko ilta (leivoin kahteen asti yöllä...), enkä siis ehtinyt tehdä silloin mitään muuta.

Kärsivällisyys tähän hommaan alkoi jo pikkuhiljaa
hiipua siinä yhden jälkeen yöllä... :D

Lauantaina lähdimme perheeni kanssa AFS-lounaalle Valenciaan. Sinne tulivat kaikki vaihtarikaverini ja joidenkin perheet ja myös ensi vuonna alueeltamme vaihtoon lähtevät espanjalaiset. Jokainen vaihto-oppilas oli siis tuonut jotain ruokaa omasta maastaan maistettavaksi. Kaikki mitä kokeilin, oli todella hyvää, parhaimpia olivat varmaankin suklaa-kookos-leivokset Uudesta-Seelannista ja browniet Belgiasta. Myös minun korvapuustini saivat paljon kehuja, ja varsinkin kaverini Skandinaviasta sanoivat kaivanneensa kotitekoisia "kanelbullareita".

Täksi päiväksi olimme myös suunnitelleet Secret Santa -leikin, jossa siis jokaisen täytyy antaa joku pieni joululahja jollekin, mutta lahjan saaja ei tiedä, keneltä lahja on. Minä annoin tanskalaiselle kaverilleni, jonka muistan sanoneen pitävänsä pipareista, laatikollisen niitä edellisenä iltana leipomiani. Minä puolestani sain lahjaksi pienen kynttilän ja suklaata ihanalta uusiseelantilaiselta kaveriltani, joka oli liittänyt pakettiin vielä hauskan runonkin! Hän itse sai lahjaksi kuolleen kanin xD. Se oli siis sellainen kokonainen jänis, minkä voi ostaa ruokakaupasta syötäväksi... ja sai hän kyllä sitten myös suklaata xD (se kani oli siis vain eräänlainen vitsi).

Tällaisen söpön kynttilän sain lahjaksi
salaiselta joulupukiltani <3

Lounaamme jälkeen ne vaihto-oppilaat, jotka olivat tulleet tänne Espanjaan vain kolmeksi kuukaudeksi, lähtivät keskuudestamme. He lähtivät siis junalla Madridiin, josta he sitten seuraavana päivänä lähtisivät Brysseliin, ja sieltä sitten muutaman päivän päästä kotimaihinsa. Tämä oli tietysti todella surullista, kun piti jättää hyvästit kavereille, eikä tiedä, tuleeko koskaan enää näkemään heitä. Ainakin yksi oli jo kuitenkin varannut lentoliput helmikuulle, jolloin hän palaisi viikoksi meitä tervehtimään. Olisi niin outoa lähteä itse jo nyt! Tuntuu kuin olisin juuri vasta tullut tänne! Aina välillä näen painajaisia siitä, että olenkin yhtäkkiä kotona, ja minusta tuntuu, kuin minulta olisi jäänyt niin suuri osa kokemustani käyttämättä, kuin se olisi jäänyt hirvittävällä tavalla kesken. Enkä halua vielä tällä hetkellä kuvitellakaan sitä hetkeä, kun minun täytyy sanoa hyvästit host-perheelleni ja ystävilleni, enkä tiedä, koska tulen heidät seuraavan kerran näkemään. Se ehkä onkin yksi syy, miksi en ikävöi aivan älyttömästi Suomeen, sillä tiedän, että kuitenkin reilun puolen vuoden päästä palaan sinne takaisin ja voin olla siellä rakkaitten ihmisten kanssa vaikka koko loppuelämäni. Mutta kun lähden täältä, ei minulla tule olemaan mitään 100% varmuutta siitä, että tulen tänne takaisin, vaikka kyllä minä ainakin haluaisin tulla. Uskon kuitenkin, että ne, jotka tulivat tänne vain kolmeksi kuukaudeksi olivat henkisesti valmistautuneita nopeampaan lähtöön, toisin kuin minä unissani. He kylläkin antoivat vinkiksi tuleville espanjalaisille vaihtoonlähtijöille, että lähtisivät ihmeessä koko vuodeksi, eikä vain kolmeksi kuukaudeksi xD.

Lauantai-iltana meillä oli kuoromme kanssa ensimmäinen esiintyminen tänä syksynä. Lauloimme Santa Cecilian (musiikin pyhimyksen) messussa. Se meni ihan hyvin, ja monet kiittelivät esitystä. Oli ihan mielenkiintoista nähdä, millainen on espanjalainen jumalanpalvelus, vaikka tämä ei ilmeisesti ollut ihan tavallinen, muun muassa siksi, että me olimme siellä laulamassa. Se oli myös aika lyhyt. Mutta kyllä siellä ne samat Isä meidän -rukoukset ja uskontunnustukset lausuttiin, vaikka pappi vähän sekosikin sanoissa lausuessaan uskontunnustusta... Ainoita silmiinpistäviä eroavaisuuksia kappelin ja papin asun koristeellisen ulkoasun lisäksi olivat se, että ihmiset välillä polvistuivat rukoilemaan, ja se, että yhdessä vaiheessa kaikkien piti kääntyä kättelemään vierustovereitaan ja toivottamaan hyvää terveyttä tai jotain sellaista.

Tässä kaunis kuoromme! :D

Esityksen jälkeen menimme illalliselle kuoron kanssa, ja sieltä menin muutaman uuden kaverini kanssa käppäilemään ympäri kylää. Tutustuin siis muutaman kuorokaverini kavereihin. Täällä kun kaikki ihmiset ovat niin mukavia ja avoimia!

Sunnuntaina host-perheeni ystäväperhe Ibizalta ja toinen täältä kylästä tulivat syömään lounasta meille. Host äitini oli laittanut oikein hyvää pastaa, ja yksi heidän kavereistaan oli tehnyt herkullisia minipizzoja, joissa oli pekonia ja vuohenjuustoa! Kuten sunnuntait täällä yleensä, tämäkin sunnuntai meni melko rauhallisissa merkeissä nukkuen ja läksyjä tehden.

Siinäpä oli sitten tärkeimmät kuulumiset tältä viikolta! Voisin tähän yhteyteen laittaa vielä yhden jännän faktan Espanjasta: Täällä ihmiset eivät käytä perunajauhoja!Tai ranskankermaa, Tai oikeastaan mitään hapanmaitotuotteita. Tai kaardemummaa tai pomeranssinkuorta. Siispä täällä leipoessa saa aina vähän soveltaa. En ollut koskaan tulut ajatelleeksi, että perunajauhot olisivat jotenkin suomalainen juttu, mutta täällä perheeni ei ollut koskaan kuullut puhuttavankaan sellaisista. Sitten kysyin, mitä te sitten käytätte, kun teette kiisseleitä, ja vastaukseksi sain, että he eivät tee kiisseleitä. Ranskankerman kuvittelin olevan jokseenkin Keski- ja Etelä-Euroopassa tunnettua, onhan sen nimikin nimenomaan Ranskan kerma. Mutta siitäkään ei oltu koskaan kuultu. Kaardemummasta oltiin kuultu, mutta vain koktailien teon yhteydessä. Minun täytyi siis ensin murskata kokonaisia kaardemumman siemeniä, jotta sain niistä rouhetta korvapuusteihini. Kyllä se kuitenkin toimi ihan hyvin :). Pomeranssinkuori minun piti jättää kokonaan pois pipareistani.

Siinä oli tämän hetkiset fiilikseni. Tänään lauloimme kreikan tunnilla joululauluja kreikaksi, ja siitä sain taas vähän lisäbuustia joulumieleen. Alan varmaan nyt itsekin kuuntelemaan joululauluja suomalaisen siskoni linkaamalta soittolistalta. Hyvää joulunodotusta sinne Suomeen, pitäkää hauskaa availlessanne joulukalentereita!

Tässä vielä kuva eiliseltä lenkiltä jouluisista maisemista. :)

Adios y hasta luego!

-Anna

Orientaatioleiri nr. 2

Hola!

Jos viime postaukseni aloitin sanomalla, että täällä on ihanan lämmin, voin nyt todeta, että viikossa lämpötilat ovat muuttuneet rajusti. Nyt täällä nimittäin jäätyy. Vaikka mittari näyttää aamulla yleensä n. 10-15C, tuntuu se hyytävän kylmältä, varsinkin, kun sisällä on melkein sama lämpötila kuin ulkona. Jotkut opettajat nimittäin koulussa pitävät ikkunoita auki tunnilla, eikä lämmitystä ole vielä laitettu päälle koulurakennuksessamme. Tänäänkin menin kouluun ylläni kaksi pitkähihaista, paksu huivi ja kevyttoppatakki, ja silti hytisin ensimmäisillä tunneilla... Onneksi kuitenkin päivällä lämpötila voi kohota jopa kahteen kymmeneen asteeseen, jolloin on ihan siedettävän lämmin. Nyt kuitenkin uskon niitä suomalaisia, jotka ovat sanoneet, että elämänsä kylmimmät hetket heillä on ollut Espanjassa xD.

Pahoittelen nyt tähän alkuun, että en kirjoittanut viime viikolla postausta, mutta jostain syystä tuo viikko vain sujahti ohitse. En oikeastaan tehnyt juuri mitään, laskottelin ja nukuin vain kaiket päivät, mutta siinä se aika sitten menikin.

Mutta tosiaan, ei viime, vaan sitä edellisenä viikonloppuna oli toinen AFS Espanjan järjestämä orientaatioleiri, joka tällä kertaa sijoittui Murciaan, noin kolmen tunnin junamatkan päähän Valenciasta. Lähdimme siis perjantai-iltana ennen seitsemää junalla pienissä ryhmissä määränpäähämme, ja illalla vähän kymmenen jälkeen saavuimme pieneen hotellintapaiseen leirikeskukseen. Oli taas ihana nähdä muita vaihto-oppilaita, ja varsinkin huomata, kuinka kaikkien (mukaan lukien minun) espanja oli kehittynyt huimasti viimeisen kuukauden aikana. Junassa keskustelimmekin hollantilaisen kaverini Beaun kanssa espanjaksi, ja välillä mieleeni tuli vain espanjankielisiä sanoja, kun yritin puhua jotain englanniksi. Ensimmäisenä iltana pelasimme joitakin ulkopelejä, juttelimme pitkästä aikaa toisillemme ja sitten menimme nukkumaan (paitsi jotkut hullut, jotka alkoivat katsoa Star Trekiä kahden vai kolmen aikaan illalla...).

Lauantaiaamuna saimme valita, haluammeko lähteä aamukävelylle vuorille kahdeksalta, vai haluammeko nukkua pidempäänja mennä aamupalalle vasta puoli kymmeneltä. Minut tuntien voisi arvata, että valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, mutta tällä kertaa päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja liittyä vaeltajien joukkoon. Voinhan kuitenkin nukkua joka yö, mutta en voi joka päivä mennä vuorikiipeilemään Murcian vuorilla. Niimpä minä ja kolme muuta nousimme aikaisin ja lähdimme matkaan.

Tässä muutamia kuvia vuorilta! <3

Vuoret olivat kyllä todella kauniit ja näkemisen arvoiset! Minä tietysti olin taas punainen kuin tomaatti ja ähisin kuin höyryveturi, mutta tämäkin hikoilu kyllä korvaantui, kun näimme upeat näkymät kaupunkiin, jotka aukesivat edessämme! Otimme paljon kuvia ja tutkimme hieman paikkoja, ja sitten lähdimme takaisin aamiaiselle, jolle muut unikeot varsta heräilivät.

Aamiaisen jälkeen meillä oli ensimmäinen varsinainen orientaatiosessio, jossa kävimme läpi kaikkia niitä perusjuttuja, kuten mitkä ovat fiilikset ja miten niitä voisi ehkä vielä parantaa. Ihana ohjaajamme Juan opetti meitä myös tekemään upeat origamisydämet vastauspapereistamme. :P

Sitten meillä taisi olla vapaa-aikaa, jonka käytimme syömiseen ja esitysideoiden keksimiseen. Illalla nimittäin oli luvassa talent show, johon jokaisen tulisi valmistella jotain. Halusimme laulaa jotain kavereideni kanssa, mutta emme aluksi oikein päässeet yhteisymmärrykseen biisistä. Lopulta päädyimme alkuperäiseen vaihtoehtoomme: Ed Sheeranin I see firehen. Yksi kaverini osasi nimittäin laulaa stemmoissa ja yksi soittaa kappaleen täydellisesti kitaralla, ja muutenkin se oli ainoa, jonka sentään melkein kaikki tiesivät.

Sittemmin pelasimme taas normaaliin tapaan yhteisiä pelejä. Tällä kertaa pelasimme sellaista susipeliä, jota olen pelannut aikaisemminkin, kun olimme Ranskassa viikon vaihdossa, mutta jota en silloin tajunnut yhtään. Nyt kuitenkin tajusin suurin piirtein, mitä piti tehdä, ja meillä oli ihan kivaa :). Pelien jälkeen meillä taisi olla toinen orientaatiosessio, ja sen jälkeen menimme vielä vähän käppäilemään vuorille, mutta tällä kertaa kuljimme ihan tietä pitkin, jolloin ei ollut mitenkään kamalan jyrkkiä nousuja. Kävimme erään vanhan linnan raunioilla ja yhdessä pienessä museossa, jossa oli hieman tietoa ibereistä(?) (tuli täysi oikosulku siitä, miten tuo sana (iberi) tulisi taivuttaa), eli Espanjaa n. 2600 vuotta sitten asuttaneista ihmisistä.

Iberien esineitä museossa

Jotkut hullut kiipesivät tuonne ylös xD

Vuorikiipeilijät <3

Illalla ennen illallista pelasimme vielä muutamia pelejä. Näissä peleissä pitää varautua naurulihasten kramppiin, sillä ei kulunut varmaan viittäkään minuuttia ilman, että olisimme kaikki nauraneet itsemme kuoliaiksi. xD Espanjalaiset pelit kun ovat aika erilaisia, mitä olen ennen pelannut, ja erilaisella tarkoitan, että niihin sisältyy aika lailla enemmän fyysistä kontaktia toisten ihmisten kanssa kuin niisä, joissa olen ollut Suomessa mukana... xD Mutta maassa maan tavalla!

Illallisen jälkeen alkoi talent show! Melkein kaikki olivat valmistaneet jonkinlaisen esityksen, ja ohjaajamme Juan oli aivan liekeissä selostaessaan show'ta. Ensimmäiseksi esiintyi neljän hengen ryhmä, joka esitti pari ihmispyramidia.
     Sitten tuli meidän vuoromme. Pyysimme kaikkia sulkemaan silmänsä ja vain nauttimaan musiikista, sammutimme valot, ja lauloimme laulumme. Mielestäni se meni ihan hyvin, ja ainakin tunnelma oli tosi hieno.
     Tämän jälkeen taisivat esiintyä kaksi "mahatanssijaa". He menivät lavalle, nostivat paitansa ylös, ja musiikin alkaessa soida, he alkoivat liikuttamaan vatsalihaksiaan lähes taianomaisella tavalla! xD He siis tekivät ikään kuin aaltoja mahallaan, toinen ylhäältä alas ja toinen sivulta sivulle. Se oli todella hassun ja oudon näköistä, ja juontajamme Juan oli aivan ällikällä lyöty! :D
     Seuraava esitys oli erään Uudesta Seelannista kotoisin olevan tytön tanssiesitys, jossa hän tanssi perinteisen maoritanssin, jota rytmitti kaksi narujen päähän kiinnitettyä pientä palloa, joita hän heilutteli ja välillä kopautteli käsiinsä. Hän myös säesti itseään maorin kielisellä laululla. Se oli aivan upeaa ja erittäin omaperäistä, ja varmasti myös tosi vaikeaa!
     Sitten eräs ryhmä esitteli organisointitalenttiaan järjestämällä koko ryhmälle leikin, jonka ainakin minä tunnen nimellä shwiss, bang, boing (vai mitenköhän se ikinä kirjoitetaankaan), ja jota olemme leikkineet ilmaisutaidon tunneilla koulussa Suomessa. Se oli ihan kivaa, ja myös hieman erilaista kuin se, mihin olin tottunut Suomessa.
     Rohkea belgialainen tyttö päätti myös esittää imitointitalenttiaan, ja astui lavalle puhumaan erilaisilla äänillä. Hän osasi tehdä tosi möreän äänen, normaalin äänen, ja myös täydellisen munamiesäänen :D. Ainoa ongelma oli, että häntä itseään nauratti melkein koko esityksen ajan, mutta sekin oli vain hauskaa xD.
     Viimeisessä esityksessä ihana indonesialaisemme Rayhan (joka siis säesti meitäkin esityksessämme) lauloi espanjalaisen laulun itseään kitaralla säestäen. Hänen mielestään Espanjassa pitää nimenomaan laulaa espanjalaisia lauluja, joten hän oli nähnyt paljon vaivaa opetellakseen sen, ja sitä myös vapaaehtoisista koostuva tuomaristomme arvosti suuresti.
   
Talent show tuomaroitiin kahdessa eri kategoriassa: yksilöt ja ryhmät. Meidän ryhmämme voitti ryhmäkategorian (jee!:D) ja Rayhan ja Kaneihana (uusiseelantilainen tyttö) tulivat jaetulle ykkössijalle yksilökategoriassa.

Illan voittajat ja vapaaehtoistuomaristo :)

Lauantai-iltana pelasimme vielä muutamia pelejä ja kerroimme ja yritimme ratkoa arvoituksia. Se oli tosi kivaa, varsinkin niiden kaikkien ihanien ihmisten kanssa! Lopulta menimme nukkumaan, vaikka osa porukasta jäikin vielä katsomaan elokuvaa (hullut, kello oli varmaan kolme yöllä!).

Sunnuntaina lähdimme aamupalan jälkeen Murcian keskustaan, jossa meille järjestettiin sellainen paikanetsimiskilpailu, vai mikä lie, jossa meidän piti ryhmissä etsiä tiettyjä paikkoja Murciasta ja ottaa niistä kuva ja vastata muutamiin kysymyksiin. Se oli ihan kivaa, varsinkin kun oli niin kaunis päivä! Murcia vaikutti todella kivalta paikalta kauniine rakennuksineen ja plazoineen!

Tässä kuva Murcian katedraalista sisältä. Se oli todella vaikuttava rakennus,
 ja harmikseni minulla ei ole enempää kuvia sen sisältä...

Tässä meidän porukka Murcian katedraalin (jolla varmaan on nimikin...)
edustalla <3

Sitten tuli aika lähteä kotiin, ja jouduimme hyvästelemään muut vaihtarit, mutta onneksi näemme taas parin viikon päästä, kun meillä on AFS:n järjestämä "kansainvälinen lounas", johon kaikki vievät jotain perinteistä ruokaa omasta maastaan.

Tämä kaikki tapahtui siis viime viikonloppua edeltävänä viikonloppuna. Minulla oli paljon ohjelmaa myös viime viikonloppuna, oikeastaan niin paljon, että kirjoitan siitä ihan oman postauksensa vielä tällä viikolla. Nyt kuitnekin jätän tämän tähän, jotta te lukijat ette vallan kyllästyisi. ;)

Adios y hasta pronto!

-Anna