Matka Alicanteen ja muuta mukavaa

Hola!

Sanoin viime viikolla kirjoittavani kaksi tekstiä, mutta totta puhuen tiesin jo tätä lupausta kirjoittaessani, että se ei todennäköisesti tulisi toteutumaan xD. Niimpä siis kerron nyt tässä, kymmenennessä postauksessani (herran jumala, onko minulla niitä jo niin paljon?!), viime viikonlopustani ja sitä edeltävästä viikonlopusta.

Ei nyt viikonloppuna vaan sitä edeltävänä minulla piti aika lailla kiirettä! Perjantai-iltana menimme kavereiden kanssa yhden kaverin luo katsomaan elokuvaa, mutta lopulta päädyimmekin katsomaan jotain ohjelmaa, jossa julkkikset yrittävät imitoida mahdollisimman tarkkaan joidenkin toisten julkkisten joskus tekemiä esityksiä/musiikkivideoita. Se oli aika jännä, ja kesti yli kaksi tuntia, mutta mikäs siinä hyvässä seurassa karkkeja napostellessa :).

Lauantaiaamuna meidän piti herätä jo seitsemältä ja lähteä ajamaan kohti Alicantea kahdeksalta. Irene käy joillakin matematiikankursseilla Alicanten yliopistossa, ja häntä kyyditessä päätimme samalla viettää mukavan päivän Alicantessa. Kun Irene oli kurssillaan, minä, Paula ja host mami menimme erääseen ostoskeskukseen, jossa oli vain outleteja. Vietimmekin siellä ne vähän yli kaksi tuntia, jotka Irene oli matikantunnilla, ja minä löysin itselleni uuden mekon (ihan sika halvalla!!!). Ennen kuin haimme Irenen, söimme perinteisesti bocadillot (eli lounassämpylät) ja jälkiruuaksi ylimakeat suklaapallerot.

Kun olimme hakeneet Irenen yliopistolta ja host mami oli etsinyt autolla ulospääsyä kampukselta noin 15 minuuttia, suuntasimme Alicanten keskustaan. Siellä menimme erääseen vanhaan linnaan, joka oli kesekllä kaupunkia kohoavan vuoren huipulla. Sieltä oli upeat näkymät merelle ja kaupunkiin! Alicantea nimittäin reunustaa meri yhdeltä laidalta, ja muilta laidoilta vuoret. Minusta on niin outoa nähdä rannalta merta silmänkantamattomiin, sillä Suomessa siellä on aina joitain saaria tai luotoja, jotka "tukkivat" näköalat kauas.

Käppäiltyämme hetken linnassa ja ihailtuamme maisemia laskeuduimme hissillä takaisin rannalle. Lähdimme etsimään jotain kuuluisaa, kaunista katua, mutta en ole ihan varma löysimmekö sitä. Kävimme nimittäin jollain kadulla, jossa oli paljon kukkaistutuksia ja muita, mutta en sitten tiedä, oliko se se, mitä etsimme, sillä se sijaitsi aika hämärien kujien keskellä. Lopulta tulimme takaisin rannalle ja minä ja host mami menimme hieman kahlaamaan (Irene ja Paula olivat tylsiä eivätkä halunneet kastella jalkojaan xD). Sää oli koko päivän ollut todella hyvä, aurinko paistoi ja lämpötila kohosi reilusti yli 20:n asteen. Niimpä minusta oli mukava käppäillä pehmeällä hiekkarannalla ja nauttia vielä viimeisistä kesän hetkistä (marraskuussa!!!).

Alicante <3

Tämä talo kiinnitti heti huomion kun kävelimme
 sen ohi sen omaperäisillä koristeillaan!

Maisemia linnasta kaupunkiin päin...

...ja merelle päin!

Ja olihan sitä nyt pakko vähän poseerata rautaisten haarniskahemmojen kanssa :D

Tuo meri oli vain jotain ihan mahtavaa! Sitä oli
 niiin paljon ja se oli niiin sininen!!!

Ja tässä vielä kuva alhaalta rannalta :)

Viiden aikaan meidän pitikin jo sitten lähteä, sillä minulla oli kaverini synttärit vielä illalla. Matkalla kävimme syömässä McDonaldsissa, ja vatsa täynnä ja lyhyet yöunet takana nukuin oikein makeasti koo automatkan takaisin. Kun tulimme kotiin, minulla oli viisi minuuttia aikaa laittautua valmiiksi kaverini synttäreitä varten, ja sitten olinkin jo juoksujalkaa menossa.

Järjestimme kaverilleni Lolalle samantapaiset yllätyssynttärit kuin minullekin oli järjestetty, vaikka minusta kyllä tuntui, että hän osasi odottaa sitä toisin kuin minä. Olimme edellisenä päivänä käyneet teettämässä kuvia, joissa oli hän ja hänen kavereitaan, ja askartelimme niistä senälle kollaasin, josta muodostui sana "felicos", eli "onnea". Se oli minusta hirmu hyvä idea, ja lopputulos oli todella hieno! Juhlissa juttelimme ja söimme hyvin paljon (siinä kohtaa alkoi jo vähän kaduttaa, että olin syönyt kokonaisen wrap-aterian siellä mäkkärissä), nimittäin hampurilaiset ja pizzaa, ja jälkiruoaksi oli kolmea eri sortin kakkua ja sokerilla kuorrutettuja vaahtokarkkeja! Illalla vielä kuuntelimme musiikkia, tanssimme ja lauloimme sing staria.

Tässä meidän porukka synttärisankasin ympärillä <33

Ja huomioikaa kovalla työllä tehty valokuvakollaasi!! 

Sunnuntaiaamuna nukuin pitkään, ja kun kaverini Maria tuli hakemaan minua syömään lounasta perheensä kanssa, olin juuri noussut aamupalapöydästä. Menimme läheiselle ns. urheiluklubille (jossa siis voi harrastaa uintia ja pelata tennistä ja padelia) ja söimme lounaaksi erittäin maukkaat tortillasämpylät (huom! tortilla on siis Espanjassa perunamunakas! EI fajitas!). Sitten pelasimme pitkästä aikaa läutapelejä, ja hieman myöhemmin myös padelia. Tunnin jälkeen hukattuamme kaksi tennispalloa päätimme lähteä takaisin kotiin, ja kello olikin jo varmaan viisi tai kuusi. Lopun iltaa valmistauduin tulevaan kouluviikkoon.

Tässä sunnuntaiselta lenkiltä ottamani kuva. Oli päivä
 ennen "superkuuta", ja jo silloin kuu oli ihan hirmuisen iso,
vaikka se ei tässä kuvassa näykään niin hyvin.

Viime viiko oli taas koulun puolesta muuten ihan tavallinen, paitsi että torstaina menimme filosofian ryhmän kanssaValenciaan katsomaan erästä konferenssia, joka kertoi platonisesta rakkauskäsityksestä. Pakko myöntää, nukuin puolet siitä, mutta ymmärsin myös yllättävän paljon! Viime aikoina olen aina välillä huomannut puhuvani espanjaa jo tosi nopeasti niin, että jälkeenpäin yllätyn ihan itsekin! Tietenkin teen myös vielä jonkin verran virheitä ja minun pitää usein miettiä oikeita sanoja ja muotoja, mutta puheeni on kyllä kehittynyt jo huimasti verrattuna ensimmäisiin täällä viettämiini päiviin!

Perjantaina host vanhempani sanoivat, että heillä oli meille jokin yllätys. Ensin ajattelin ns. "pessimisti ei pety" -tekniikalla, että he vain huijaisivat ja että se yllätys olisi jotain tavallista ja tylsää, kuten "Jee, pidämme koko talon yhteisen suursiivouksen tänään! Eikö ole kivaa!". kahdeksan aikaan illalla lähdimme kuitenkin Alziraan, eli läheiseen kaupunkiin, ja saavuimme teatterin pihalle. Yllätykseksi menimme siis katsomaan Pinokkio -tanssiesitystä! En ole nyt pitkään aikaan ollut teatterissa, ja aloin melkein itkeä ilosta, kun musiikin ensimmäiset sävelet kajahtelivat ilmoille ja tanssijat aloittivat ensimmäisen tanssinsa! Se oli kyllä tosi hieno esitys, vaikkakin aika lyhyt, vain tunnin pituinen. Erityisesti pidin päätanssijasta, joka siis esitti Pinokkiota, sillä hän osasi jäljitellä hirmuisen taitavasti puisevan nuken liikkeitä.

Perjantai-iltana esityksen jälkeen (joka loppui siis puoli kymmeneltä) en enää jaksanut lähteä mihinkään, joten menin suht ajoissa nukkumaan ja nukuin kerrankin pitkään ja hyvin. Lauantaiaamuna en tehnyt mitään ihmeellistä, mutta ruoan jälkeen lähdimme Irenen kanssa Valenciaan, sillä hänellä oli siellä AFS haastattelu (hän siis tahtoo lähteä ensi vuodeksi Japaniin). Tapasimme siis Carlan, minun tukihenkilöni, jonka kanssa menimme kahville. Carla haastatteli kahvilassa Ireneä, ja sillä aikaa minä tilasin jogurtin ja teetä maidolla. Viimeksi mainittu on täällä ihan vieras käsite paikallisille, mutta minulle on sanottu, että Valencian keskustassa ihmiset yleensä turismin vuoksi tietävän, mitä on tee maidon kanssa. Siispä en tehnyt sen tarkempaa tilausta kuin "tee maidon kanssa", ja sainkin sitten lämmintä maitoa, johon oli laitettu teepussi...

"Teetä maidon kanssa"

Irenen haastattelun jälkeen pyörimme vähän aikaa keskustassa ja minä ostin itselleni taas mekon (näiden mielestä on hyvin omituista että ostan ja käytän niin paljon mekkoja). Illalla katsoin ensin host mamin kanssa Downton Abbeytä (lempisarjaani, johon olen taas ihan koukussa, vaikka olen nähnyt sen kaikki kauden jo kaksi kertaa...) ja sitten lähdin vielä ulos kavereideni kanssa.

Sunnuntaina en taakaan tehnyt mitään ihmeellistä, vaan nukuin pitkään, kävin lenkillä, tein läksyjä ja katsoin Downton Abbeyta xD. Kun täällä on aina niiin paljon tekemistä, sitä välillä tarvitsee yhden lepopäivän, jolloin vain on eikä tee mitään ihmeellistä. ;)

Siinäpä nyt sitten suurimmat kuulumiset! Yleisesti ottaen kaikki sujuu oikein hyvin, ja pidän paljon elämästäni täällä. Minulla on käynyt niin hyvä tuuri kaiken kanssa, eikä ole ollut oikeastaan mitään ongelmia! Niimpä siis nautin joka hetkestä ja olen niin kiitollinen, että minulle on tarjoutunut näin ihana mahdollisuus tulla tänne!

Adion y hasta luego!

-Anna

Orientaatioleiri nr. 2

Hola!

Jos viime postaukseni aloitin sanomalla, että täällä on ihanan lämmin, voin nyt todeta, että viikossa lämpötilat ovat muuttuneet rajusti. Nyt täällä nimittäin jäätyy. Vaikka mittari näyttää aamulla yleensä n. 10-15C, tuntuu se hyytävän kylmältä, varsinkin, kun sisällä on melkein sama lämpötila kuin ulkona. Jotkut opettajat nimittäin koulussa pitävät ikkunoita auki tunnilla, eikä lämmitystä ole vielä laitettu päälle koulurakennuksessamme. Tänäänkin menin kouluun ylläni kaksi pitkähihaista, paksu huivi ja kevyttoppatakki, ja silti hytisin ensimmäisillä tunneilla... Onneksi kuitenkin päivällä lämpötila voi kohota jopa kahteen kymmeneen asteeseen, jolloin on ihan siedettävän lämmin. Nyt kuitenkin uskon niitä suomalaisia, jotka ovat sanoneet, että elämänsä kylmimmät hetket heillä on ollut Espanjassa xD.

Pahoittelen nyt tähän alkuun, että en kirjoittanut viime viikolla postausta, mutta jostain syystä tuo viikko vain sujahti ohitse. En oikeastaan tehnyt juuri mitään, laskottelin ja nukuin vain kaiket päivät, mutta siinä se aika sitten menikin.

Mutta tosiaan, ei viime, vaan sitä edellisenä viikonloppuna oli toinen AFS Espanjan järjestämä orientaatioleiri, joka tällä kertaa sijoittui Murciaan, noin kolmen tunnin junamatkan päähän Valenciasta. Lähdimme siis perjantai-iltana ennen seitsemää junalla pienissä ryhmissä määränpäähämme, ja illalla vähän kymmenen jälkeen saavuimme pieneen hotellintapaiseen leirikeskukseen. Oli taas ihana nähdä muita vaihto-oppilaita, ja varsinkin huomata, kuinka kaikkien (mukaan lukien minun) espanja oli kehittynyt huimasti viimeisen kuukauden aikana. Junassa keskustelimmekin hollantilaisen kaverini Beaun kanssa espanjaksi, ja välillä mieleeni tuli vain espanjankielisiä sanoja, kun yritin puhua jotain englanniksi. Ensimmäisenä iltana pelasimme joitakin ulkopelejä, juttelimme pitkästä aikaa toisillemme ja sitten menimme nukkumaan (paitsi jotkut hullut, jotka alkoivat katsoa Star Trekiä kahden vai kolmen aikaan illalla...).

Lauantaiaamuna saimme valita, haluammeko lähteä aamukävelylle vuorille kahdeksalta, vai haluammeko nukkua pidempäänja mennä aamupalalle vasta puoli kymmeneltä. Minut tuntien voisi arvata, että valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, mutta tällä kertaa päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja liittyä vaeltajien joukkoon. Voinhan kuitenkin nukkua joka yö, mutta en voi joka päivä mennä vuorikiipeilemään Murcian vuorilla. Niimpä minä ja kolme muuta nousimme aikaisin ja lähdimme matkaan.

Tässä muutamia kuvia vuorilta! <3

Vuoret olivat kyllä todella kauniit ja näkemisen arvoiset! Minä tietysti olin taas punainen kuin tomaatti ja ähisin kuin höyryveturi, mutta tämäkin hikoilu kyllä korvaantui, kun näimme upeat näkymät kaupunkiin, jotka aukesivat edessämme! Otimme paljon kuvia ja tutkimme hieman paikkoja, ja sitten lähdimme takaisin aamiaiselle, jolle muut unikeot varsta heräilivät.

Aamiaisen jälkeen meillä oli ensimmäinen varsinainen orientaatiosessio, jossa kävimme läpi kaikkia niitä perusjuttuja, kuten mitkä ovat fiilikset ja miten niitä voisi ehkä vielä parantaa. Ihana ohjaajamme Juan opetti meitä myös tekemään upeat origamisydämet vastauspapereistamme. :P

Sitten meillä taisi olla vapaa-aikaa, jonka käytimme syömiseen ja esitysideoiden keksimiseen. Illalla nimittäin oli luvassa talent show, johon jokaisen tulisi valmistella jotain. Halusimme laulaa jotain kavereideni kanssa, mutta emme aluksi oikein päässeet yhteisymmärrykseen biisistä. Lopulta päädyimme alkuperäiseen vaihtoehtoomme: Ed Sheeranin I see firehen. Yksi kaverini osasi nimittäin laulaa stemmoissa ja yksi soittaa kappaleen täydellisesti kitaralla, ja muutenkin se oli ainoa, jonka sentään melkein kaikki tiesivät.

Sittemmin pelasimme taas normaaliin tapaan yhteisiä pelejä. Tällä kertaa pelasimme sellaista susipeliä, jota olen pelannut aikaisemminkin, kun olimme Ranskassa viikon vaihdossa, mutta jota en silloin tajunnut yhtään. Nyt kuitenkin tajusin suurin piirtein, mitä piti tehdä, ja meillä oli ihan kivaa :). Pelien jälkeen meillä taisi olla toinen orientaatiosessio, ja sen jälkeen menimme vielä vähän käppäilemään vuorille, mutta tällä kertaa kuljimme ihan tietä pitkin, jolloin ei ollut mitenkään kamalan jyrkkiä nousuja. Kävimme erään vanhan linnan raunioilla ja yhdessä pienessä museossa, jossa oli hieman tietoa ibereistä(?) (tuli täysi oikosulku siitä, miten tuo sana (iberi) tulisi taivuttaa), eli Espanjaa n. 2600 vuotta sitten asuttaneista ihmisistä.

Iberien esineitä museossa

Jotkut hullut kiipesivät tuonne ylös xD

Vuorikiipeilijät <3

Illalla ennen illallista pelasimme vielä muutamia pelejä. Näissä peleissä pitää varautua naurulihasten kramppiin, sillä ei kulunut varmaan viittäkään minuuttia ilman, että olisimme kaikki nauraneet itsemme kuoliaiksi. xD Espanjalaiset pelit kun ovat aika erilaisia, mitä olen ennen pelannut, ja erilaisella tarkoitan, että niihin sisältyy aika lailla enemmän fyysistä kontaktia toisten ihmisten kanssa kuin niisä, joissa olen ollut Suomessa mukana... xD Mutta maassa maan tavalla!

Illallisen jälkeen alkoi talent show! Melkein kaikki olivat valmistaneet jonkinlaisen esityksen, ja ohjaajamme Juan oli aivan liekeissä selostaessaan show'ta. Ensimmäiseksi esiintyi neljän hengen ryhmä, joka esitti pari ihmispyramidia.
     Sitten tuli meidän vuoromme. Pyysimme kaikkia sulkemaan silmänsä ja vain nauttimaan musiikista, sammutimme valot, ja lauloimme laulumme. Mielestäni se meni ihan hyvin, ja ainakin tunnelma oli tosi hieno.
     Tämän jälkeen taisivat esiintyä kaksi "mahatanssijaa". He menivät lavalle, nostivat paitansa ylös, ja musiikin alkaessa soida, he alkoivat liikuttamaan vatsalihaksiaan lähes taianomaisella tavalla! xD He siis tekivät ikään kuin aaltoja mahallaan, toinen ylhäältä alas ja toinen sivulta sivulle. Se oli todella hassun ja oudon näköistä, ja juontajamme Juan oli aivan ällikällä lyöty! :D
     Seuraava esitys oli erään Uudesta Seelannista kotoisin olevan tytön tanssiesitys, jossa hän tanssi perinteisen maoritanssin, jota rytmitti kaksi narujen päähän kiinnitettyä pientä palloa, joita hän heilutteli ja välillä kopautteli käsiinsä. Hän myös säesti itseään maorin kielisellä laululla. Se oli aivan upeaa ja erittäin omaperäistä, ja varmasti myös tosi vaikeaa!
     Sitten eräs ryhmä esitteli organisointitalenttiaan järjestämällä koko ryhmälle leikin, jonka ainakin minä tunnen nimellä shwiss, bang, boing (vai mitenköhän se ikinä kirjoitetaankaan), ja jota olemme leikkineet ilmaisutaidon tunneilla koulussa Suomessa. Se oli ihan kivaa, ja myös hieman erilaista kuin se, mihin olin tottunut Suomessa.
     Rohkea belgialainen tyttö päätti myös esittää imitointitalenttiaan, ja astui lavalle puhumaan erilaisilla äänillä. Hän osasi tehdä tosi möreän äänen, normaalin äänen, ja myös täydellisen munamiesäänen :D. Ainoa ongelma oli, että häntä itseään nauratti melkein koko esityksen ajan, mutta sekin oli vain hauskaa xD.
     Viimeisessä esityksessä ihana indonesialaisemme Rayhan (joka siis säesti meitäkin esityksessämme) lauloi espanjalaisen laulun itseään kitaralla säestäen. Hänen mielestään Espanjassa pitää nimenomaan laulaa espanjalaisia lauluja, joten hän oli nähnyt paljon vaivaa opetellakseen sen, ja sitä myös vapaaehtoisista koostuva tuomaristomme arvosti suuresti.
   
Talent show tuomaroitiin kahdessa eri kategoriassa: yksilöt ja ryhmät. Meidän ryhmämme voitti ryhmäkategorian (jee!:D) ja Rayhan ja Kaneihana (uusiseelantilainen tyttö) tulivat jaetulle ykkössijalle yksilökategoriassa.

Illan voittajat ja vapaaehtoistuomaristo :)

Lauantai-iltana pelasimme vielä muutamia pelejä ja kerroimme ja yritimme ratkoa arvoituksia. Se oli tosi kivaa, varsinkin niiden kaikkien ihanien ihmisten kanssa! Lopulta menimme nukkumaan, vaikka osa porukasta jäikin vielä katsomaan elokuvaa (hullut, kello oli varmaan kolme yöllä!).

Sunnuntaina lähdimme aamupalan jälkeen Murcian keskustaan, jossa meille järjestettiin sellainen paikanetsimiskilpailu, vai mikä lie, jossa meidän piti ryhmissä etsiä tiettyjä paikkoja Murciasta ja ottaa niistä kuva ja vastata muutamiin kysymyksiin. Se oli ihan kivaa, varsinkin kun oli niin kaunis päivä! Murcia vaikutti todella kivalta paikalta kauniine rakennuksineen ja plazoineen!

Tässä kuva Murcian katedraalista sisältä. Se oli todella vaikuttava rakennus,
 ja harmikseni minulla ei ole enempää kuvia sen sisältä...

Tässä meidän porukka Murcian katedraalin (jolla varmaan on nimikin...)
edustalla <3

Sitten tuli aika lähteä kotiin, ja jouduimme hyvästelemään muut vaihtarit, mutta onneksi näemme taas parin viikon päästä, kun meillä on AFS:n järjestämä "kansainvälinen lounas", johon kaikki vievät jotain perinteistä ruokaa omasta maastaan.

Tämä kaikki tapahtui siis viime viikonloppua edeltävänä viikonloppuna. Minulla oli paljon ohjelmaa myös viime viikonloppuna, oikeastaan niin paljon, että kirjoitan siitä ihan oman postauksensa vielä tällä viikolla. Nyt kuitnekin jätän tämän tähän, jotta te lukijat ette vallan kyllästyisi. ;)

Adios y hasta pronto!

-Anna

Halloween! (ja paljon muuta)

Hola!

Tiistaina alkoi marraskuu. Kylmää, märkää, harmaata, masentavaa, eikö totta? Paitsi että täällä on lämpötila kohonnut viime päivinä jopa 26 asteeseen, aurinko paistaa, puut ovat vihreinä ja appelsiinit kypsyvät. Ei siis tunnu yhtään marraskuulta, ja tänäkin aamuna ajattelin unisena, että puhelimeni päivämäärä on varmaan väärässä.

Sää on siis paras, mitä toivoa saattaa, ja tekemistä riittää. Viime viikonlopun lisäksi meillä oli kaksi vapaapäivää, maanantai ja tiistai. Tiistai oli siis pyhäinpäivä, ja maanantai ns. siltapäivä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että jos on jokin juhlapäivä esim. tiistaina tai torstaina, voidaan pitää toinenkin vapaapäivä, joka liittää tuon edellämainitun vapaapäivän viikonloppuun. Suomessahan tällaisia tapauksia varten pitää olla yksi lauantai koulussa, mutta täällä sillä ei kuulemma ole niin väliä (hyvä vaan) xD. Siispä olen nyt viettänyt pienimuotoisen, tapahtumatäyteisen loman :).

Perjantaina menin ulos kavereitteni kanssa, ihan vain taas hengailemaan plazalle. Silloin kyllä jo vähän tuntuikin marraskuulta, sillä oli pimeää, ja minulla oli kauhean kylmä, vaikka olikin varmaan ainakin 17 astetta lämmintä. Jutustelimme mukavia ja suunnittelimme maanantain halloweenfiestaa.

Lauantaina heräsin aikaisin ja menin orkesteriharjoituksiin (jotka alkavat klo 10.30 lauantai aamuna, tosi kiva) ja niiden jälkeen lähdin junalla Valenciaan tapaamaan vaihtarikavereitani. Kiertelimme hieman kaupungilla: kävimme suuressa kauppahallissa ostamassa mehua ja suklaata, kiertelimme muutamilla kaupoilla (jej ostin mummohameen!) ja menimme syömään erääseen kasvisravintolaan. Me kaikki (siis minä ja kaksi kaveriani Tanskasta ja Hongkongista) tilasimme vegehodarit ja ravintolan omatekoista sitruunajuomaa, ja jälkkäriksi eräänlaista sorbetin tapaista kylmää hedelmäsosetta, joka oli tehty jostain hedelmästä/marjasta, joita kasvoi jossain Afrikassa...(tai Etelä-Amerikassa, en nyt kyllä muista...) Mutta se oli joka tapauksessa tosi hyvää!

Kauppahalli Valenciassa

Tämä talo oli mielestäni erittäin söpö, mutta se
on tässä kuvassa hieman hassusti, koska sen
vieressä on toinen, äärettömän ruma talo.  

Ja tässä on annos sitä jännää hedelmäjäätelöjuttua,
vaikka sitä ei kylläkään näy noiden täytteiden alta XD

Sunnuntaina hyvän kaverini Marian perhe pyysi minua mukaansa keskiaikaisille markkinoille Cocentaina -nimiseen kylään noin tunnin ajomatkan päähän kotoa. Se oli oikein kaunis kylä vuorten keskellä, vaikkakin aika pieni siihen verrattuna, miten paljon siellä oli porukkaa. Päivä oli myös todella kaunis: aurinko paistoi ja oli mukavan lämmin, vaikkakin aamulla oli vähän viileää. Tunnelma oli todella miellyttävä (vaikka välillä väenpaljous tukahduttikin sitä hieman), sillä ympäri kylää pienten katujen ja niiltä aukeavien plazojen varsilla oli monia erilaisia pieniä (ja vähemmän pieniä) kojuja, joissa myytiin käsitöitä, vaatteita ja (minun lempparini) erilaisia ruokia, kuten pähkinöitä, juustoja, kinkkuja ja makeisia. Nähtävää oli vaikka miten paljon, mutta onneksi meillä oli koko päivä aikaa tutkia tuohon pieneen kylään kokoontuneiden kauppiaiden kauppatavaroita. Hauskin ja mieleenpainuvin asia markkinoilla oli sen arabialaisessa osassa, jossa eräs mies valmisti onnenamuletteja puupalikoista käyttäen sekä käsiään, että jalkojaan. Hän istui maassa ja pyöritti putkilomaista puupalaa toisella kädellään, ja toisella hän piteli kiinni veitsestä, joka halkoi uria tuohon puupalaan, mutta ohjasi veitsen kärkeä vielä lisäksi varpaillaan. Olihan meidän sitten Marian kanssa pakko ostaa itsellemme sellaiset käsin(ja jaloin)tehdyt onnenamuletit, jotka maksoivatkin vain kaksi euroa :D.

Markkinafiilistä :)

Arabialaisteemaiselta alueelta (väkeä oli aika lailla, tämä ei
ole edes pahin tungos...)

Ja tämä herra arabialaismarkkinoilta työstää onnenamulettiani
(varpaillaan)

Ja tässä otos juutalaismarkkinoilta.

Eräällä plazalla oli tällainen "leikkipaikka"...

...josta lapsekas sieluni löysi mukavaa ajanvietettä xD

Katujen ja aukioiden koristelut olivat ihanan värikkäitä!

Ja tässä vielä minä, Maria ja Sandra, sekä aasin takamus.

Markkinoilla ei todellakaan tullut nälkä, sillä joka kojusta tyrkytettiin maistiaisiksi pähkinöitä, siemeniä ja juuston- tai kinkunpaloja. Sen lisäksi söimme tientenkin vielä oikean lounaan, joka ei sitten kyllä ollut ihan pieni. Onneksi menimme sillä "kaikki syövät kaikkea" -tekniikalla, jolloin ruokaa ei jäänyt ihan kauheasti yli. Ruokailukojun vieressä esiintyi myös bändi, joka koostui nahkapukuihin sonnustautuneista ja kasvonsa sotamaalauksin koristaneista kahdesta rumpalista, kolmesa säkkipillinsoittajasta ja yhdestä naisesta, jonka tarkoitusta en ihan keksinyt, sillä hän vain käveli edestakaisin lavalla ja huuteli aina silloin tällöin tunnelmaa kohottavia sotahuutoja, ja välillä puhalsi jonkun eläimen sarvesta tehtyyn metsästystorveen. Minulle tuli tästä bändistä vähän mieleen viikingit, vaikka he eivät tietääkseni soittaneetkaan säkkipillejä.

Ruokaa oli kyllä riittämiin, ja se oli tooodella hyvää!

Huom! Kauloissamme voitte nyt nähdä (hieman pieninä kylläkin)
ostamamme onnenamuletit!! :D

Paluumatkalla poikkesimme vielä Marian isän hedelmäviljelyksillä, joilla viljellään persimoneja ja appelsiineja (täällä kutsutaan appelsiineiksi kaikkea mandariineista ja klementiineistä normaaleihin appelsiineihin). Persimoneja paikalliset kutsuvat täällä nimellä "caqui", joka lausutaan "käki", ja minusta se on aika hassua :D. Poimin myös elämäni ensimmäiset appelsiinit (luulen, että ne olivat oikeastaan jonkinlaisia satsumia) puusta. Palattuamme kotiin, pyysin vielä Marian meille katsomaan elokuvaa "Kerro minulle jotain hyvää", koska olin juuri lukenut saman kirjan loppuun, ja halusin nähdä siitä elokuvaversion (josta tiesin meilkein kaikki näyttelijät(ja oli muuten hyvin outoa nähdä Downton Abbeyn mr. Bates Louisa Clarken isänä xD)).

Maanantaipäiväni menikin sitten melkein kokonaan kakkua leipoessa. Illalla meillä nimittäin oli halloweenbileet, jonne olin luvannut tehdä kakun. Ensimmäisen puoliskon päivästä käytin tuskaillen sopivan kakun valitsemiseen, ja lopulta kysyin neuvoa Annikalta Suomesta, mikä kakku on sellainen, josta kaikki pitävät, ja päädyin Annikan neuvosta nutella-valkosuklaakakkuun. Sitä ja sen päälle tulevaa luurankokoristetta teinkin sitten kahdesta seitsemään, eli siinä viitisen tuntia. Ehdin juuri ja juuri käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet, ennen kuin jo piti lähteä fiestaan.

Tässä me kauniit, puoliksi luurangot :D (enkä yhtään tiedä 
miksi olin ainoa jonka kasvojen vasen puoli maalattiin...)

Ja tässä tämä ihastuttavan laadukas, noin viidessä minuutissa tehty meikki
 vielä vähän lähempää :P (huomioikaa Diana taustalla xD) 

Ja tässä viiden tunnin uurastuksen jälkeinen lopputulos,
 josta olin suoraan sanottuna aika ylpeä!

Menimme kaverillemme, jonka luona söimme (aivan valtavat määrät ruokaa), tanssimme, lauloimme, juttelimme ja maalasimme naamamme puoliksi luurangoiksi. Ruokaa oli näissä juhlissa niin paljon, ettei melkein kukaan jaksanut maistaa kakkuani, mutta veinkin sen sitten takaisin perheelleni, jolle se maistui ilomielin. :)

Seuraavana aamuna, eli tiistaina, heräsin puoli kahdeltatoista ja ajattelin, että olenpas nukkunut pitkään. Vaikka sänky houkuttelikin jäämään sen pehmeitten peittojen suojaan, nousin ylös, tein aamutoimet ja olin alakerrassa (toisin sanoen ihmisten ilmoilla) noin kahdeltatoista. Ensimmäinen kommentti, jonka host äitini sanoi, oli "oletpas sinä aikaisin jalkeilla".

Tiistaina en oikeastaan tehnyt muuta kuin nukuin, luin kirjaa ja tein läksyjä. Saattaa kuulostaa tosi tylsältä ja masentavalta, mutta minä todella tarvitsin yhden päivän, jolloin voin vain olla ja levätä, sillä täällä tapahtuu aina niin paljon kaikkea, että olen aivan super väsynyt. Kävimme kylläkin aamulla hautausmaalla katsomassa host perheeni sukulaisten hautoja. Hautausmaa oli todella erilainen, kuin mitä Suomessa! Maassa oli vain ihan muutamia, tosi vahoja hautoja, ja kaikki loput ruumiit oli tungettu niin sanotusti kaappeihin. Hautausmaa oli siis täynnä paksuja seiniä, joissa oli hautoja vähän niin kuin lokeroita, jonne hauta-arkut tungetaan ja jätetään ehkä ikuisiksi ajoiksi. Siellä konkretisoitui kirjaimellisesti sanonta "luurankoja kaapissa", mikä on minusta aika karmivaa. Varsinkin, kun joissain hautojen "ovissa" oli pieniä rakoja, joiden ympärillä kärpäset pörräsivät iloisina... Mutta joo, mikäs siinä.

En ole tainnut vielä täällä blogissani kertoa, mutta aloitin Guadassuarin kuorossa tuossa pari viikkoa sitten. Se on minusta todella kivaa, vaikka olenkin yksi nuorimmista jäsenistä. Suurin osa on nimittäin aikuisia, ja minusta on ihana nähdä, miten siinä viisissä-kuusissakymmenissä olevat kylän papat ovat mukana täysillä ja laulavat sydämensä pohjasta! Ensimmäinen konserttini onkin sitten tulossa marraskuun 26. päivänä! :)

Tähän loppuun voisin vielä kertoa pienen espanjalaisen outouden: ihmiset pukeutuvat erittäin "tylsästi" kouluun. Tällä tarkoitan sitä, että kaikilla on aina samanlaiset vaatteet, nimittäin farkut ja jokin yksinkertainen paita. Jos minulla on vähänkin isompi kaulakoru kaulassa, kaikki ihmettelevät jo sitä, mutta jos sitten satun menemään mekko tai hame päällä kouluun, kaikki ovat ihan äimänä ja kysyvät, miksi ihmeessä minulla on mekko päällä... Kaikista pahinta olisi kuulemma, jos menisin hattu päässä kouluun, mutta valitettavasti/onneksi unohdin molemmat hattuni Suomeen. Täällä ihmiset eivät myöskään meikkaa niin paljon kuin suomessa, ja korkokenkien laitto kouluun olisi jotain ihan tavatonta. Kun ensimmäisinä viikkoina ostin itselleni uudet farkut ja tavallisen, tylsän harmaan t-paidan, host siskoni kommentoi äidilleen, että kerrankin tuolla on narmaalit vaatteet päällä xD.

Pahoittelen nyt tässä vielä, että postaan tämän näin myöhässä (sillä yleensä pyrin postaamaan alkuviikosta), mutta olen taas kerran ollut hyvin väsynyt ja kiireinen. Yritän ensi viikolla olla ajoissa. :) En myöskään tiedä, huomaako sitä tekstistä, mutta olen tällä- ja viimeviikolla lukenut Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaania, jonka kieli on melko vanhahtavaa ja sanavarasto erilaista, ja minun tekisi nyt koko ajan mieli kirjoittaa samalla tavalla hyvin tunteikkaasti, mutta samalla muodollisesti. Se on muuten tosi hyvä kirja, kannattaa lukea! :D

Adios y hasta luego

-Anna

Synttärifiiliksiä

Hola!

Olen pahoillani, viime viikolla en jaksanut kirjoittaa postausta, olen täällä arkisin aina niin väsynyt xD. (Ja tämänkin postauksen kirjoitin tiistaina, eli on pari päivää vanha, mutta odottelin kuvia kaveriltani synttäreiltäni. Noh, niitä kuvia ei ole vieläkään tullut, mutta laitan sitten jossain kohtaa postauksen, jossa on pelkät kuvat, koska en nyt halua olla kahta viikkoa postaamatta mitään) Nyt onkin sitten vähän enemmän kerrottavaa, varsinkin kun viime viikko oli aika tapahtumarikas synttäreitteni ansiosta! :D

Viikko sitten sunnuntaina lähdin kaverini Marian ja hänen perheensä mukaan erääseen vuoristokylään tapaamaan joitain heidän ystäviään. Kylä oli tosi kaunis! Sitä ympäröi vuoret ainakin kahdelta eri suunnalta. Oli hauskan näköistä, kun kylän laidalta yhtäkkiä vain kohosi vuori kuin tyhjästä! Kylässä oli myös viihtyisä tori/plaza/mikälie, jossa oli lampi jossa oli kaloja :P. Käppäilimme tutkailemassa kylää, ja kävimme eräässä puoli vuosisataa vanhassa luostarissa/luostarin raunioissa. (Ja kuvia tulee nyt sit paljon, koska Marian isä todella innostui toimimaan kameramiehenä :D)

Maisemat kylään tultaessa

Maisemat kylän huipulta...

...ja juurelta

Maria, minä ja Marian sisko Sandra

Rauniot ovat hyvin kuvauksellinen paikka :D

Hyvinkin artsy meininki

Sandra poseeraa <3

Luostarin päärakennuksessa oli upeita kattomaalauksia
 (varmaan on olemassa joku hienompikin termi kuin kattomaalaukset...)

Pysähdyimme tervehtimään sanomalehtiukkoa...

...ja katselemaan kaloja.

Ruoka oli sinä päivänä melko lihaisaa.

Oli kylläkin ihan hyvää :)

Tiistaina täytin seitsemäntoista vuotta. Aamulla host perheeni tuli herättämään minut laulamalla jonkun perinteisen synttärilaulun, ja aamupalalle minulle oli ostettu omenamehua, joka siis on lempi mehuni, mutta jota host perheeni ei juurikaan juo.

Koulussa kaikki tulivat onnittelemaan minua. Täällä on tapana onnentoivotusten yhteydessä poskisuudella molemmille poskille, joten olin suomalaiseen tapaan hieman hämmentynyt, kun aamulla kaikki pommittivat minua suukoilla. Mutta ei se siis todellakaan ollut epämiellyttävä asia! Olin otettu siitä, että suurin piirtein koko koulu muisti minua syntymäpäivänäni! Eräs kolmetoistavuotias poika lauloi (ja itseasiassa lauloi minulle vielä jälkeenpäin monena eri päivänä) "happy birthday to you" minulle käytävällä, ja eräs opettajani antoi minulle espanjalaisia herkkuja synttärilahjaksi.

Kun tulin koulusta kotiin, oli pöytämme katettu japanilaiseen tyyliin, ja host vanhemmpani olivat ostaneet meille sushia (lempiruokaani) päiväruuaksi <33! Host siskoni eivät olleet koskaan aikaisemmin maistaneet sushia, ja host äitinikin vain kerran aikaisemmin! Myöhemmin päivällä host äitini ja siskoni kysyivät, millaisen kakun haluaisin illaksi. Sanoin, että sellaisen normaalin synttärikakun. He kysyivät, millainen on minun mielestäni normaali synttärikakku, ja näytin heille kuvan tavallisesta täytekakusta. He katselivat silmät pyöreinä ja sanoivat, ettei se todellakaan näyttänyt tavalliselta synttärikakulta, joka heidän käsityksensä mukaan on yksinkertainen kuivakakku. Niinpä päätin tehdä heille (tai siis minulle) perinteisen täytekakun (paitsi että täällä ihmiset eivät ole kuulleetkaan puhuttavan perunajauhoista, eli minun piti tehdä vähän erilainen pohja kuin mitä yleensä teen).

Täällä ei käytetä niinkään marjoja, joten tein tällä kertaa tällaisen
 raikkaan hedelmäkakun!

Viime viikonloppuni oli täynnä ohjelmaa. Perjantaiksi kaverini olivat kutsuneet minut yksiin juhliin, lauantaina menisin paikalliseen october festiin kavereideni kanssa, ja sunnuntaille olin suunnitellut syntymäpäiväkutsuja. Perjantain juhla oli siitä outo, etten oikeastaan tiennyt, mikä juhla se olisi. Ajattelin vain, että näkisimpähän sitten. Ja sen kyllä todella tein xD.


Kaverini tulivat hakemaan minua kotoa puoli kahdeksan aikoihin illalla. He sanoivat, että meidän pitäisi odottaa muutamia kavereita, että he pääsisivät tulemaan, ja päätimme mennä yhteen kahvilaan kokiksille sillä välin. Tulisimme hakemaan illallisleipämme kotoa myöhemmin, ja menisimme jollekin plazalle syömään ne. Juttelimme mukavia kahvilassa kokisten kera, ja sitten suuntasimme kaverilleni Andrealle odottelemaan vielä vähän lisää. Kysyin Andrealta, mihin juhlaan olimme oikein menossa, mutta hän vastasi, ettei hänkään kunnolla tiennyt. Andrealla Andrea ja hänen serkkunsa soittivat ukulelea ja me kaikki lauloimme. Tunnelma oli todella mukava, enkä edes huomannut ajan kulua! Välillä Diana (siis toinen kaverini) puhui puhelimeen hieman kiihtyvään sävyyn (joka on kyllä tyypillistä paikallisille xD) ja sanoi, että muut kaverimme olivat hieman myöhässä. Yhdessä vaiheessa Andrean täti tuli huoneeseen ja toivotti minulle hyvää syntymäpäivää. Olin hieman hämmennyksissäni, mutta kiitin ja sanoin, että ne olivat jo tiistaina.

Peiliselfie kavereita odotellessa

       Vihdoin noin kymmenen aikaan lähdimme Andrealta hakemaan illallisleipiämme. Samalla koukkasimme mukaan ystävämme Lauran. Kun Diana lähti hakemaan omaa leipäänsä, me jäimme odottamaan vähän matkan päähän talostani. Sanoin, että voisin käydä sillä välillä hakemassa oman leipäni, sillä en edes ollut varma, olisiko host äitini laittanut sen valmiiksi vai pitäisikö minun tehdä se itse, joten minulla voisi mennä hetki. Andrea kuitenkin vakuutteli hätäisesti, että voisimme mennä kohta kaikki yhdessä. Ja niin me sitten menimme talolleni, kun Diana tuli. Kaverini pyysivät, jos he voisivat tulla sisälle hetkeksi ottamaan vesihuikan, ennen kuin jatkaisimme matkaa. Vastasin tietenkin myöntävästi, vaikka mielessäni mietinkin, että host äitini oli sanonut, että meillä olisi hänen kavereitään sinä iltana kylässä.

       Saatattekos jo arvata, mihin juhliin olimme menossa? Minulla ei nimittäin vielä tässäkään vaiheessa ollut hajuakaan. Siksi ihmettelinkin, kun host isäni tuli meitä vastaan eteiseen, ja pyysi meitä tulemaan peremmälle ja ohjasi meidät talomme ruokailuhuoneeseen, joka oli pimeänä. Ja kun sitten astuin huoneeseen, menivät valot yhtäkkiä päälle, ja näin kaikki kaverini istuvan suuren, katetun pöydän ääressä ja kuulin heidän laulavan (toisin sanoen huutavan täyttä kurkkua) "paljon onnea vaan". Näin, että huoneen yksi seinä oli koristeltu silkkipaperilla, ilmapalloilla ja tekstillä, jossa luki "Onnea Anna 17v!" Yhdessä nurkassa vilkkui pieni diskopallo kavereideni laulun tahdissa.

        En ole varmasti eläessäni ollut niin yllättynyt! Seisoin siinä ja katsoa toljotin vain kaikkia tajuamatta kunnolla, mitä oli tapahtunut. Oloni oli hyvin epätodellinen, aivan kuin olisin nähnyt unta. Olen aina vain ajatellut, että suuret yllätyssynttärit kuuluvat vain amerikkalaisten elokuvien maailmaan, muta siinä minä nyt seisoin, keskellä minulle järjestettyä juhlaa.

Tällainen juhlapöytä oli minua vastassa <33

     
         Kun nyt jälkeenpäin miettii, oli merkkejä ja vihjeitä tästä yllätyksestä lipsahdellut vaikka kuinka monta kertaa, mutta koska yllätyssynttärit eivät olleet mahdollisten vaihtoehtojeni listalla, pistin kaikki kummalliset jutut vain espanjalaisten ihmisten omituisuuden piikkiin. Esimerkiksi koulussa perjantaina, kysyin Andrealta, oliko hän tulossa meille sunnuntaina, ja hän vain näytti hyvin hämmentyneeltä ja kysyi, mitä muka olimme suunnitelleet sunnuntaille. Luulin, että hän oli unohtanut synttärini kokonaan, ja minua alkoi jännittää, olikohan hän ainoa. Pyysin häntä kysymään muilta kavereiltani (jotta vältyttäisiin epäselvyyksiltä) sopisiko kaikille kuudelta sunnuntaina. Muut kaverini mutisivat jotain, mitä en ymmärtänyt, hänelle vastaukseksi, mutta moni vaikutti hieman hölmistyneeltä.

         Teimme eräitä herkkuja, joita oli määrä tarjoilla synttäreilläni, jo torstaina, mutta host äiti vain sanoi, että ne säilyisivät kyllä hyvin, ja olisi hyvä tehdä ne etukäteen pois alta. Perjantaina näin jääkaapissamme minulle suunnitellun synttärikakun, ja kysyin, miksi host äitini oli tehnyt sen jo niin aikaisin (ihmettelin myös, koska minun oli pitänyt auttaa häntä, mutta hän olikin tehnyt sen yksin), mutta hän sanoi, että halusi kokeilla reseptiään sinä iltana, kun hänelle tulisi ystäviä kylään. Silloin siskoni Paula kysyi, keitä ystäviä, ja äitini totesi vain (hyvin luontevasti) että joitain Algemesista (läheisestä kylästä). Minä myös itse autoin tekemään koktailtikkuja, joita host äitini myös väitti tarjoilevansa ystävilleen. Kun tähän vielä lisätään se, että Andrean täti toivotti minulle hyvää syntymäpäivää ja se, kuinka vastusteleva Andrea oli, kun tarjouduin menemään hakemaan leipääni odotellessamme Dianaa, olisi ehkä näin ulkopuolisena ollut helppo arvata, mistä oli kyse. Mutta tosiaan, minulle se ei juolahtanutkaan mieleeni!

Hostmami mestariteostensa kanssa <3

Kolmen suklaan kakku <33

Synttäreilläni söimme hyvää ruokaa, tanssimme kavereideni harjoittelemaa koreografiaa erääseen saksalaiseen tanssiin, söimme taas vähän lisää ja kaverini lauloivat minulle toistamiseen onnittelulaulun (täkäläisiin tapoihin siis oikeasti kuuluu, että tämä laulu huudetaan täyttä kurkkua), otimme kuvia, tanssimme vähän lisää, ja loppuillasta, kun osa oli jo lähtenyt, pelasimme vielä hieman wiitä. Niin onnellinen en ole ollut pitkään aikaan!! Olin kylläkin koko illan vielä niin typertynyt yllätyksestä ja niin iloinen, että meinasin koko ajan vain purskahtaa itkuun onnesta xD.

Mis amores <3

Darling <3

Huom!! Katsokaa ja ihailkaa tota taustaa!!! En vaan vieläkään
tajua, että mun kaverit järkkäsivät nämä kaikki jutut!

Olin ihan in love tohon Vanen hattuun (+laseihin)!! <3<3

Kaverini olivat ilmeisesti suunnitelleet tätä vanhempieni kanssa jo kaksi viikkoa, ja jopa puhuneet siitä välitunnilla nenäni edessä, ilman että olin ymmärtänyt mitään. Olen niin kiitollinen kaikille kavereilleni, jotka olivat mukana ja näkivät vaivaa juhlan eteen! He antoivat minulle tällä tavalla parhaan syntymäpäivälahjan, mitä kuvitella saattaa!

Sillä välin, kun minä istuin autuaan
tietämättömänä juomassa kokista kahvilassa...

Tosiaan, tuli otettua vielä paljon muitakin ihania kuvia, joissa on kaikki kamut mukana, mutta postailen niitä sitten varmaan myöhemmin :)

Lauantaina illalla Guadassuarissa järjestettiin ensimmäistä kertaa paikallinen october fest. Kaikki kokoontuivat ns. pääplazalle, jossa oli baari/ruokakoju ja sekä live-, että epälivemusiikkia. Näin paljon kaikkia kavereita ja minulla oli tosi hauskaa :).

Sunnuntaina, kun minun ei sitten tarvinnutkaan enää järjestää synttärijuhlia, lähdin junalla Valenciaan tapaamaan vaihtarikavereitamme. Seuraavassa orientaatiossa, joka on kahden viikon päästä, meillä on ilmeisesti jonkinlainen talent show, johon päätimme harjoitella laulamaan jonkin kappaleen niin, että Rayhan, indonesialainen vaihto-oppilas soittaa kitaraa, ja minä, Yasmin (Tanskasta) ja Bella (Hong-Kongista) laulamme. Meillä oli tosi kiva iltapäivä, kun kävimme syömässä hyvässä ravintolassa ja menimme sen jälkeen puistoon harjoittelemaan!

Tällä hetkellä (tiistai-iltana) olen super väsynyt, mutta tyytyväinen. Ihana viikonloppu on vielä tuoreessa muistissa, ja saa minut yhä hymyilemään itsekseni. Tänä iltana menen ensimmäistä kertaa espanjalaisiin elokuviin perheeni ja kaverini Marian kanssa. Onneksi huomenna on oppilaiden "lakko", eli meidän ei tarvitse mennä kouluun! On se kiva, että täällä Espanjassa joskus oppilaatkin saa lakkoilla, eikä vain opettajat xD.

Adios y hasta luego!

-Anna